Eskarityttö ahdistelee poikaani, miten tällaisia oikein selvitetään?
Esikouluikäisellä pojallani on ongelmia samassa päiväkodissa olevan tytön kanssa. Tämä tyttö tuli syksyllä poikani kanssa samaan päiväkotiin eskariin ja ilmoitti jo alkusyksystä, että on ihastunut poikaani ja alkoi hakeutua poikani seuraan. He eivät ole varsinaisesti samassa ryhmässä, mutta ulkoilut ja osa toiminnasta on yhteistä.
Tyttö ei niinkään halua poikani ja hänen kavereidensa leikkeihin, vaan usein vain seurailee poikaani, tulee aina istumaan viereen jne. toki välillä myös leikkii omien kavereidensa kanssa. On kirjoitellut "rakkauskirjeitä" ja julistanut kaikille, että menee isomapana naimisiin poikani kanssa. Yhdessä vaiheessa kävi myös käsiksi (yritti halailla tai antaa pusun), mutta sen hoitajat kielsivät sentään päättäväisesti ja saivat loppumaan alkuunsa.
Poikani taas ei ymmärrä tällaisia ihastumisjuttuja ollenkaan ja häntä tämän tytön käytös häiritsee paljon. Olemme kehottaneet kertomaan hoitajille, että tyttö kiusaa, jos tyttö kielloista huolimatta pyrkii liian lähikontakteihin, mutta muuten on ollut aika vaikeaa neuvoa pojalle, miten torjua sitkeää ihailijaa. On neuvottu, että yrittäisivät kavereiden kanssa ottaa tytön leikkeihin ja peleihin mukaan (tyttö ei kuulemma halua), että kertoisi tytölle suoraan, että haluaisi olla rauhassa (ei kuulemma toimi) jne.
Nyt poikani sitten eilen oli sanonut tytölle rumasti ja siitähän melkoinen show syntyi. Tietenkään rumasti ei saisi sanoa ja mekin siitä lastamme moitimme, mutta kun poika sitten kysyi, että mitä hänen sitten olisi pitänyt tehdä, että saisi olla rauhassa, niin emme osanneet vastata.
Mieheni vei lapset tänä aamuna päiväkotiin ja keskusteli asiasta hoitajien kanssa. Hoitajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että kaikkien kanssa pitää leikkiä, joten eivät mielestään voi kieltää tyttöä seurailemasta poikaa ympäriinsä varjon lailla. Minä taas olen sitä mieltä, että ei lastenkaan tarvitsisi sietää stalkkaajia, mutta miten hemmetissä tähän saataisiin joku järkevä ratkaisu?
Kommentit (59)
Pakko vielä puuttua sen verran keskusteluu, että meillä jopa pienten ryhmässä, jossa kuopukseni on, puututaan siihen jos toista halataan väkisin. Miksi se olisi hyväksyttävämpää isompien lasten kohdalla?
en jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta minusta voisit itsekin tehdä asialle jotain, lapset tottelevat vieraampia aikuisia yleensä hyvin. Ota tyttö puhutteluun pk:n pihalla ja sano sille selvästi, että poikasi kokee hänen käytöksensä kiusaamisena ja että hän aiheuttaa pahaa mieltä.
Tytöille tuo on aika yleistä käytöstä tuossa iässsä, harvoin se toki ihan stalkkaamiseksi menee. En usko, että tyttö tajuaa tekevänsä mitään väärää. Tuskin ilkeyttään liikkellä ja tajuaa varmasti puhetta (aikuisilta).
En kannata ihan Usan linjaa, mutta kaikkiin kiusaamisen muotoihin, kuten myös tällaiseen yli-ihastumiseen, pitäisi ehdottomasti puuttua. Ei saa hyväksyä käytöstä, joka aiheuttaa toiselle ahdistumista ja pahaa mieltä. Pitää puuttua ennen kuin pojat keksivät yhdessä alkaa nimittelemään tyttöä yms ilkeää. En ymmärrä vanhempien enkä päiväkodin henkilökunnan vähättelyä tyyliin se on vaan söpö ensi-ihastus. Vastaavasti en hyväksy pojilta riehumista, joka kuitataa "pojat on poikia" -kommentilla.
moi tiedän sen et kerro hoitajalle että tyttö kiusaa
ja jos hoitja ei reago hyvällä tavalla niin kande vaihtaa pleissin
Poikani saattaa jo edellisenä iltana tai aamulla hoitoon viedessä jutella, että toivottavasti "Helmi" ei olisi hoidossa, kun on paljon yhteistä ohjelmaa tai miettiä, että jos pyytäisi "Kerttua" pyytämään "Helmin" heidän leikkeihinsä ja ehkä "Helmi" ei sitten seurailisi häntä jne.
Tyttö siis todellakin seuraa poikaani kuin varjo. Saattaa kävellä koko ulkoilun ajan metrin tai kahden päässä pojastani, teki poika mitä hyvänsä. Tai seisoa vieressä katselemassa, kun poikani esim. kiipeilee. Eikä siis kuitenkaan halua osallistua poikien leikkeihin. Tilanne ahdistaa lastani ja hänellä on asian takia usein paha mieli.
