Lue keskustelun säännöt.
luin salaa, ja petyin ystävääni
29.01.2010 |
luin siis salaa pari sivua ystäväni päiväkirjasta. (tiedän, rikollista toimintaa, en kaipaa moralisointia, olen tehnyt väärin) siinä hän kirjoitti, kuinka pitää minua itsekeskeisenä, laiskana, ajattelemattomana, itsekkäänä ja saamattomana ja hänelle huonoa vaikutetta antavana. en tiedä, miten suhtautuisin tästä eteenpäin. en haluaisi enää purkaa huoliani, mikä kai sitten on itsekeskeistä jos avautuu, sanoa että olen väsynyt unettomuudesta, mikä tekee laiskaksi... olen pöyristynyt tämän ystävän vilpillisyydestä, kiertelystä ja epärehellisyydestä. kirjoitti myös, ettei oikeasti haluaisi viettää aikaa, mutta tekee joskus omaa tahtoaan vastaan jos pyydän häntä seurakseni elokuviin tms. surettaa, että tämä suhde paljastui tyhjäksi ja tunteettomaksi ja valheeksi. miten pystyn jatkaa? lakkaanko kokonaan pitämästä tätä ihmistä elämässäni, jos kerran olen niin suuri taakka? olen niin surullinen ja petetty...
Kommentit (60)
kuinka olisi tilaisuus.
Ja kyllä aikuisetkin kirjoittaa päiväkirjaa.
Ja saahan sinne kirjoittaa ihan mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa se ystäväsi juuri sillä hetkellä ajatteli sinusta noin. Entä sitten, oletko itse koskaan ollut tympiintynty ystävääsi? salaa mielessäsi?
Sitähän se päiväkirjakin pitäis olla, salaa omassa mielessä?
Olen joskus varhaisaikuisena erehtynyt vilkaisemaan päiväkirjoja jotka eivät minulle kuulu... jännäähän se on.
Tietenkään niin EI saa tehdä. Minuakin kyllä harmitti sitten jälkikäteen. Oli nääs tosi vmäistä tekstiä meikäläisestä. Näin sekä "ystäväni" että sisareni päiväkirjoissa. Oli vaikea suhtautua sen jälkeen. Näytti olevan myös kateutta arvioissa mukana.
Luulen, että ihmiset laittavat päiväkirjaan kaiken sen kurjan mitä ei voi sanoa suoraan. Siksi päiväkirjat ovat niin suojeltuja.
Itse olen kirjoittanut päiväkirjaan vain kaikkea kivaa... kun elämä on aika kivaa.
toisen päiväkirjan lukemista.
Haluaisitko ap kuulla toisen ajatukset? Ajatukset ovat hetkellisiä, epätosia, häilyviä ja tunteenomaisia. Olet vinksahtanut.
ihan ok olla jos luet toisen päiväkirjaa. Ehkäpä ongelma on sussa itsessäsi. Mä en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa joka urkkii mun päiväkirjoja. Sehän on todella alhaista. Kukin päättää itse millaisia asioita jakaa kenenkin kanssa- päiväkirja on intiimi yksityisalue. Sen lukeminen on törkeää. Mun eräs tuttuni luki toisten kirjeitä yms salaa, -ei ole päästänsä terve, vaan varmaan joku narsistinen häiriö- ei pysty tasavertaiseen kontaktiin, vaan hänen täytyy hallita ja tietää siis enemmän kuin muut.
Jos ap et ole vinksahtanut, kerrot kaverilles mitä olet tehnyt- ja syyn miksi- sulla ei oo mitään oikeuttaa laittaa kaveria vastuuseen kirjoituksistaan, mutta hänellä on sun suhteen. se ei ole mikään vähäpätöinen- tiedän-tosi-tyhmää- juttu. Jos saat anteeksi niin sulla on tosi hyvä ystävä. Sitten voit ruveta ansaitsemaan luottamusta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni lukisi päiväkirjaani saati sitten ystävä. Tiedän, että voin luottaa 100% mieheeni, ei hän lue mun päiväkirjaa. Mutta jos pitäisi valita, niin kyllä miehelläni olisi suurempi oikeus kurkkia kirjoituksiani kuin yhdelläkään ystävällä.
