Anoppi tämäkin

Minä en ymmärrä sitä naista! Yritän kyllä... Järjettömällekin käytökselle on aina joku selitys. Onhan hänellä ollut rankkaa, eikä tunnu osaavan pitää puoliaan... Ehkä vanhin poikansa on ollut turva ja minä vein hänet...



Silti hänen suhtautumisensa minuun. Humalassa siis, selvinpäin on niin mielinkielin. Aivan sama mitä teen tai kuinka, haukkuu ja syyttelee! Poikansa siinä samalla. Se sattuu eniten...Varsinkin, kun mies sanoo äitinsä olleen aina samanlainen. Syyttelyn kohde vain vaihtuu. Meidän lapselle sentään tulee oikea lapsuus, mistä mies jäänyt vaille!



Uusin episodi oli, kun meidän piti ostaa hänelle silityslauta. Vajaalla kympillä löysi meille ja samanlainen piti saada. Olivat sitten loppu, vain 2-3 kertaa kalliimpia olisi ollut.

Joten tuumattiin, että viedään meidän lauta. Käyttämättähän se on!

Mieheni pyysi soittamaan ja ilmoittamaan. Niin jutteli anoppi mukavia. Totesi käsien olevan kipeät ompelusta, että jos vähän taukoa pitäisi. Ehtiihän sen laudan myöhemminkin.



Illalla alkoi sitten se syyttely. Olin ollut kuulema niin ivallisen tyytyväinen, kun hän ei lautaansa saanut! Narsistiksi haukkui.

Eipä ole hänestä hyvä sekään, että vasta kolmikymppisenä lapsen haluan. (tietysti jos olisin tehnyt aijemmin, en olisi HÄNEN poikansa kanssa)

Poikansa haukkui matkivat siskoaan lapsen hankinnassa! Anoppihan ei siis tiedä, että sitä mietittiin jo pitkään ja meillä on keskenmeno takana. Sattumaa siis, että sisko ehti ensin!

Hänen mukaansa minä en meillä mitään tee. Lapsenkin tulen jättämään hoitamatta!

Enhän minä olekaan muiden lapsista "yli-innostunut", mutta oma lapsi, jonka itsekin halusin, on eri juttu! Meidän lemmikitkin hoidan MINÄ.



Siis mikä äiti se tuollainen on! Ja tuo pitäisi vielä lapsen mummoksi hyväksyä!



Alkusoittoa tulevaan... Sen pystyy jo ennakoimaan mitä tuleman pitää, kun lapsi syntyy...