Ihan turha väittää ettei yhteiskunta auta! ov
Olen saanut itse viime aikoina kokea sen, että apua kyllä annetaan jos sitä osaa pyytää. Eikä ole tarvinnut edes tapella avun saamiseksi.
Putosin yhtäkkiä pohjalle eron tullessa ja samaan syssyyn loppuivat erittäin pienipalkkaiset työnikin, joten minulla ei ollut mitään. Ei mitään muuta kuin masennus ja ahdistus.
Laskuja kasaantui ja vuokrat jäi maksamatta todella pitkältä ajalta. En pystynyt myöskään enää maksamaan opintolainaani joten pankki irtisanoi sen ja kaikki olisi pitänyt maksaa kerralla. Olin aivan toivoton. Mutta lopulta kun rohkenin ottaa yhteyttä sossuun sekä muihin viranomaisiin, sain vuokrarästit sitä kautta maksetuksi ja lykkäystä lainantakaisinmaksuun. Sekä Kela että sossu ovat nyt tukeneet ja auttaneet enemmänkin kuin mikä on laissa määrätty minimi, joten pikkuhiljaa alkaa tilanteeni ja oloni helpottaa, enkä jää pysyvästi sosiaalipummiksi kun sain apua ja tukea paljon parjatulta yhteiskunnalta.
Nyt jaksan ja kykenen taas työntekoonkin, joten uutta paikkaa etsin aktiivisesti. Ilman apua olisin luultavasti jo lääkityksellä ja sängyn pohjalla makaamassa
Kommentit (2)
Ongelmia voi tulla eteen, mutta on itsestä kiinni, miten ne selvittää.
Esim. kävin äsken Kelan sivuilla ja sairaspäivärahahakemukseni on hylätty. En alkanut huutamaan vittuperkelettä vaan ajattelin ensitöikseni soittaa sinne huomenna ja kysyä, mistä kiikastaa. Tiedän että moni jättäisi asian sikseen ja tulisi tänne(kin) itkemään kun ei raha riitä...
Vittumaisia virkailijoita on olemassa, mutta he eivät ole syynä JOKAISEEN ongelmaan!
Apua saa eniten silloin kun ei ole töissä eikä saa rahaa mistään, tämä on oma kokemus.
Onnea tulevaisuuteen!