Minusta sinä ap et ole ystäväsi luottamuksen arvoinen. Minusta kirjoitus moralittomuudestasi oli kyllä taivaan tosi!
että eikö tuo kyseisen p-kirjan kirjoittaja kuitenkin ole huono ystävä (ap-n lisäks) jos ei voi suoraan antaa palautetta rakentavasti, esim ajan käytöstä yhdessä, keskustelun sisällöstä... pitääkö sitä olla noi helvetin korrekti ja ihanteellinen ja ittensä unohtava, jos ei osaa sanoa ystävälle, että nyt ei kiinnosta, tai että ootko huomannu, että puhut usein tästä ja tästä ongelmasta, se on aika raskasta kuunneltavaa.
terv. pohdin tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat niin pikkutyttömäisiä juttuja.
ja todellisen tilanteen. Et voi tietää, millaisessa kehitysvaiheessa AP on. Toiset ovat aikuisiässään sinun näkökulmasta pikkutyttömäisiä.
Katsopas, ihmiset ovat erilaisia.
Ja kuten joku toisessa ketjussa näkyi ihmettelevän, tällä ketjulla on hurjasti lukijoita!! Mistähän kiinnostus?!?
Mä kyllä lukisin jos tilaisuus tulisi.
Ja oon lukenutkin siskoni ja kavereideni päiviksiä ja mieheni kalenteria, johon merkkailee ajatuksiaankin. Laajentaa kummasti käsitystä lähimmäisten vilpittömyydestä. Yhtä kieroja ku minä, suvussa viisaus vähenee ja tavat tarttuu :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aluetta ja osoittaa sielun sivistystä purkaa tuntojaan päiväkirjaan sen sijaan että purkaisi toiseen. Ystävyyssuhteita on monenlaisia, mut luulempa et hyvin harvassa ihmissuhteessa puhutaan suoraan sammakkoina pihalle kaikki ajatukset ja tunteet mitä esiin tulee.
Mä itse kirjoitan päiväkirjaa ja nimenomaan selkiytän ajatuksiani. Joskus haukun jonkun alimpaan helvettiin kun mua ottaa päähän. Eikä oo ikinä ollut haitaksi tehdä sitä päiväkirjalle sen ihmisen sijaan. Asoista voi keskustella ajallaan ja fiksusti sitten- ja se yleensä hyödyttääkin jotain.
Asia on niin että ap: kyky olla ystävänä on tässä ainoa kyseenalaistunut asia. Siinä on hämärtynyt ymmärrys toisen ihmisen rajoista ja niiden ehdottomasta kunnioittamisesta.
mieheni kalenteria, johon merkkailee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä ihmisiin tutustutaan ihmissuhdetaidoilla- ja ne kasvaa kun niitä käyttää. sulla on surkeat ihmissuhdetaidot ja yrität "varastaa" niitä paremmaksi. Tuollaiseen tarvitsis terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sais terapoida itseään. Mut kykenemättömyys kunnioittaa toisen ihmisen rajoja ei ole ihan pikkujuttu vaan kertoo jostain syvemmästä ongelmasta.
kykenemättömyys kunnioittaa toisen ihmisen rajoja ei ole ihan pikkujuttu
ylittämällä sun rajat ku tästä keuhkoot moneen kertaan?
Taitaa aapeetä harmittaa kun eksytään aiheesta.
mielenkiinnolla luen ketjua. mutta en kommentoi enää asiaa.
ap
koska lukukerrat ylittävät tuon "naapurin vauva ei herännyt"-ketjun vai?? ja kommentoit omaa ketjuasi muka eri ihmisinä??
hämmästyttävä toope tuo ap.
Se on nimittäin suoranainen vitutuspäiväkirja, eikä siellä lue mitään hyvää mistään eikä kestään.
Ei, mä en kirjoita sitä joka päivä, enkä viikko, enkä välttämättä joka kuukausikaan, mutta kun jokin asia alkaa pännimään, niin sinne se printtaantuu.
Siellä lukee mun ystävieni huonoimmat puolet. Ei, siellä ei tosiaan lue niiden parhaat puolet - siis ne joiden takia ystäviä ollaan. Meissä kaikissa on niitä huonoja puolia, ystävissä, itsessä, jokaisessa.
Päiväkirja on mun tapa purkaa negatiivisuutta. Monen ystävän tapa on puhua paskaa muista selän takana. Mun ei tarvi, kun mulla on se päiväkirja.
Taidanpa polttaa kaikki vanhat päivkirjani, etteivät joudu kuoltuani kenenkään käsiin. Ja hävitän seuraavat sitä mukaan, kun täyttyvät. En halua ottaa sitä riskiä, että salaisuuteni paljastuvat, vaikka olisihan se mukava itse lukea vanhempana omia kirjoituksia. Mutta sitten mummona ei tiedä, koska kupsahtaa ja vuodatukset leviää...