Lue keskustelun säännöt.
Hei olen ateisti ja epätoivossa menin rukoilemaan Jeesusta.
27.01.2010 |
Mieheni uhkasi jättää minut. Jouduin epätoivon valtaan ja hysteriassa itkin, rukoilin Jeesusta viimeisenä toivona. Rukoilin jos mieheni ottaa minut vielä takaisin annan elämäni Jeesukselle.
Mieheni otti minut takaisin. En usko enää Jeesukseen ja rukoukseni oli hetken hairahdus, jota häpeän suuresti.
Kommentit (53)
Syksyllä kun sikainfluenssa jylläsi pelkäsin totisesti pieni tyttäreni pelkäsi myös. Itkimme hysteeriseinä toisiame tukien.
Muista mitä sanoin, kun tyttäresi kärsii aikuisena PAHOISTA mielenterveysongelmista. Tarvit tukea vanhemmuuteesi HETI PAIKALLA!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain orgasmin. Tunsin sanoinkuvaamatonta kuvotusta miestä kohtaan ja pyysin häntä lopettamaan yhdynnän.
Mies ei lopettanut äänteli vain jotain epäilyttävää. Pyysin toisen kerran. Siinä samassa rukoilin hiljaa ääneen Jumalalta apua. Sitten nappasin yöpöydältä kellolla miestä poskeen ja toisen kerran nenään. Hän päästi minut irti otteestaan. Otin vaatteet ja juoksin rappukäytävään.
Tapauksen jälkeen olen ollut hieman "uskossa"
En nimittäin tee yleensä mitään noin hurjaa. Luulen että kehoni valtasi hetkeksi soturi enkeli. Sillä olen normaalisti kiltti tyttö.
tällä samalla teemalla ja johdonmukaisesti viime syksystä asti. Toivon totisesti että hän on provo, koska muuten kyllä sydän särkyy lapsiparan puolesta :(.
silloin hänellä ei olisi muita ruumiinosia kuin pää
että pitäisi toivoa provoksi. pyh
Minä olen paljon parempi provo turhapuro aiheineni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin hänellä ei olisi muita ruumiinosia kuin pää
Siis luuletko, että ne uskonnolliset kokemuksetkin koetaan jollain muulla ruumiinosalla, kuin sillä päällä?
Luultavasti surkein perustelu ikinä.
Se on eräänlainen jäänne leikkiajoilta, kun ihminen omasi hyvän mielikuvituksen. Ei rukousta tarvitse ottaa niin tosissaan. Ajatelkaa se ajatusleikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee elämääni, jos sinä lupaat tilata itsellesi ja lapsellesi ajan perheneuvolaan!
tulee elämääni, jos sinä lupaat tilata itsellesi ja lapsellesi ajan perheneuvolaan!
Saimme molemmat kriisiapua kun sikainfluenssa jylläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut elämässäni aika, jolloin en yhtään ottanut lukuun, että olisi Jeesus olemassa. Satoi.Ahdistuksen hetkellä mieleeni tuli ajatus, että Jumala itkee kanssani. Hän rakastaa minua ja surullinen, kun olen hänet täysin unohtanut. Rukoilin ja kaivoin aikoinaan koulusta saadun Uuden Testamentin esiin ja sieltä aukesi kohtia, joissa puhuttiin Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Tämä tapahtui alkuyöstä. Seuraavana päivänä häpesin käytöstäni.
Muutaman kuukauden päästä minulle kerrottiin Jeesuksesta. Ei kiinnostanut. Mutta jossain vaiheessa muistin yöllisen kokemukseni ja olin ihmeissäni. Uskoviin ihmisiin en ollut tottunut ja olin häkeltynyt, kuinka mukavia ja auttavaisia he olivat. Mietin "Mitä heillä muka on enemmän? Miksi en ole noin iloinen ja onnellinen?" mietin. Lopulta ainoa vastaus, minkä keksin oli "Jeesus". Sitten tajusin ja koin, kuinka suunnattoman paljon Jeesus minua rakastaa. Ja vaikka olen hänet kieltänyt ja häntä hävennyt. Viha ja kosto on asunut sisälläni ja silti Hän rakasti minua. Vaikka minä en ollut antanut anteeksi enkä armahtanut - Hän armahti. Tulin uskoon.
Nyt olen vapaa eikä minun tarvitse hävetä rukoilemista.
Jos ihmisen olisi tarkoitus olla pelkkää järkeä silloin hänellä ei olisi muita ruumiinosia kuin pää
että fiksuilla ihmisillä on tunnetusti hieman suuremmat päät kuin muilla. Esimerkiksi Einsteinin päänympärys oli 85 cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme molemmat kriisiapua kun sikainfluenssa jylläsi.
lapsesi käytte yksilöterapiassa!
minun putoavassa koneessani olisi se yksi ateisti. varmasti toivoisin etten kuolisi mutta en jeesukselta enkä joulupukilta apua rukoilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen koko olemus vihjaili kuolemasta. Jos veli ei olisi tullut valoon hän olisi menehtynyt viinaan.
