Gallup: Kun odotit ensimmäistä lastasi

koska pojat pelotti mua (ei kokemusta pojista lähisuvussa, paitsi isä ja mies tietysti ;-)), ajattelin etten osaa olla äitinä pojalle. Mies ei tietääkseni toivonut eriyisesti kumpaakaan (tai toivoi siis lasta, ei tiettyä sukupuolta ;-)). Tyttö tuli. Sen jälkeen sain vielä sen pojankin, ja ihan normaalin puutteellinen äiti olen osannut molemmille olla.

Seuraavat kolme olivat tyttöjä ja ihan yhtä rakkaita kuin esikoispoika. =)

Tyttötoiveelle syynä oli myös se, että suvussa ei ollut syntynyt pieniä tyttöjä vuosikausiin.. Ja rakastan tyttöjen maailmaa.



Noh, reilun parin vuoden päästä siitä syntyi pojalle pikkusisko, joten tuli niitä tyttöjäkin sitten lopulta! ;)



Ja tämä esikoispoika on myös vienyt sydämeni totta kai, en vaihtaisi häntä yhteenkään tyttöön, ja olen onnellinen, että olen saanut hänen kauttaan kokea millaista on olla pojan äiti. :)



P.s. Ja miehellä ei muuten ollut esikoisen odotusaikana mitään selkeää "toivetta".

Kuitenkin välillä minulla aaltoili ajatukset siitä kumpi lapsi ehkä on, onkohan se toisen toivomista? Joskus ajattelin, että saisi tulla poika kun tyttöjä on niin paljon suvussa. Välillä mietin tytön olevan ihanampi, kun saisi pukea mekkoja ja leikkiä tyttöleikkejä.



Mies taisi vähän ehkä toivoa tyttöä.. Tai ehkä ei kumpaakaan varsin toivoa.. en osaa sanoa.



Tyttö tuli.

tyttöä toivottiin ja ultra lupas tyttöä. Tiesin kuitenkin saavani pojan, jotenkin sen vaan tiesi.

Toisen kohdalla ei sitten voinnut kuin voittaa

mutta minä toivoin tyttöä, mutta varauduin myös poikaan.

mies toivoi tyttöä.

ultrassa sanoivat vauvan olevan tyttö.

tyttö tuli.

Pääasia oli loppuvaiheessa että kunhan tulee pihalle :D

Tai no kyllä vähän vaikutti että mies toivoi poikaa, ja poikahan sieltä sitten tulikin :)

ihan vaan uhmallani, koska kaikki epäilivät että tyttö on tulossa. Ja ne kaikki olivat oikeassa:)



Toisella kertaa en tiedä kumpaa olisin toivonut, mutta koko ajan oli poikaolo, ja poika sieltä tulikin.

Molemmat toivottiin tyttöä, minä vähän "pelkäsin" poikaa, mutta tyttö tuli!

kasvanut "tyttöjen kesken" vain äiti, minä ja siskoni ja pelkäsin hieman että kuinka osaisin kasvattaa ja hoitaa ensimmäisenä lapsenani poikaa, kun äidillänikään ei ollut kuin tyttöjä enkä voisi kysyä välttämättä neuvoa sieltäkään päin. Mutta olen aina halunut ison perheen, joten toisena lapsenani voisin ottaa jo pojan, on kuitenkin varmempi äitinä toisella kertaa.



Mieheni ei koskaan sanonut toivovansa kumpaakaan, vain tervettä lasta.



Olin myös odotusaikana aika varma että esikoinen on tyttö, ja niin se olikin.

KAIKKI vanhemmat toivovat ensisijaisesti tervettä, elävää lasta.. Vai tiedättekö jonkun joka ajattelisi että eipä sillä väliä vaikka olisi monivammainenkin, pääasia että on tyttö/ poika :-/

ajattelee, että tottakai se meidän vauva on terve ja kaikki menee hyvin. Ts. eivät edes ajattele, että heidän kohdallaan joku voisi mennä pieleen. Niinkuin ihmiset muutenkin ajattelevat usein, ettei mikään onnettomuus tai vastaava voi kohdata itseä.

mies toivoi poikaa, mutta tyttö tuli ;)



Tässä välissä vaihtui mies, sitten

toivoin poikaa, mies toivoi poikaa, ja tuli poika.

Seuraavasta toivottiin kumpaa vaan, ja tuli poika, sairas poika :(

Sekundäärisen lapsettomuuden jälkeen tuntui lottovoitolta odottaa vauvaa, ja ajateltiin, että molempi parempi...syntyi kolmas poika.

emme missään nimessä halunneet tietää etukäteen sukupuolta. Terveys tietty tärkein! Poika tuli.



Kakkosesta olin tosi varma pojasta (sykkeiden takia), mutta tyttö tuli!

minulle oli ihan sama kumpa tulisi. Mutta poikavauvamme kuoli kohtuun ennen syntymäänsä.



Toista odottaessani halusin ehdottomasti poikaa, ehkä sen takia, että jotenkin toivoin ensimmäistä menetettyä takaisin. Mutta tyttö tuli.



Kolmatta odottaessani minulle oli aivan sama tulisiko tyttö vai poika. Molemmat olisivat tervetulleita :)

ja mä toivon tyttöä, mies on sitä mieltä, että tytöstä voisi tulla rauhallisempi ja se perisi minulta enemmän hyviä puolia (ihon, unenlahjat, ei allergioita) rakenne ja 4d-ultrassa tytöksi sanottu, toukokuussa selviää onko näin :)

mutta olin ihan 100 varma että tyttö tulisi, mies oli varma että poika tulisi ja poika tuli =)

KAIKKI vanhemmat toivovat ensisijaisesti tervettä, elävää lasta.. Vai tiedättekö jonkun joka ajattelisi että eipä sillä väliä vaikka olisi monivammainenkin, pääasia että on tyttö/ poika :-/

mutta ajattelin, että jos toivon, niin en kuitenkaan saa poikaa. Niinpä aloin "väkisin" toivoa tyttöä ja pian huomasin, että ajatus tytöstä alkoi tuntua ihanalta :) Ultrassa kuitenkin paljastui, että odotan sittenkin poikaa, jota alunperin toivoin. Olin jo asennoitunut tyttöön, niin pieni pettymys kävi mielessä, kun olikin poika, mutta se meni tunnissa ohi ja sitten olin maailman onnellisin pojan odottaja :) Kuulostaa varmaan sekavalta ja sekopäiseltä ;)

tokasta minä edelleen toivoin tyttöä, mies ehkä pikkasen enemmän toivoi poikaa, vaikka ei sitä koskaan ääneen sanonut, ihana tyttö tuli:)