Hän ei todellakaan syljeskele yhtään ketään kohti, mutta nyt eilen oli tosiaan sanonut rumasti. Ja kuten sanottua, rumasti ei saisi sanoa, mutta pitääkö lapsenkaan sietää toisaalta jatkuvaa ahdisteluakaan?
No, onko toi nyt ihan kamalaa?
Onhan tollanen kurjaa, mutta ehkä siitä ei kuitenkaan IHAN kamalia traumoja tule...?
Ja jos toinen vaan seuraa ja seuraan niin kyllä minun mielestäni silloin saakin sanoa rumasti.
Mä itse seurailin yhtä poikaa 6-vuotiaana, vaklattiin sen naapurin tytön kanssa ikkunan alla ja vaikka mitä ja mä huutelin "mä rakastan sua" niin että kylä kaikui.
Poika inhosi mua ja oli välillä tosi ilkeä... Mut sit se meni OHI. Mua ei vaan kiinnostanut enää.
Joskus aikuisena on yhdessä naurettu asialle... :)
Onhan tollanen kurjaa, mutta ehkä siitä ei kuitenkaan IHAN kamalia traumoja tule...?
nyt paikka oppia, miten tyttöjen kanssa pelataan. Isä varmaan opettaisi mielellään...?
Ei vaan, mun pikkuveljellä oli vastaava ihailija 6-7 -vuotiaana ja se meni myös liian pitkälle. Veli oli suorastaan ahdistunut ja pakoileva. Lopulta tosiaan meni nimittelemään tyttöä muutamalla valitulla sanalla, ja sitten tulikin haukkua tämän tytön vanhemmilta suoraan jopa meidän vanhemmille. Kauhea kiusausongelma olikin sitten käsillä, vaikka jokainen oli nähnyt tuon tytön kuukausia kestäneen ahdistelun. No, veli sai ohjeen vältellä tyttöä, siis lähteä aina pois seurasta. En tiedä, puhuttiinko tytön kotona jotain, mutta tilanne rauhoittui.
myöntävät, että välillä tämä tyttö on niin sinnikäs, että seurailee poikaani koko ulkoilun tai valtaosan siitä. Siinä taas uskon 100 % lastani, että hän tuntee tytön käytöksen ahdistavaksi. Itse en myöskään suoraan sanoen pidä tähän pisteeseen mennyttä ihastuksen kohteen seuraamista ainakaan tavallisena käytöksenä eskarilapsille, enkä ehkä edes ihan normaalina.
Jo viime vuonna yksi tyttö oli ihastunut poikani kaveriin päiväkodissa ja se oli pojastani hyvin huvittavaa. Kun sitten toinen tyttö ihastui häneen, hän oli hämillään, mutta osittain myös hiukan mielissään. Kun tyttö sitten kahden viikon jälkeen vaihtoi ihastumiskohdetta, oli pojan reaktio helpottuneen harmistunut. Poika itse oli jo pari vuotta sitten ihastunut yhteen päiväkodin hoitajista ja myöskin viime keväänä yksi tyttö harrastuklsesta oli hänestä kaikin puolin aika makea, mutta nämä ovat kaikki olleet puolin ja toisin hyvin keveitä parin viikon juttuja.
Tämä nykyinen tilanne ei sitä oikeastaan ole, vaan on tosiaan jatkunut elokuusta asti ja menee aika yli. Tämä ihastunut tyttö kyllä leikkii ryhmänsä tyttöjen kanssa, mutta hän on aika valikoiva leikeissään ja jos muiden leikit eivät miellytä, niin silloin erityisesti siirtyy seurailemaan poikaani.
En tiedä, onko hän erityislapsi, mutta voihan tietysti olla, että tämän ihastumiskäyttäytymisen erilaisuus ja sinnikkyys saattaa johtuakin jostain neurologisesta erityisyydestä. Siitä huolimatta se kuitenkin ahdistaa poikaani.
Eri kouluihin päätymisestä ei tarvitse erikseen huolehtia, sillä me ja tyttö asumme ihan eri puolilla kaupunkia ja jos emme muuta koko kaupungista ennen pojan koulunalkua pois (mikä on hyvinkin todennäköistä), niin poikamme menee kouluun, joka sijaitsee kaupungin kolmannella laidalla, tämä tyttö varmaankin joko omaan lähikouluunsa tai johonkin keskustan kouluista.
Mieheni eilen vei ja haki lapset ja oli puhunut hoitajien kanssa, jotka nyt ainakin lupasivat ohjata tyttöä muihin puuhiin. Toivotaan, että tämä riittäisi.
Ja lapsen juttuihin ei kannata ihan sataprosenttisesti uskoa. Se, että tyttö seuraisi häntä koko ulkoilun ajan metrin päässä kuulostaa aika uskomattomalta. Ei lapsilla ole yleensä tuollaista sinnikkyyttä. Viisitoistakin minuuttia voi tuntua lapsesta "koko ulkoilun ajalta".
