tykkäättekö matkustella?

Juuri suunnitellaan miehen kanssa Italian-matkaa alkukesälle. Matkassa mukana kulkee myös taapero :)

Pikkumatkakin (esim. risteily) on hyvä irtiotto. Sellainen kohta edessä, kivaa.



Hyviä matkoja kaikille:)!

Hirveän rasittavaa touhua.

Olen varmaan saanut oman osani täyteen.

Seuraava reissu on maaliskuussa Thaimaahan

näitä lyhyitä irtiottoja useita vuoden mittaan, ja lisäksi ihan "oikeita" lomia 2-3 kpl. Nyt lähdetään piakkoin Karibialle päin.

Rasittavaa touhua. En ymmärrä miksi jotkut maksavatkin siitä.

Todellakin kauhean rasittavaa puuhaa. Huvikseni en todellakaan mielelläni matkusta. Töiden puolesta joutuu joskus hieman reissaamaan, eikä sekään todellakaan kivaa ole.

Pikku matkustelu ei koskaan ole virkistänyt minua. Paremminkin olen rättiväsynyt esim. pitkän viikonlopun jälkeen. Ja stressantunutkin, kun kotihommat ovat jääneet tekemättä.



Minun on kovin vaikeaa ymmärtää miksi kukaan haluaisi laittaa jopa tuhansia euroja matkailuun. Ei vaan tajua.

Ihanaa, sekä perheen kanssa että miehen kanssa kaksin. Molempia harrastetaan, miehen kanssa kaksin Eurooppaan kaupunkilomalle kerran vuodessa ja muuten sitten perheen kera.

rahasta puutetta ja joku pitää sillä aikaa kodin siistinä ja pesee pyykit

en ole onneks koskaan ollut hausfrau

vähintään kolme kertaa vuodessa. Haemme luxusta, mieluiten viiden tähden hotelleja, kohteet laidasta laitaan (melkein kaikki käy paitsi pahimmat turistijunttilat esim. Alanya tai Rohdos ... näissäkin on toki käyty). Kohteissa pitää olla näkemistä tai tekemistä, rannallamakailu ei kiinnosta, lämmin sää kylläkin on plussaa varsinkin talvella.

mä olen aloittanut todella suuren, määrällisesti, matkustamisen kun muutin Helsinkiin 25 vuotiaana. Sitten tapasin mieheni ja meidän yhteinen matkustaminen alkoi.

Eilen oli juttua lentoyhtiöiden alamäestä ja tajusin etten ole ollut vuoteen lentokoneessa, lapsi täyttää vuoden ensi viikolla.

Kun on matkustanut niin paljon, ei matkat enää anna niin paljoa että sen takia haluaisi luopua kotona olemisesta.

Me harrastetaan enää näitä lähikylpylöihin menoja ja risteilyjä Tukholmaan.

Tämä on tällä hetkellä se mitä haluan, mutta varsinkin vanhat ystävät, joitten kanssa on tullut matkusteltua maailman ääriin, ihmettelevät.

Kaikki aikanaan.



Ensi kesänä aion lähteä Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi 15 v kummityttöni kanssa. Itseni tuntien tiedän että tämän jälkeen matkakärpänen puraisee taas. Hyvä olla vähän aikaa maassa, kun pääsee reissuun, arvostaa matkustamista vähän enemmän.

Käydään yleensä ulkomaan reissuissa 3-4 kertaa vuodessa koko perhe eli kaksi aikuista ja neljä lasta, yleensä pari pidempää ja sitten pari lyhyempää reissua. Tänä vuonna mennään maaliskuussa kaikki Thaimaaseen 16 yöksi, kesäkuun alkupuolelle on vuokrattu huvila Portugalista viikoksi ja heinäkuun lopussa mennään viikonlopuksi Legolandiin. Siinäpä tiedossa olevat, syksyllä mennään varmaan vielä jonnekin käymään.



Sitten on erinäisiä kotimaan matkoja (kuten pitkä viikonloppu Lapissa lasketellen) vaihtelevilla kokoonpanoilla (esim mies saattaa ottaa mukaansa kaksi vanhinta poikaa kun pienemmät ei vielä kunnolla laske) tai niin että mennään mieheni kanssa kahdestaan jonnekin (olin juuri ennen joulua hänen mukanaan New Yorkissa).



