Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä outoa, jos vanhemmat eivät anna rahaa
24.01.2010 |
aikuisille lapsilleen tai tue heitä muuten taloudellisesti? Olettaen siis, että rahaa on "yli omien tarpeiden"?
Itse en saa vanhemmiltani yhtään rahaa tai muutakaan avustusta, sillä heillä ei ole antaa. Jos olisi, niin saisin varmasti.
Tuttavapiirissä kaikki saavat vanhemmiltaan rahaa, jos ei muuten niin joulu/ syntymäpäivälahjaksi. Osa on saanut ennakkoperintöä, ja joillekin on jopa ostettu asunnot.
Kysyn siksi, kun kuulin tapauksesta, jossa erittäin hyvätuloiset velattomasti asuvat vanhemmat eivät halua antaa lapselleen rahaa, ja minusta se oli outoa. Tämä aikuinen lapsi elää hyvin pienillä tuloilla.
En tietenkään tarkoita tässä nyt sitä, että vanhempien tulisi elättää aikuiset lapsensa. Mutta eikö ole aika yleistä että vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan taloudellisesti jos heillä vain on siihen mahdollisuus? Vaikka ei olisi varsinaisesti tarvettakaan..
Kommentit (66)
taloudellista tukea lapsilleen, vaikka nämä ovat yhtä varakkaita tai varakkaampia kuin vanhempansa.
Ymmärrän lapsen taloudellisen tukemisen, jos lapsi sitä oikeasti tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en itse suosi tyyliä jossa aikuisille lapsille syydetään rahaa. itse nuo ylimääräiset sijoitan muuten kuin antamalla ne nyt lapsilleni.
Mikään ei ilahduta itseäni enemmän kuin se, että saan ilahduttaa omia lapsiani ja heidän lapsiaan!
itse nuo ylimääräiset sijoitan muuten kuin antamalla ne nyt lapsilleni.
että voin aikanani auttaa omia lapsiani vaikka minun vanhempani eivät ole voineet auttaa minua. -ap
saavat kyllä joka vuonna esim. kuukauden maksuttoman etelän loman kun saavat asunnon käyttöönsä ilman maksuja ja lennot lapsilleni kyllä tarjoan.
Muutakin voi tarjota kun aina vain sitä silkkaa rahaa.
#4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä ettei esim. alkoholistille anneta rahaa.
Mutta kyllä on outoa, jos vanhemmat eivät auta vaikeissa paikoissa lapsiaan, oli vanhemmilla ja lapsilla ikää mitä tahansa. Hyväksikäyttö ja elättäminen on kuitenkin ihan eri asia.
saada miehenkään vanhemmilta. Tiukkaa on, mutta ei valiteta eikä välitetä. Tuntuu hyvältä, että pärjätään omillamme, vaikkei tuhlattavaa rahaa jää yhtään ja joudutan hankintoja siirtämään tai jättämään kokonaan tekemättä.
Sen sijaan se ärsyttää, että mun vanhemmat odottaa mun jeesaavan heitä vähän väliä rahallisesti. Siihen ei ole varaa, mutta jos ei anna, niin sitten alkaa kauhee syyttely ja itkeskely, itsesäälissä kieriskely äidin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kuvailemasi tilanne, en ole saanut vanhemmiltani rahaa milloinkaan enkä sitä ole kyllä kaivannutkaan.
Vanhempani ovat hieman yli 70-vuotiaita He ovat työskennelleet 14-vuotiaista saakka eläkkeelle pääsyyn saakka fyysisesti raskaissa ammateissa. Elämää on eletty "ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot"-mottoa noudattaen. Minulla ja sisaruksilla on aina ollut mitä olemme tarvinneet, mutta olemme oppineet myös työskentelemään mikäli olemme halunneet matkustella tai vaikkapa ostaa auton ajokortin saamisen jälkeen.
Vanhempani elävät vaatimattomasti ja tyytyväisinä; heille rahan käyttäminen "turhuuksiin" on vaikeaa. Suurena myönnytyksenä he ovat kehotusten jälkeen investoineet myös itseensä; pienet kotimaan hotellilomat, auton vaihtaminen paremmin tarkoitukseen sopivaksi ja hierojalla käynti ovat heille arjen opeteltua luksusta.
Haluan vanhempieni nauttivan työnsä tuloksesta. Teen samoin, omilla tienesteilläni.
tuohan on "taloudellista auttamista". Eihän se tarkoita pelkkää rahan antamista, etelänloma ja lennot on ihan samaa luokkaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa käyttää rahansa miten tahtoo. Mutten minäkään ymmärrä ajausmallia jossa (erityisesti vaikeuksissa olevaa!) lastaan ei voi auttaa. Minusta tuntuu että monilla näillä 40-50 luvuilla syntyneillä on se asenne että lapset eivät saa päästä missään helpommalla. Joten heitä ei tueta eikä heidän lapsiaan voida koskaan hoitaa. Että otetaan tälläinen hyvin tiukka linja.
Onhan sitten niitäkin jotka auttavat paljon, katsovat lapsia miellellään. Hyväksikäyttäkin lapsten puolelta voi olla. Mutta harvemmin minusta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eniten vanhemmistaan hyötyvät taloudellisesti ne, joilla on ikää 30+. Eli tuon ikäiset saavat vuositasolla vanhemmiltaan enemmän mitä esim pikkulapset...
Kai tähän on laskettu mukaan esim asuntojen takaukset, häiden maksaminen, autojen osto, lomamatkoille mukaan ottaminen tms. Mutta kaikista kalliimmaksi vanhemmille tulevat aikuiset, yli 30-vuotiaat lapset.
