Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä kaikki sattumaa vai teenkö jotain oikein (tai olenko pirun hyvä lastenkasvattaja)?
23.01.2010 |
Meillä kolme lasta ja tässä faktat:
-jokainen osaa nukahtaa itse omaan sänkyynsä (ilman huudatusta siis, en koskaan voisi huudattaa lapsiani)
-yksikään ei temppuile nukkumaanmenoaikaan vaan kaikki ovat unten mailla klo 20-20.30
-myös päiväunille käydään nopeasti ja ilman mutinoita
-kukaan lapsista ei sairasta juuri koskaan, esim. kolme flunssaa vuodessa on jo PALJON
-kukaan lapsista ei nirsoile ruoan kanssa, toki pitävät jostain enemmän kuin toisesta mutta syövät ns. kaikkea
-kaikkia on täysimetetty puoli vuotta ja imetystä jatkettu vuoden ikään
-uhmaiästä on selvitty suht helposti
-minun ja miehen parisuhde kukoistaa
-harrastan liikuntaa ja olen hoikka
-en tarvitse erityisiä tukijoukkoja, mummot ja kummit pyytelevät lapsia yökylään mutta harvoin annan
-meillä on siisti koti
-minun ei tarvitse kiroilla, huutaa tai lyödä lapsiani. Ääntä tosin korotan jos tarvis
Kommentit (42)
hyvä äiti?!
Lapset ei sairasta = hyvä äiti? Just.
Meillä on kauniit, hyvätapaiset, terveet jne. lapset, mutta en todella voi laskea kaikkea omaksi aikaan saannokseksi.
Kaikkea sitä pitää kirjoitella itsetuntonsa kohotukseksi...
ei voida iloita toisen kanssa?
tartutaan epäoleellisiin asioihin ja epäillään että itsetuntoa pönkitetään. ja varoitellaan että elä nyt vielä nuolaise...
Ei toisen hyvä olo omista taidoistaan tai onnellisuudesta tai vaikka hyvästä tuurista ole keneltäkään muulta pois.
Hyvää itsetuntoa kaikille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta ja tässä faktat:
-jokainen osaa nukahtaa itse omaan sänkyynsä (ilman huudatusta siis, en koskaan voisi huudattaa lapsiani)
-yksikään ei temppuile nukkumaanmenoaikaan vaan kaikki ovat unten mailla klo 20-20.30
-myös päiväunille käydään nopeasti ja ilman mutinoita
-kukaan lapsista ei sairasta juuri koskaan, esim. kolme flunssaa vuodessa on jo PALJON
-kukaan lapsista ei nirsoile ruoan kanssa, toki pitävät jostain enemmän kuin toisesta mutta syövät ns. kaikkea
-kaikkia on täysimetetty puoli vuotta ja imetystä jatkettu vuoden ikään
-uhmaiästä on selvitty suht helposti
-minun ja miehen parisuhde kukoistaa
-harrastan liikuntaa ja olen hoikka
-en tarvitse erityisiä tukijoukkoja, mummot ja kummit pyytelevät lapsia yökylään mutta harvoin annan
-meillä on siisti koti
-minun ei tarvitse kiroilla, huutaa tai lyödä lapsiani. Ääntä tosin korotan jos tarvis
Joo. lapsesi siis osaavat olla olematta rasittavia vanhemmilleen.
Ovatko he onnellisia? Ovatko empaattisia? Osaavatko ottaa toiset huomioon? Ovatko älykkäitä? Millaiset sosiaaliset taidot ylipäätään?
Ja multa ei ainakaan saa kukaan arvostusta sen perusteella, miten paljon ERISTÄVÄT lapsiaan muusta maailmasta. Mun maailmankatsomukseen kuuluu se, että mitä enemmän läheisiä ja turvallisia aikuisia lapsilla on, sen parempi. JOten en ymmärrä tuollaista, että lapsia ei "anneta" yökylään. Yleensä lapset kyllä tykkää kovastikin käydä kyläilemässä, ja se on ennen kaikkea lapsille kivaa ja avartavaa nähdä toistenkin perheiden toimintatapoja.
musta lähinnä tuntuu, että sä olet äitiyden suorittaja lastesi kustannuksella.