Rahaa tähän menee tietysti jonkin verran, mutta meidän perhe kyllä tykkää. Ja rasittavaa välillä on kun tavaroita on välillä mukana tosi paljon ja aikaerot rassaa jne. mutta emme kyllä valita. Kotiin on aina sitten kiva tulla, ja kiva on aina reissuunkin lähteä.

enemmänkin jos lompakko ja lomat antaisi myöten. Nyt varauksessa pääsiäismatka kaksin ja 3 vkoa eteläeuroopassa heinäkuussa nuorimmaisen kanssa. Syksystä ei vielä tiedä.



Mulle reissut on henki ja elämä!!

Kun vaikkapa tuota 15 tekstiä lukee, niin heti tulee mieleen että missä välissä sitä sitten ehtii oikeati lomailla ja levätä jos suuri osa lomapäivistä menee matkoilla. Minusta siis matkoilla ei rentoudu ja lepää. Moni on tietenkin aivan päinvastaista mieltä.

miten ihmeessä te saatte siitä stressaavaa? En ymmärrä! Mikäs sen ihanampaa kuin mennä aamuisin valmiiseen pöytään, mennä lounaalle valmiiseen pöytään, mennä illalla valmiiseen pöytään, ei tarvitse tiskata, ei siivota, ei laittaa ruokaa. Voi vaan olla ja nauttia, ottaa aurinkoa, uida, ottaa pari drinksua parvekkeella ja katsella merelle, lukea uima-altaalla kirjaa, ja katsella välillä nähtävyyksiäkin ja shoppailla (tosin ne ehkä saattavat vähän stressatakin...). Ymmärrän jos lapset on ihan pieniä, mutta isompien lasten kanssa en kyllä tajua miten matkustelun voi kokea stressaavana! Ainoa stressaava juttu matkustelussa on se, että loma loppuu joskus, ja sitten pitää purkaa matkalaukku ja alkaa pesemään sitä pyykkiä...

miten ihmeessä te saatte siitä stressaavaa? En ymmärrä! Mikäs sen ihanampaa kuin mennä aamuisin valmiiseen pöytään, mennä lounaalle valmiiseen pöytään, mennä illalla valmiiseen pöytään, ei tarvitse tiskata, ei siivota, ei laittaa ruokaa. Voi vaan olla ja nauttia, ottaa aurinkoa, uida, ottaa pari drinksua parvekkeella ja katsella merelle, lukea uima-altaalla kirjaa, ja katsella välillä nähtävyyksiäkin ja shoppailla (tosin ne ehkä saattavat vähän stressatakin...). Ymmärrän jos lapset on ihan pieniä, mutta isompien lasten kanssa en kyllä tajua miten matkustelun voi kokea stressaavana! Ainoa stressaava juttu matkustelussa on se, että loma loppuu joskus, ja sitten pitää purkaa matkalaukku ja alkaa pesemään sitä pyykkiä...

Koska miten kukaan EI tykkäisi matkustelusta? ;-) Mutta näemmä sellaisiakin löytyy. Me (vanhemmat ja 3 lasta, ikähaitari lapsillla 9 kk-6 vuotta) tykätään kovastikin. Eniten tehdään ihan omatoimimatkoja, sekä autolla että lentokoneella. Ei ole sen stressaavampaa kuin kotonakaan, ja lisäksi saa vaihtaa maisemaa! Mikäs sen mukavampaa! :D

ettei tarvi kokkailla pariin viikkoon, ei tarvitse siivota, pyykätä, aina on lämmin, ei tarvitse muksujakaan patistaa oukemaan kun lähdetään ulos, aurinko paistaa, pääsee uimaan, näkee kaikke auutta ja mielenkiintoista jne. Enemmän mä stressaannun täsäs kiireisessä arjessa, miehellä on vaativa työ ja on paljon pois kotoa. lomalla ehditään ajan kanssa vaan olla, puhelin ei soi koko ajan jne.

...mutta isompien lasten kanssa en kyllä tajua miten matkustelun voi kokea stressaavana! Ainoa stressaava juttu matkustelussa on se, että loma loppuu joskus, ja sitten pitää purkaa matkalaukku ja alkaa pesemään sitä pyykkiä...

Kun katsoo lomamatkalta palanneiden työkavereiden naamoja ja juttuja, niin tuntuu aika selvältä että matkan jälkeen tarvitsisi vielä viikon lomaa palautuakseen lomaväsymyksestä.