Lue keskustelun säännöt.
Hei olen ateisti ja epätoivossa menin rukoilemaan Jeesusta.
27.01.2010 |
Mieheni uhkasi jättää minut. Jouduin epätoivon valtaan ja hysteriassa itkin, rukoilin Jeesusta viimeisenä toivona. Rukoilin jos mieheni ottaa minut vielä takaisin annan elämäni Jeesukselle.
Mieheni otti minut takaisin. En usko enää Jeesukseen ja rukoukseni oli hetken hairahdus, jota häpeän suuresti.
Kommentit (53)
Olet jeesusfriikki tai mielenvikainen joka leikkii täällä ateistia. Kielenkäyttösi paljastaa sinut helposti. Toisekseen, ateisti ei noin vain rukoile mielikuvitusolentoja, koska rationaalinen ateisti ei yksinkertaisesti voi uskoa sellaiseen p*skaan.
terveisin
aito ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin autokolariin. En päässyt autosta ulos joka oli puristanut minut kasaan. Rukoilin ainoana toivona ja se auttoi. Jälkikäteen unohdin kaiken ja jatkoin elämääni. Hävettää vähän.
kun on kiperä tilanne. elä suotta häpeile
Vaikea kuvitella itseäni rukoilemassa mielikuvitushenkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kuvitella itseäni rukoilemassa mielikuvitushenkilöä.
osa koettelee pyristellä pakoon ja jarrutella tunteitaan jeesusta kohtaan, mutta silti se on meissä jokaisessa asennettuna kuten exploder selain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole ruudinkeksijä.
Ensinnäkin Jeesus ei ole mielikuvitusolento. Ei ainakaaan sivistyneiden ateistien mielestä.
Toiseksi, jos sinä olisit rationaalinen olento, niin ymmärtäisit, ettei kukaan tiedä totuutta. Ymmärtäisit, että sinä et ole se oikea henkilö määrittelemään totuutta.
Minulle on aivan yks ja sama, mihin sinä uskot. Mutta jos tuollaisia väität, niin ole herran tähden fiksu!
Olet jeesusfriikki tai mielenvikainen joka leikkii täällä ateistia. Kielenkäyttösi paljastaa sinut helposti. Toisekseen, ateisti ei noin vain rukoile mielikuvitusolentoja, koska rationaalinen ateisti ei yksinkertaisesti voi uskoa sellaiseen p*skaan. terveisin aito ateisti
sairastin vuosia masennusta ja kerran epätoivoisena rukoilin ja anelin Jeesusta pelastamaan. Ajattelin olevani mieluummin elossa ja pimahtanut, kuin kuollut ateisti.
No ei se Jesse vastannut.
Asia ei hävetä, koska ajattelin sen silloinkin niin, ettei se ota jos ei annakaan. Olisi ollut typerää jättää tämä 'mahdollisuus' käyttämättä (vaikka koenkin mahdollisuuden Jumalan olemassaoloon yhtä suureksi, kuin sen, että olohuoneen on täynnä näkymättömiä yksisarvisia).
T. Ateisti (ja elossa edelleen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritimme yhdessä mieheni kanssa (molemmat ateisteja) 12 vuotta tuloksetta. Eräänä aamuna kun mieheni oli lähtenyt töihin räjähdin raivokkaaseen itkuun. Rikoin esineitä ja kuin tyhjästä putosin polvilleni. Sitten rauhotuin ja rukoilin Jeesukselta raskautta. Se oli rauhallinen hetki raivokohtauksen jälkeen jonka muistan hyvin.
Keväinen aurinko pilkisti ikkunasta sisään ja valaisi huoneen, aurinko lämmitti mukavasti villapaitaani vasten.
Noin kuukausi tapahtumasta voin pahoin ja oksentelin. Tein testin (en ollut toiveikas) voi sitä riemua. En voi kuvailla tunteitani kun testi näytti positiivista.
Miehelleni en ole kertonut rukouksesta. En erityisemmin ole uskovainen tai muutakaan. Rukoilin sen yhden kerran hädissäni. Hävettää vain sen verran etten ole miehelleni kertonut.
Mitä Jumalan vielä pitä tehdä että uskoisitte häneen???
Rukouksiin on vastattu ja kaikkea. Olen hämilläni.
Terveisin Uskis jonka rukouksiin ei ole koskaan vastattu, silti uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihminen hädän hetkellä huutaa Jeesusta avukseen, ja sitten kun menee paremmin, ihminen hylkää uskon ja luulee pärjäävänsä yksinkin. Niin minäkin olen joskus hylännyt uskoni, mutta kiitos Jeesukselle, hän vaikeuksien kautta veti minut taas lähelleen ja nyt saan taas taivaltaa Jeesus-tietä.
Mitä Jumalan vielä pitä tehdä että uskoisitte häneen??? Rukouksiin on vastattu ja kaikkea. Olen hämilläni. Terveisin Uskis jonka rukouksiin ei ole koskaan vastattu, silti uskon.
vastaus voi olla myös: Odota tai Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ihan syntymäpakana eikä tulisi mieleenkään rukoilla missään tilanteessa. taidatte te vahingossa rukoilleet olla vähintään tapakristitystä kodista.
olen ihan syntymäpakana eikä tulisi mieleenkään rukoilla missään tilanteessa. taidatte te vahingossa rukoilleet olla vähintään tapakristitystä kodista.
Mäkin olen ihan syntymäpakana ja kuten sanottu, en edes sillä rukouksen hetkellä uskonut Jumalaan, vaan odotin psykologista vastausta (mieli luo uskonnollisen kokemuksen suojellakseen itseään).
T.11
putoavassa koneessa ei ole ateisteja. Oletko ihan varma, ettet sinäkin silloin rukoilisi...?
olen ihan syntymäpakana eikä tulisi mieleenkään rukoilla missään tilanteessa. taidatte te vahingossa rukoilleet olla vähintään tapakristitystä kodista.
Mä olen ollut aina ateisti, mutta yläasteella rukoilin usein: olin pahasti koulukiusattu ja joka päivä rukoilin että kiusaaminen loppuisi. JA tottahan Jumala kuuli ja kiusaaminen loppui - samaan aikaan peruskooulun kanssa....
pieni tyttäreni pelkäsi myös. Itkimme hysteeriseinä toisiame tukien. Sitten kuin tyhjästä liitimme itkuun Herran Jeesuksen. Oi sääli ja armahda meitä anna meidän olla terveitä ja voipia.
Emme sairastuneet influenssaan. Tämä osittain vakuutti minut Jumalasta.
Syksyllä kun sikainfluenssa jylläsi pelkäsin totisesti pieni tyttäreni pelkäsi myös. Itkimme hysteeriseinä toisiame tukien.
Muista mitä sanoin, kun tyttäresi kärsii aikuisena PAHOISTA mielenterveysongelmista. Tarvit tukea vanhemmuuteesi HETI PAIKALLA!!!!!
Kuvittele, että miehesi on se Jeesus...! Älä ainakaan jaksa hävetä, etenkin kun sait mitä halusit.