Hän kertoi mielenkiintoisesta unesta joka oli herättänyt hänen kiinnostuksen Vapahtajaan.
Veljeni oli ostanut unessaan omenoita jokaisen omenan sisällä oli pieni sydän. Jokaisen sydämen hän heitti pois ja söi kuoret. Vasta viimeisen omenan kohdalla uni kertoi siemenestä joka tahtoi sisään. Niinpä hän söi omenan kokonaisena ja tunsi lämmön laskeutuvan puntteihin saakka.
Hän heräsi unesta ja soitti suoraan minulle (kuulemma hiestä märkänä) ja kertoi unensa. Minä kerroin äsken rukoilleeni hänen sielunsa puolesta. Veli oli hiljaa puhelimen takana ja itki.
Hän itki ja sanoi:
--kuule sisko, minä tiedän millainen Jeesus on.
--Kiitos.
Tapaus nosti väreet selkääni. Uskoni voimistui. Veli lopetti juopottelun ja paransi tapansa.
Sinun TÄYTYY hommata itsellesi ja lapsellesi apua. Ymmärrätkö? Pitkäkestoista apua, ei vain jotain kriisiterapiaa sikainfluenssaan. Mitä olen kirjoituksiasi lukenut, jos et hanki teille apua nyt kun lapsi on pieni, ei ole mahdollista, että lapsesi olisi aikuisena psyykkisesti terve. Se on TÄYSIN, sataprosenttisen mahdotonta. Sinun täytyy nyt olla hyvä äiti ja hankkia apua, jos yhtään ajattelet lastasi. En voi kyllin korostaa, miten tärkeää se on.
Saimme molemmat kriisiapua kun sikainfluenssa jylläsi.
lapsesi käytte yksilöterapiassa!
Sain sairaslomaa pelkokohtaukseeni. Lapseni oli myös mukana ja tohtori kehui häntä urheaksi pikku tytöksi :) Nyt olemme urheampia Jeesuksen kanssa!
Lapseni oli myös mukana ja tohtori kehui häntä urheaksi pikku tytöksi :) Nyt olemme urheampia Jeesuksen kanssa!
Mitenkään muuten se ei voisi ollakaan. Hän on keskellä äärimmäisen traumaattista lapsuutta, jossa hän yrittää olla urhea koska äiti on hajoamispisteessä. Tollanen jos mikä, on lapselle todella, todella traumatisoivaa, ja hänen paha olonsa jää täysin näkemättä. Se että tyttösi on urhea, oikea äidin pikku apuri ja aina reipas, ei todellakaan kerro, että lapsesi voi hyvin, vaan se NIMENOMAAN kertoo tuossa siitä tilanteesta, että lapsesi on kovaa vauhtia kehittämässä itselleen persoonallisuushäiriötä. Tiesin just mitä kirjoitat tytöstäsi etukäteen ja niin sitten teit. Voi surku sitä lasta!!!!
Lapseni oli myös mukana ja tohtori kehui häntä urheaksi pikku tytöksi :) Nyt olemme urheampia Jeesuksen kanssa!
Mitenkään muuten se ei voisi ollakaan. Hän on keskellä äärimmäisen traumaattista lapsuutta, jossa hän yrittää olla urhea koska äiti on hajoamispisteessä. Tollanen jos mikä, on lapselle todella, todella traumatisoivaa, ja hänen paha olonsa jää täysin näkemättä. Se että tyttösi on urhea, oikea äidin pikku apuri ja aina reipas, ei todellakaan kerro, että lapsesi voi hyvin, vaan se NIMENOMAAN kertoo tuossa siitä tilanteesta, että lapsesi on kovaa vauhtia kehittämässä itselleen persoonallisuushäiriötä. Tiesin just mitä kirjoitat tytöstäsi etukäteen ja niin sitten teit. Voi surku sitä lasta!!!!
Voi kun olisikin provo. Olen itse ollut tuollaisen äidin tuollainen lapsi ja meinaa ihan mennä hermot kun tietää ettei se lapsi tule saamaan apua. Äiti ei tajua mitä vahinkoa tekee ja lapsi on varsinainen mallilapsi. Hajoaminen tapahtuu sitten aikuisena ja raskaimman kautta. Voi meitä ihmisiä.
myös se, ettei mitään tapahdu, on rukousvastaus ja sitä kautta todiste Jumalan olemassaolosta?
Mielenkiintoinen logiikka.
T.11