Ainakin omalta osaltani pitää kyllä paikkansa. Äitini juuri ilmoitti maksavansa häidemme tarjoilun, aiemmin on päästy mukaan kaupunkilomille jne. Kyllä meikäläinen, hyvässä ammatissa oleva 30+, tulen yhä maksamaan äidilleni muutaman tonnin vuodessa!
Kaverini sai 40-v täytettyään isältään 15 000 e auton ostoa varten, toinen kaverini perheineen lähti viettämään appiukon synttäreitä Espanjaan ja appiukko tietenkin maksoi kaikkien matkan...
Kyllä mielestäni, jos varaa on, vanhemmat tietysti ostavat aikuisille lapsilleen yhtä ja toista.
Jos vanhempi ei osta, sitten on jo a. köyhä tai b. pihi.
saavat kyllä joka vuonna esim. kuukauden maksuttoman etelän loman kun saavat asunnon käyttöönsä ilman maksuja ja lennot lapsilleni kyllä tarjoan.
Muutakin voi tarjota kun aina vain sitä silkkaa rahaa.
#4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmilla rahaa paljon,mutta me olemme pieni tuloisia..
en kyllä odotakkaan että he kustantaisivat elämääämme..vanhemmilla on ihan eri arvot kun meillä,olemme perhe keskeisiä ja halunneet ison perheen,mistä taas vanhemmat ovat suuttuneita koska heidän mielestä lapsia pitää olla korkeintaan se 2 kpl,meillä 4.Meillä ei ole myöskään kauheen korkea koulutus ja töissä ollaan oltu ihan perus duunarin hommissa..ja itse nyt olen vielä 3-vuotta lasten kanssa kotona,ja sitten aion kouluttaa itseäni uudestaan..opiskelemaan lähtö lasten syntymän jälkeen on varmasti taas vanhempien mielestä ihan järjetöntä,kun rahaa ei liikaa nytkään=)Tullaan kuitenkin toimeen ja lasten perustarpeisiin ja harrastuksiin on rahaa.Matkustellaan myös jonkun verran,mutta tämäkin on vanhempien mielestä kaameaa että pienten lasten kanssa ollaan käyty ulkomailla,lapset kun ei matkasta mitään ymmärrä ja miten siinä nyt nauttii itsekkään kun lapsia pitää hoitaa=)omaa taloa meillä ei ole eikä varmaan koskaan lainaa saataisikaan,auto on uudehko ja saatiin se vihdoin maksettua=)
Ehkä me saadaan perintöjä joskus 40-vuoden päästä,niin päästään tuon miehen kanssa 70-vuotiaana rakentamaan se oma talo,jos näin hyvin käy kyllä omille lapsille ja lastenlapsille siirrän rahaa/omaisuutta heti=)
Meillä olisi varaa antaa, mutta periaatteessa eivät anna. Omien lasteni kohdalla toimin tulevaisuudessa toisin.
huolla vanhempiaan sitten, kun nämä ovat vanhoja ja raihnaisia?
Miksi se olisi vain yksisuuntainen moraalinen velvollisuus auttaa ja tukea?
Ollaan suu ammollaan kuin linnunpoikaset, mutta kun vanhemmat itse tarvitsisivat hoitoa, seuraa ja huolehtimista, aikuisilla lapsilla ei muka olekaan aikaa ja energiaa.
Jos vanhemmat päättävät, että antavat muuta kuin rahaa, se ehkä kuullostaa ylevältä. Mutta itse asiassa siis vanhemmat eivät ehkä luota aikuisen lapsensa rahankäyttöön, ja haluavat itse päättää mihin se tarkalleen menee.
Itse asiassa ne, jotka antavat rahaa, antavat vapauden sen käyttöön.
Omat ja mieheni vanhemmat ovat ns. keskiluokkaisen varakkaita, appiukko jopa "rikas", mutta omaisuus on aika lailla kiinni vihreässä kullassa.
Kun opiskelimme ja olimme pienituloisia saimme taloudellista apua vanhemmiltamme jonkin verran, mutta silti kyllä joutui opiskelijaelämää "kituuttamaan". Samoin sain taloudellista tukea kun olin kotihoidontuella hoitamassa esikoistamme.
Sittemmin omat tulomme ovat olleet niin hyvät, että vanhempamme eivät meitä ole taloudellisesti tukeneet, vaikka tottakai rahareikiä olisi ollut, tai ainakin tuki olisi ollut plussaa.
Nyt oikestaan viimeisen vuoden aikana ovat heränneet miettimään (varsinkin appiukko on jo tehnyt järjestelyjä) miten omaisuuden saisi jouhevasti jaettua pikkuhiljaa.
Paradoksaalistahan tässä on se, että nyt asuntolainojen ja muiden ollessa meillä jälkeläisillä isoimmillaan, ei taloudellista tukea saa (eikä ainakaan kehtaa pyytää), mutta jossain vaiheessa on tulossa ihan kunnolliset perinnöt (toivottavasti ei vielä aikoihin). Minun mielestäni tämä on kuitenkin aivan täysin vanhempiemme asia päättää.
Olen täysin varma, että hädän (esim. työttömyys) tullessa saisimme taloudellista tukea vanhemmiltamme ihan oma-aloitteisesti.
Sitten taas, meidän pitäisi tukea appivanhempia, vaikka heidän tulonsa perhekokoon nähden ovat jonkin verran paremmat.
Itse saan vanhemmiltani taloudellista tukea, ja teen kaikkeni, että pystyn samaan omien lasteni kohdalla.