Lue keskustelun säännöt.
Voivoi.....mies tuli kyyneleet silmistä valuen kotiin.
12.01.2009 |
Lukittautui kylppäriin 20min, kokosi itsensä ja tuli perheen eteen ja ilmoiti että nyt on tiukat paikat edessä.
Hänet irtisanottiin töistä tänään.
Ja samaan hengenvetoon, mummi (mieheni äiti) on joutunut sairaalaan, aivoinfarkti.
Mikä maanantai...
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on se uhka ja vaikka lainoja on niin olen ruvennut ajattelemaan tätä uutena mahdollisuutena. Kyllä olen toki tämän uhan takia itkutkin jo ehtinyt tirauttaa. Voimia ja uusia ratkaisuja vain nyt miettimään.
En nyt itsekään oikeen hahmota tätä tilannetta vielä.
En tiedä onko anopilla vakavakin infarkti vai miten.
Ehkä se selkiää kun mies kykenee puhumaan.
ap
En voi muuta sanoa kuin että mikä ei tapa, se vahvistaa, eli nyt olette vaan toistenne tukena, vaikka kuinka ottaa päähän .. ja niitä hetkiä tulee VARMASTI! Pienenä lohdutuksena varmaan voi ajatella, että nyt miehesi voi paremmin keskittyä äitiinsä ja tämän sairauteen, ehkäpä häntä tarvitaan nyt enemmän kotona kuin töissä...
nyt tsemppii ja tukea toisillenne! paska tää lama kun kaikki vaan lomautetaan ja irtisanotaan... anopille voimia toipua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia teidän perheellenne! Kannattaa kuitenkin muistaa, että tilanne ei ole toivoton, vaikka alkujärkytyksessä siltä voi tuntuakin. Miehelläsi on kuitenkin irtisanomisaika töissä, jolloin saa normaalin palkan ja aikaa hakea vaikka uutta työpaikkaakin. Mikäli teillä on velkoja niin niistäkin voi neuvotella ja ainahan on mahdollista myös se, että sinä lähdet töihin (ellet jo ole).
Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
_mikä siis on alottajan miehen ongelma?_ sori jollei se auennu mulle. jos se oli irtisanominen niin en ymmärrä siltikään. tee kuule nyt laskelma et paljonko oikeesti teijän tulot putoo. sit ne putoo jollei mies oo liitossa muttei juuri muuten.
ton tajusin kyllä jos äiti sairastaaa aivoinfarktia. mut sn verran sanon että ei kaikki jää heikoksi tai halvaantuneeksi. mun äitillä oli aivoinfarkti kuuskymppisenä. vasen puoli halvaantu osittain. pahinta oli se että äitiä ei diagnosoitu oikein vaikka oireet oli selvät. vasta melki 2 vuoden päästä!!!!! kustuttiin yliopistolliseen sairaalaan ja kerrottiin että se oli aivoinfarkti eli mun äiti ei saanu ees oikeeta hoitoo. parani ihan hyvin kukaan ei huomaa enää mitään. äiti palautu nopeesti normaaliin kuntoon.
pieni tiraus tekee hyvää.
itse olen työskennellyt parin vuoden aikana kolmessa konkurssiin menneessä yrityksessä. Voitte usko työttömäksi jääminen on ihan "piece of cake" ja osa normaalia elämää.
Kolmas irtisanomin parin vuoden sisällä ei tunnu enää juuri missään, vaikka toki onkin epämiellyttävää. Samat haaveet täällä on kuitenkin kuin niilläkin, jotakasaavat työnsä säilyttää, joten awsennemuutosta se hieman vaatii. Onneksi on oman talouden herkkyystarkastelut tehty ja talous on "kunnossa", toistaiseksi.
Äidillä tsemppiä ja kuntoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irtisanomisajalta täyttä palkkaa ja liitosta päivärahat. Mitkä tiukat ajat ne ovat ? Ai niin, jos olette ottaneet 400 000,- asuntolainan niin ehkä sitten.
Nyt on vaikeaa, mutta kyllä tuosta voi selvitä ihan hyvinkin.
Toivotaan parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä taas empatia kukoistaa! Työ on useimmille ihmisille tärkeä osa elämää ja jos sen syystä tai toisesta menettää, niin kyllähän se on aikamoinen järkytys alkuun. Harva sitä kykenee heti näkemään mahdolliset ulospääsyt tilanteesta ja hahmottamaan sen, ettei irtisanominen tarkoita sitä, että koko elämä murenee käsiin vaan on olemassa vaihtoehtoja.
Kyllä työpaikka ja työ on niin pyhä lehmä suomalaisille, että ei se nyt ihme ole, jos vähän ahdistaa. Kuka haluaa olla toimettomana, kuka ei haluaisi tulla toimeen omillaan.
Kyllä se nyt on kumma juttu, jos työpaikan menetyksestä ei saisi housunpuntit jo vähän tutista - oli sitten liitossa tai ei!
Voimia teidän perheelle!