Millainen kaveruus/ystävyys vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on

En minä toisten baari-iltoihin puutu, puhuin vain omalta osaltani. :)



Itse en siis mielelläni lähtisi pitkälle illalliselle tai baariin kahdestaan miespuolisen kaverin kanssa. Enkä ilahtuisi, jos mieheni lähtisi. Minusta niihin tilanteisiin liittyy huomattavasti enemmän väärinkäsitysten mahdollisuuksia kuin lounaaseen tai kahvitteluun. Ajattelen ihan ulkopuolistenkin näkökulmasta tätä, etenkin kun liikumme mieheni kanssa seurakuntapiireissä joissa kytätään ehkä normaalia enemmän.



Lisäksi esim. illallinen kynttilänvalossa on paljon intiimimpi tilanne kuin lounas. Pidän mieluummin ystävyyssuhteeni miehiin sellaisella tasolla, jossa ei ehdoin tahdoin raivata tilaa ylimääräiselle romantiikalle. :)

koska meillä ei kummallakaan ole toista sukupuolta olevia kavereita, kokisin sen tosi kiusalliseksi. Tai siis sellaisia on, että miehelläni on esim. kavereita, joiden kanssa olen joskus käynyt vaikka samalla kyydillä ruokakaupassa tms, mutta ei muuta. Itse en siis hyväksyisi mitään soitteluita tai chattailuja, eikä varmaan mun mieskään. Jokainen tavallaan.

Koen, että tietyllä elämänalueella (ei parisuhde :)) meillä on toisillemme paljon annettavaa.



Mieheni taas käy joskus yksin kylässä nuoruudenystävänsä luona.



Molemmat asiat ovat meille ok.

on kaksi tosi läheistä miespuoleista ystävää. Jutellaan kyllä ihan kaikesta!! Mieheni tieää ihan kaikki, mistä keskustellaan ja joskus puhutaan ihan koko porukan voimin. En mä nää siinä mitään, jos haluaa jonkun miehen kanssa jutella syvällisesti!! Mutta mulla ei ainakaan ole mitään sen enempää, kun pelkkä ystävyys. Enkä haluakaan, ehkä sekin vaikuttaa siihen. Jos olisi enempi, niin en sitten kertoisi näin henkilökohtaisia asioita!!

Nimenomaan nykyisin tulee miespuolisia ystäviä tavattua baarittelun yms. merkeissä, kun arkena kaikilla omat kiireensä. Kovin henkilökohtaisia parisuhteeseen liittyviä asioita en kerro, mutta en kerro niitä ystävillenikään. Tietyt asiat ovat pariskuntien välisiä, samalla lailiila kun en esim. kerro kaikille kaikkea äitisuhteestani, ystävien välisistä suhteistani jne.

Ok taas minusta EI olisi

- mennä kahdestaan pitkälle illalliselle tai baariin

- puida syvällisesti omia parisuhde- tai seksihuolia

Eli on istuttu pitkillä illallisilla muutaman kerran vuodessa ja baarissakin silloin tällöin. Mä olen myös selvillä näiden kavereideni (tai oikeastaan niitä on vain yksi) parisuhteista ja siksijutuista, vaikka mitään huolia hänellä ei siinä mielesssä taida olla. Parisuhteensa on siis kunnossa ja vaimo tietää taatusti aivan kaiken, mitä tiedettävää nyt ylipäätään olisi.

Myös mieheni on illastanut ja viettänyt illanistujaisia naispuolisten kavereidensa ja läheisten ryökavereidensa kanssa, tietää näiden parisuhteet, entiset, nykyiset ja tulevat, äitien ja anoppien sairaudet ja jo lastenkin seksijutut.

Mulle raja menee siinä, että oman puolison pitää olla ykkönen ja sitä, mistä hänelle ei voi kertoa, ei kannata tehdä. Muita rajoja ei ole.

Vaikka olen nainen, olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa, vieläkin huomattavasti enemmän miespuoleisia tuttavia kuin naisia.

Ja en ole lesbo poikatyttö, ihan tavallinen hetero.

Ok taas minusta EI olisi

- mennä kahdestaan pitkälle illalliselle tai baariin

- puida syvällisesti omia parisuhde- tai seksihuolia

ok myös samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa.

On huono merkki, jos ystävän kanssa ei voi tehdä normaaliin ystävyyssuhteeseen kuuluvia asioita.

Noilla ap:n rajoillahan (heteroseksuaaliset) nainen ja mies eivät voi olla läheiset ystävät ollankaan. Ainakin itse hoidan ystävyyssuhteitanin nimenomaan tapaamalla kahden (kahvilla, illallisella, urheillen, teatterissa/elokuvissa, keikalla, kävelyllä) ja puhumalla kaiennäköistä, myös henkiökohtaisia asioita. Jos intiimejäkin murheitaan ei voi vapaasti purkaa ja kaikki tapaamiset pitää sopia korostetun julkiselle paikalle, ei voida puhua ystävyydestä ollenkaan, korkeintaan kaveruudesta.