-Vanhimmalla lapsella on siitepölyallergia
-Nuorimmalla on ruoka-aineallergioita
-Keskimmäinen on vilkas
-En ole virallisesti ylipainoinen, mutta en näytä hyvälle kiloineni
-Vanhin lapsi on nyt mummolassa jo toista yötä peräkkäin ihan vain siksi, että haluaa
-Juon joskus siiderin illalla päivän päätteeksi
-Lapseni katsovat telkkaria
-On hyvin mahdollista, että lapseni kiukuttelevat julkisellakin paikalla
-Jos mahdollista niin käyn yksin kaupassa
-ym ym ym
kunnossa mutta varsinaisesta lastenkasvatuksesta tuossa listassa ei puhuta mitään.
on paras äiti lapsilleen
-saatanpa joskus huutaa lapsille
-annan ilomielin yökylään jos joku joskus pyytää, eli kerran vuodessa
-meillä lapset villiintyvät nukkumaanmenoaikaan
-nuorin on kamalan ranttu ruoan suhteen
-miehen kanssa tykätään viineistä ja viikonloppuna niitä meilä ruoan kans maistellaan ja joskus saatetaan jopa baariin mennä kaveriporukan kanssa
-olen lihonut viimeisen vuoden aikana 8kg
-miehen kanssa oltiin eroamassa 3v sitten
silti omat lapset ja poikapuoli ovat ihaninta maailmassa ja he kertovat minulle kuinka ihana äiti olen. Meillä on meteliä ja melskettä ja eripuraakin, jotka kuitenkin aina selvitetään puhumalla. Sanotaan usein toisillemme että rakastan sinua ja viihdymme koko porukka yhdessä, vaikka vanhin lapsikin on jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nuo terveydet ja painot ja sun muut.... ehheheheheee...
On ihanaa että kaikki sujuu hyvin, elämä on onnellista ja tasapainoista ja lapset menevät kiltistä nukkumaan... siihen varmaan suurin osa pyrkii. Mutta hyvä ap, toivon että päätit hiukan provoilla/vitsailla, koska eihän elämä, äitiys ja lastenkasvatusken onnistuminen ole ihan noin yksinkertaisen suoraviivaista. Varmasti lapsillasi on hyvät mahdollisuudet kasvaa tasapainoisiski ja yhteiskuntakelpoisiksi... mutta monilla "hyvillä puolilla" on kääntöpuolensa, varsinkin jos äiti alkaa brassailla erinomaisuuksillaan. Toisekseen, elämässä ratkaisevat monet asiat, kuten tunneäly, pettymystensietokyky, persoonallisuus sekä silkka onni... ja elämä on pitkässä juoksussa epätäydellistä, jos ei muuta niin lapset suorittavat itsensä uuvuksiin jos lapsuudenkoti - ja äiti vielä tietoisesti -on "täydellinen". Samaa sanon, ole iloinen ja KIITOLLINEN siitä että elämässänne on noin hyvää. Ja löysää vähän, vaikka olisit kuinka erinomainen, lapset kasvavat kuitenkin omaa elämäänsä varten ja maailmaa kohti, heille on todella hyväksi kyläillä ja yökyläillä sukulaisillaankin.
Jalustalle itsensä nostava äiti ei ehkä ole kovin hyvä äiti- äidin tehtävä on kasvattaa lapsia elämää varten- ne siivet ja juuret, rajat ja rakkaus. ja itsensä pikkuhiljaa tarpeettomaksi tekeminen.
munkin vanhemmat oli loistokasvattajia, kun lapsena ja nuorena luin päivät pääksytysten läksyjä tai romaaneja enkä aiheuttanut mitään hankaluuksia. En juonut alkoholia, en polttanut tupakkaa, en käynyt kotibileissä tai kaupungilla iltaisin, menin aikaisin nukkumaan, en edes kuunnellut musiikkia tai lukenut nuortenlehtiä. En myöskään tajunnut käyttää deodoranttia ennen kuin lukiossa, enkä voinut käyttää hihattomia paitoja, kun en tajunnut ajella kainalokarvojani. Ekat farkut ostin lukiossa, ja käytin niitä samoja kolme vuotta. Sain tietysti hyviä numeroita jne. Eli kasvoin aika tynnyrissä. Mutta sitten parikymppisenä repäisin ja aloin juoda, harrastaa irtosuhteita (suojaamatonta seksiä usein), poltin pilveä, viiltelin itseäni, otin yliannostuksia sekalaisilla lääkkeillä, päädyin mielisairalaan, opiskelut katkesi moneksi vuodeksi..että voi siinä näinkin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
munkin vanhemmat oli loistokasvattajia, kun lapsena ja nuorena luin päivät pääksytysten läksyjä tai romaaneja enkä aiheuttanut mitään hankaluuksia. En juonut alkoholia, en polttanut tupakkaa, en käynyt kotibileissä tai kaupungilla iltaisin, menin aikaisin nukkumaan, en edes kuunnellut musiikkia tai lukenut nuortenlehtiä. En myöskään tajunnut käyttää deodoranttia ennen kuin lukiossa, enkä voinut käyttää hihattomia paitoja, kun en tajunnut ajella kainalokarvojani. Ekat farkut ostin lukiossa, ja käytin niitä samoja kolme vuotta. Sain tietysti hyviä numeroita jne. Eli kasvoin aika tynnyrissä. Mutta sitten parikymppisenä repäisin ja aloin juoda, harrastaa irtosuhteita (suojaamatonta seksiä usein), poltin pilveä, viiltelin itseäni, otin yliannostuksia sekalaisilla lääkkeillä, päädyin mielisairalaan, opiskelut katkesi moneksi vuodeksi..että voi siinä näinkin käydä.
