Lue keskustelun säännöt.
Miten vinkata miehen sukulaisnaiselle lapsen kasvatuksesta?!
28.01.2010 |
Kävivät kylässä ja äidillä ei ole minkäänlaista otetta lapseensa. Pieni tyrannitar tekee just niiku haluaa ja äiti änkyttää/kyselee lapsen mielipidettä ihan kaikessa perusasiassakin.
Aihe on arka, siis mennä nyt neuvomaan toista lapsen kasvatuksessa. En haluaisi pilata suhdettamme, mutta kuitenkin haluaisin auttaa/herättää.
Olisiko jotakin kirjaa, jossa käsiteltäisiin juuri tätä asiaa, että lapsi saa perusturvansa päättäväisestä äidistä? Voisin vinkata kirjaa...
Kommentit (12)
Nyt ei ole kyse minusta, osaan kyllä pitää puoleni omassa kodissani 3-vuotiaan kanssa.
Mutta olin tosiaan huolissani tämän toisen perheen nykyhetkestä (vanhemmat poikki) ja tulevaisuudesta (tilanne todnäk vain vaikeutuu)...haluaisin auttaa.
Jos kehoitat viestilläsi keskittymään vain omiin asioihini niin OK, on sekin mahdollista....ja välinpitämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mä kysyin juuri noin kaverilta ja saatii hyvä keskustelu aikaan.
mutta valitettavasti suhteemme ei ole niin läheinen. Ko äidin persoona on vielä sellainen "tulenarka", etten arvannut.
Siksi pohdin tätä hienovaraisempaa keinoa.
asian voisi ottaa käsittelyyn joko omien tai "kavereiden" samankaltaisten ongelmien kautta. Alat kertoo kuinka sulla/sun kaverilla on vaikeeta lapsen kanssa kun se pompottaa ja kysyt neuvoa mikä auttaisi, kuinka tulisi toimia, mitä mieltä hän on kasvatusasioista ylipäätään jne. Keskusteluyhteys auki ja ehkäpä se poikii jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta valitettavasti suhteemme ei ole niin läheinen. Ko äidin persoona on vielä sellainen "tulenarka", etten arvannut. Siksi pohdin tätä hienovaraisempaa keinoa.
Joko viesti (enemmän tai vähemmän nätisti paketoitu) menee läpi ja äiti tajuaa, että sinä näet ongelman hänen käyttäytymisessään. Ehkä hän on kiitollinen, todennäköisesti reaktio on ärsyyntyminen/suuttuminen/loukkaantuminen.
Tai sitten vihjailu ei mene läpi, eikä siis vaikuta.
monenkin tutun lastenkasvatuksesta, mutta olen ajatellut niin, että voin olla "esimerkkinä", muttan rupea heitä ohjaamaan. vaikka musta tuntuu että mä teen oikein ja he väärin, niin kuka on sanonut että olen oikeassa? Myös heidän suhteen? Tuollaiset jutut on yleensä aika moniputkaisia, eikä helposti sanomisella vaan korjaudu. Jos ei sitten ole läheinen suhde.
Eri asia on jos lasta kohdeltaisiin kaltoin- silloin puuttuisin. Aika harva on mikään lapsenkasvatuksen ideaali, itse vaan tuntuu siltä kun muihin vertaa. eikä huomaa omia mokiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monenkin tutun lastenkasvatuksesta, mutta olen ajatellut niin, että voin olla "esimerkkinä", muttan rupea heitä ohjaamaan. vaikka musta tuntuu että mä teen oikein ja he väärin, niin kuka on sanonut että olen oikeassa? Myös heidän suhteen? Tuollaiset jutut on yleensä aika moniputkaisia, eikä helposti sanomisella vaan korjaudu. Jos ei sitten ole läheinen suhde.
Eri asia on jos lasta kohdeltaisiin kaltoin- silloin puuttuisin. Aika harva on mikään lapsenkasvatuksen ideaali, itse vaan tuntuu siltä kun muihin vertaa. eikä huomaa omia mokiaan.
eli ei kannata puuttua etenkään vieraamman ihmisen lastenkasvatukseen, jos suhde on jo ennestäänkin "tulenarka", saat tuskin muuta aikaan kuin äidin suuttumuksen... Kukapa sen tietää loppujen lopuksi kuka meistä on paras kasvattaja, tai edes hyvä? Eri asia olisi, jos lasta kohdeltaisiin kaltoin.
lapsi, mutta täydellinen tyranni. En tiedä, miten saisin herätettyä ystävääni huomaamaan, millaista aikapommia kasvattaa. Kerran sanoin tuosta pompottamisesta huumorilla ja kaveri ärähti takaisin heti. Ymmärsin siitä, että älykkäänä ihmisenä itsekin tajuaa ongelman, mutta ei vaan pysty tekemään asialle mitään.
Lapsi mankuu koko ajan jotain, kitisee, kiukkuilee jne. Sitten jos lapsi olisi kerrankin hetken hiljaa ja leikkisi, niin kaveri koko ajan kyselee jotain tarvetta kuin pelätäkseen taas kitinän alkamista. Torjuu ikävää tilannetta jo etukäteen. Kaikenlainen seurustelu lapsen läsnäollessa on mahdotonta, koska lapsi keskeyttää 30 sekunnin välein ja jos ei keskeytä, niin äitinsä ainakin kysyy, tarviiko ruokaa, kaveria, uutta lelua, DVD:tä tmv. Lisäksi nukuttaminen on oma shown:sa ja kestää 2-3 tuntia illassa. Lasta ei saa pakottaa makuulle, kattovaloa ei saa laittaa pois, pitää antaa leikkiä leluilla sängyssä ja äitin pitää tietysti olla koko ajan vierellä seurana. Hauskaa olla yökylässä, kun kaveri sulkeutuu yhdeksän maissa lastenhuoneeseen ja tulee sitten joskus lähempänä puoltayötä juttelemaan olkkariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensisijassa (ainakin nyt, jos toiselle on vaikea sanoa rakentavaakaan palautetta) toimisit hyvänä esimerkkinä. Sanot siis omille lapsillesi sopivassa tilanteessa niin kuin haluaisit tuon vieraan sanovan lapselleen, tyyliin "nyt pestään kädet ja sitten vasta syödään". Ja vierastakin lasta saa komentaa kotonaan: "Pekka, et saa koskea lasimaljakkoon, etsitään sinulle joku kiva lelu".
Myöhemmin kasvatuksesta voi keskustella varovasti. Kerro vaikka miten olet ratkaissut jonkun kasvatuspulman kotona tai miten haet johonkin pulmaan vielä ratkaisua. Silloin et anna ohjeita ylhäältä kaikkivoipaisena.
Onhan noita oppaitakin paljon. Vaikeampaa on saada se annetuksi ilman että tilanteesta tulee nolo. Mitä jos tilaisit vaikka Lastensuojelun keskusliiton Kekseliäs kasvatus -vihkosen tai siis "vahingossa" kaksi. Toisen voisi "tarpeettomana" antaa pois. Ja jos toinen kiinnostuu vihkosesta, voisi joskus antaa muun kirjan, "kun kerran tykkäsit lukea kasvatusjutuista".
ajattelin että esimerkilläsi äiti voisi tajuta jotain.
sano lapselle että se on sun tavara tms. että meillä ei saa tehdä noin jne.