Miksi muuten ap:n mielestä illastaminen tai baarissa istuminen ei ole okei?



Jos taas jakaa ystäviensä kanssa jatkuvasti asioita (OMIA!), joita ei kerro puolisolleen, parisuhteessa on jotain vikaa täysin riippumatta siitä, onko se, jolle asiansa puolisoaan mieluummin kertoo nainen vaiko mies.



Se, että asettaa itselleen erityisiä rajoja eri sukupuolta olevan ystävän kanssa kuin jotain peläten on musta varma merkki siitä, että ystävyyssuhteessa on (pinnan alla) seksuaalinen jännite, koska miksi muuten pitäisi pelätä ylittävänsä jonkun rajan, jos on "liian" läheinen ystävä? Ei kai itseään tarvitse säännöin suitsia, jos ei usko siihen mahdollisuuteen, että voisi ylittää sallitun rajan ystävänsä kanssa. Ja jos varattuna kokee ystävänsä tavalla, joka saa epäilemään omaa luotettavuuttaan, ystävyys pitää pistää katkolle.



Jos taas vastakkaisen sukupuolen ei-romanttista kohtaamista pitää rajoittaa, koska puoliso on omistushaluinen ja/tai mustasukkainen, ongelma ei ole ystävyys, vaan puolison luonne. Ystävänsä tapaamista voi silloin toki hetkeksi rajoittaa, jos se auttaa puolisoa hoitamaan omat henkiset ongelmansa kuntoon. Muuten ainoa mielekäs vaihtoehto on ero. Jos toinen osapuoli vaatii rakkautensa vastineeksi luopumaan ystävyyssuhteistaan, parisuhde on jo kättelyssä sairas.



Konkreettisesti sanottuna siis musta ei ole okei, jos tapaa ystäväänsa mieluummin kuin kumppaniaan, jakaa ystävänsä kanssa omia asioitaan mieluummin ja enemmän kuin kumppaninsa kanssa, tapaa ystäväänsä kahden vaikka tietää tuntevansa tähän seksuaalista vetoa tai jos ylläpitää ystävyyttä ihmiseen, joka mustamaalaa omaa kumppania. Näistä mikään ei ole sukupuolisidonnainen, mutta kaikki parisuhteeseen liittyviä.

Vaatteiden vaihtoa vastakkaista sukupuolta olevan kaverin kanssa/edessä pidän epäsopivana (jos nyt kyse ei ole joistain hippikommuuni-naturisti-ihmisistä), koska perusjampalle ei ole normaalia/luontevaa oleilla alipukeisena tai alasti vastakkaista sukupuolta olevan aikuisen edessä, jollei tilanteessa ole seksivauta tai jos kyse ei ole saunomisesta.



Okei on puhua henkilökohtaisista asioista (kuten nyt ystävän kanssa puhutaan) olkoon miljöö mikä tahansa, halata, katsoa leffaa tms. samalla sohvalla löhöten, yöpyä juhlaillan jälkeen ystävällä (jos se on perusteltua eli kaveri asuu lähellä, kotiin tarvitsee taksin) ja joo, myös saunoa, jos kummankin suhde (toisen) alastomuuteen on luonteva.



Tosin aika paljon on asioita, joita ei ehdi/voi/jaksa ystäviensä kanssa kun lapset ovat pieniä, eli jotkut jutut on karsinut luonnonvalinta, mutta jos nyt näin teoriassa mietitään.

Se, että asettaa itselleen erityisiä rajoja eri sukupuolta olevan ystävän kanssa kuin jotain peläten on musta varma merkki siitä, että ystävyyssuhteessa on (pinnan alla) seksuaalinen jännite, koska miksi muuten pitäisi pelätä ylittävänsä jonkun rajan, jos on "liian" läheinen ystävä? Ei kai itseään tarvitse säännöin suitsia, jos ei usko siihen mahdollisuuteen, että voisi ylittää sallitun rajan ystävänsä kanssa. Ja jos varattuna kokee ystävänsä tavalla, joka saa epäilemään omaa luotettavuuttaan, ystävyys pitää pistää katkolle.

tilanteita hieman, jos kerran jotain jännitteitä on. Silloin voi turvallisesti olla kaveri tai ystävä ilman pelkoa liian pitkälle menemisestä.

Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, mutta minulla ainakin tulee lähes automaattisesti mukaan myös pieni kipinä, jos toisen kanssaa synkkaa hyvin. Ja jos ei synkkaisi, en edes olisi kiinnostunut viemään ystävyyttä syvemmälle (tämä pätee myös naisiin). Näin ollen en pysty oikein edes kuvittelemaan tilannetta, jossa olisi luontainen synkka ja ystävyys mieheen, mutta ei pienintäkään jännitettä.

Olisi kuitenkin aika naurettavaa laittaa ystävyys tämän takia katkolle, kuten ehdotit. Ei se jännite poista ystävyyttä! Olisi sääli hyllyttää mukavia ja tärkeitä ihmisiä elämästään vain siksi, ettei suhde heihin ole sataprosenttisen platoninen.