Olin mallioppilas ja aina kiltti, kohtelias, murrosiässä en kapinoinut lainkaan jne. Aikuisena rupesin sitten vaan masentumaan jatkuvasti ja töissä pärjäämisessä oli suuria vaikeuksia. Että se siitä loistavasta tulevaisuudesta...
natsimeinigiltä jos yksikään kolmesta (!) ei KOSKAAN uhmaa sinua!
Normaali lapsi uhmaa, kiukuttelee ja testaa rajojaan. Ei suostu nukkumaan kun käsketään, temppuilee joskus ruokapöydässä jne.
Parisuhde meilläkin kukoistava ja perhe onnellinen ja tasapainoinen VAIKKA meillä joskus huudetaankin (ja lujaa), lapset temppuilevat ja tappelevat ja testaavat rajojaan. Meillä jokainen saa olla oma itsensä, vanhemmat saavat kaivata omaa ja yhteistä aikaa ja lomaa lapsista ja myös lapsilla on oikeus olla väsyneitä ja huonolla tuulella. Rohkaisen lapsia näyttämään tunteensa ja tuulettamaan jos siltä tuntuu, se taito puuttuu yllättävän monelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näkee lapsensa kasvattavan aikuisena omia lapsiaan, tietää, onko onnistunut aikoinaan omassa kasvatustyössään vai ei. Kiitos seisoo siis ihan lopussa vasta. Turha olla sitä ennen yhtään tyytyväinen omaan erinomaisuuteensa.
on lapsille AINOASTAAN haittaa. Mutta vanhemmille se on helppoa ja mukavaa. Ilman ristiriitoja lapset eivät opi tuntemaan itseään ja tunteitaan, .. tässä voisi olla pitkä litania niitä haitta-asioita. Mutta ehkäpä ap tosiaan vaan halusi kohottaa hetken omanarvontuntoaan- ja todellisuus on hiukan rosoisempi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meillä on neljä lasta. Vanhin on 15 ja nuorin vauva.
Tähän lisäisin vielä todella hyvän koulumenestyksen lasten kivat kaverisuhteet sekä kehittävät hyvät harrastukset.
Onnea sinulle ja jaksamista myös jatkossa.
Tosin imetyshommat on meillä mennyt vähän toisin. Eikä meillä lähipiiri pyytele lapsia yökylään, mummia lukuunottamatta, mutta enpä ole kaivannutkaan. Tällä hetkellä en ole myöskään erityisen hoikka, mutta se selittyköön pikkuisella joka kasvaa kohisten masussani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 30. Omillani olen asunut 19- vuotiaasta.
Vanhemmat on tehnyt virheitä joita en toista omien lapsieni kohdalla ja olen tämän heille sanonut.
Otan vastuun millainen olen ihmisenä. Ei siihen kuulu mitä äiti teki/jätti tekemättä. Ei ollut läsnä, joten miten hänellä olisikaan mitään osaa tai arpaa mitä olen nyt -paitsi että osallistun enempi lapsieni elämään kun tiedän mitä on olla kotona äidin kanssa, ilman että äiti on läsnä!
Se mitä TEKEE on oma valinta ja päätös.
Eikä kaikesta mitä lapsi tekee ole kiinni siitä OMASTA tekemisestä. Nuori on vastuussa jo rikoslaissakin, eikä sille vaan vanhemmat aina VOI mitään jos lapsi on vaan paukapää.