Puhu hoitajien kanssa ja pyydä heitä seuraamaan tilannetta. Jos tyttö todella seurailee koko ulkoilun ajan poikaa jatkuvasti, niin on hoitajien asia puuttua siihen ja ohjata tyttö muihin puuhiin. Poikasi on liian pieni itse selvittämään asiaa ja tuntee varmasti olevansa kovin yksin asian kanssa. Pienelle koululaisellekin ihmissuhdekiemurat ovat haastavia ja tarvitsevat paljon aikuisten ohjausta ystävyyssuhteissaan.
Tsemppiä!
Asiassahan nimenomaan on kyse siitä että poika pitää tilannetta ahdistavana, ei siitä saako noin tehdä. EI SAA TEHDÄ jos toinen ei tykkää! ja siihen tulee puuttua ehdottomasti piste.
hiukan pakkomielteiseltä, minun mielestäni. Ymmärrän pojan ahdistuksen ihan hyvin tässä tapauksessa. Jonkinasteinen ihastuminen on toki ymmärrettävää, mutta jossain rajoissa se lapsillakin menee. Ei koko aikaa kytätä ja seurata toista. Tuohon pitäisi kyllä nyt napakasti hoitajien puuttua ja ohjata tyttöä omiin leikkeihinsäkin.
Toki normaalia olla ihastunut, mutta ei noin pakkomielteisesti ja totaalisesti, "epäsopeliaasti".
Meillä ei asiasta ole tehty sen kummempaa numeroa. Tyttöömme kovasti ihastuneita poikia löytyy itseasiassa kolme, jotka sitten kilpaa yrittävät saada huomiota.
Eskariopettajien kanssa on juteltu ja he tietävät tilanteen. Yksi pojista on onneksi oman tyttöni mieleen, joten siinä ei mitään. Menevät kuulema isoina naimisiin jne. Yksi taas on aika harmiton, haluaa aina välillä halailla, jahtaa pihalla jne. Siitäkin on selvitty huumorilla. Kolmas on hankalin tapaus. Jouluna esim. toi tytöllemme lahjan, välillä hiippailee pihamme edustalla jne. Tästä kaverista oma lapsemme ei juurikaan pidä mutta silti on neuvottu olemaan hänellekin ystävällinen.
Koen, että nämä jutut on ihan tavallisia lasten kehitykseen kuuluvia juttuja. Omalle tytölle on yritetty selittää, että yrittää suhtautua poikiin ystävällisesti, eikä pahoittaisi turhaan toisten mieltä. Jos pojista on liikaa haittaa, niin sitten heti opettajille sanomaan. Meillä ei onnkeis lapsi näistä ihailijoistaan ahdistu. Pikemminkin on iloinen.
taidat olla se, jonka poika sylkee päin tyttöä vai oletko? Ehkä kannattaisi opettaa pojalle, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen?
päiväkodissa antaa joskus suukon ja tulee halaamaan, kun poikani lähtee kotiin. Poika ei ole moksiskaan, ei kai oikein tiedä, miten suhtautua. Oon sanonu, että se on ihan mukavaa jos joku tykkää susta ja ei olla asiasta sen suurempaa numeroa tehty.
Toki voit harkita lähestymiskieltoa.
Poikani saattaa jo edellisenä iltana tai aamulla hoitoon viedessä jutella, että toivottavasti "Helmi" ei olisi hoidossa, kun on paljon yhteistä ohjelmaa tai miettiä, että jos pyytäisi "Kerttua" pyytämään "Helmin" heidän leikkeihinsä ja ehkä "Helmi" ei sitten seurailisi häntä jne.
Tyttö siis todellakin seuraa poikaani kuin varjo. Saattaa kävellä koko ulkoilun ajan metrin tai kahden päässä pojastani, teki poika mitä hyvänsä. Tai seisoa vieressä katselemassa, kun poikani esim. kiipeilee. Eikä siis kuitenkaan halua osallistua poikien leikkeihin. Tilanne ahdistaa lastani ja hänellä on asian takia usein paha mieli.
Hän ei todellakaan syljeskele yhtään ketään kohti, mutta nyt eilen oli tosiaan sanonut rumasti. Ja kuten sanottua, rumasti ei saisi sanoa, mutta pitääkö lapsenkaan sietää toisaalta jatkuvaa ahdisteluakaan?
No, onko toi nyt ihan kamalaa?
Onhan tollanen kurjaa, mutta ehkä siitä ei kuitenkaan IHAN kamalia traumoja tule...?
suukko mielessään ja ainakin mun tytön eskarissa pojat olivat vaan innoissaan. Kannattaa puhua eskariopelle jos poika kokee tuon ahdistavana. Ymmärrän kyllä että voi kokea sen ikävänä juttuna...
Saimme ilmeisesti hoitajat ymmärtämään, että poikaamme tilanne oikeasti ahdisti ja nyt parin viikon aikana hoitajat ovat tarkemmin puuttuneet asiaan. En tiedä, ovatko jutelleet tytön tai hänen vanhempiensa kanssa, mutta ainakin ovat luvanneet puuttua siihen, jos tyttö kovin alkaa seurailla poikaani. Poika ei ole nyt muutamaan päivään puhunut tytöstä mitään, joten ilmeisesti tilanne tosiaan on helpottanut selvästi.