Tosin moni paukapää vanhempi ei tajua esim. liikenteessä ajaessa näyttävänsä esimerkkiä, mutta ei se tarkoita mitä lapsi tekee ajaa/ei aja ylinopeutta miten vanhemmat toimineet.
Täytin juuri 30. Omillani olen asunut 19- vuotiaasta.
Vanhemmat on tehnyt virheitä joita en toista omien lapsieni kohdalla ja olen tämän heille sanonut.
Otan vastuun millainen olen ihmisenä. Ei siihen kuulu mitä äiti teki/jätti tekemättä. Ei ollut läsnä, joten miten hänellä olisikaan mitään osaa tai arpaa mitä olen nyt -paitsi että osallistun enempi lapsieni elämään kun tiedän mitä on olla kotona äidin kanssa, ilman että äiti on läsnä!
Se mitä TEKEE on oma valinta ja päätös.
Eikä kaikesta mitä lapsi tekee ole kiinni siitä OMASTA tekemisestä. Nuori on vastuussa jo rikoslaissakin, eikä sille vaan vanhemmat aina VOI mitään jos lapsi on vaan paukapää.
Tosin moni paukapää vanhempi ei tajua esim. liikenteessä ajaessa näyttävänsä esimerkkiä, mutta ei se tarkoita mitä lapsi tekee ajaa/ei aja ylinopeutta miten vanhemmat toimineet.
Ainakin jossain vaiheessa kasvua. Ilman sitä lapsi ei itsenäisty vanhemmistaan. Luulen että tämä käsitetään väärin pelkästään ulkoiseksi itsenäistymiseksi, ts. muuttaako lapsi pois kotoa tai tuoko äiskälle pyykit pestäväksi. Oikeasti kyse on paljon syvemmästä asiasta. Lapsi joka ei ole pystynyt uhmaamaan syystä tai toisesta, oppii katsomaan koko ajan vanhempiinsa että minkälainen minä saan olla, mitä minun pitää tehdä. Tämä onnistuukin kotioloissa mitä mainioimmin, koska vanhemmat oikein mielellään kertovat mitä pitää tehdä ja miten olla ja on samat vanhat tutut rutiinit.
Mutta sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa, alkaa ongelmat. Ei enää olekaan äitiä ja isää, joita katsomalla tietää minkälainen olla ja mitä tehdä. Mutta muihin katsominen on ainoa tapa millä eriytymätön lapsi on oppinut elämään. Hänellä ei ole omaa minää, joka haluaisi asioita tai olisi jonkinlainen. Totuttuun tapaan lapsi siis katsoo koko ajan muita ihmisiä, minkälainen minun pitää tänään olla. Usein hänellä suorastaan kulkee äiti tai isä koko ajan mukana. Mitä äiti haluaisi että tänään tekisin ja miten olisin. Se on hirveän tuskallinen, turvaton ja stressaava tapa olla, sillä siinä on koko ajan muitten ihmisten armoilla.
että mummu tai kummit ei saa hoitoon?
Tuohon tapaan meillä sujui siihen saakka kunnes vanhin oli 11 ja murrosikä alkoi............
Nyt on kolme vuotta ollut rankempaa kuin pikkulapsiaikana koskaan...
hyvää huolta. Uskon myös, että lapsillasi on sellaiset temperamentit, mikä mahdollistaa mm. tuoh helposti unille rauhoittumisen yms. Ehkä tilanne olisi perheessänne toinen, jos edes jollain lapsella olisi erityylinen temperamentti kuin mitä nyt on.
Onko äiti, joka synnyttää keskosen huonompi äitinä kuin täysaikaisen synnyttänyt? Keskosilla kun saattaa usein olla vastustuskyky heikompi tai imetys ei onnistu lainkaan? Onko allaergia tekijä, joka on riippuvainen äidin kasvatyskyvystä ja hyvyydestä? Tai vaikkapa autismi tai cp-vammaisuus?
Alue: Aihe vapaa
Ystävälläni on eksoottisen näköiset (ulkomaista verta) ja vielä keskimääräistä ehkä söpömmät lapset. He saavat ulkonäöstään todella paljon positiivista palautetta liikkuessaan perheenä.
Ulkopuolisesta se tuntuu hassulta. Minulle tuo perhe on joukko tavallisia pulliaisia. Tiedän, että perheellä on ilonsa ja surunsa, onnensa ja ongelmansa. Välillä mietinkin, tekeekö lapsille toisaalta hallaa olla koko ajan kehujen kohteena, koska kehut kohdistuvat nimenomaan ulkoisiin seikkoihin.