Onko tämä kaikki sattumaa vai teenkö jotain oikein (tai olenko pirun hyvä lastenkasvattaja)?
Meillä kolme lasta ja tässä faktat:
-jokainen osaa nukahtaa itse omaan sänkyynsä (ilman huudatusta siis, en koskaan voisi huudattaa lapsiani)
-yksikään ei temppuile nukkumaanmenoaikaan vaan kaikki ovat unten mailla klo 20-20.30
-myös päiväunille käydään nopeasti ja ilman mutinoita
-kukaan lapsista ei sairasta juuri koskaan, esim. kolme flunssaa vuodessa on jo PALJON
-kukaan lapsista ei nirsoile ruoan kanssa, toki pitävät jostain enemmän kuin toisesta mutta syövät ns. kaikkea
-kaikkia on täysimetetty puoli vuotta ja imetystä jatkettu vuoden ikään
-uhmaiästä on selvitty suht helposti
-minun ja miehen parisuhde kukoistaa
-harrastan liikuntaa ja olen hoikka
-en tarvitse erityisiä tukijoukkoja, mummot ja kummit pyytelevät lapsia yökylään mutta harvoin annan
-meillä on siisti koti
-minun ei tarvitse kiroilla, huutaa tai lyödä lapsiani. Ääntä tosin korotan jos tarvis
Kommentit (42)
kohdalla ja kahden en:)
2 lapsista tosi tulisia ja tempperamenttisia ja 2 mennyt kuin oppikirjan mukaan.
Tässä murrosiässä varsinkin huomaa, kuinka olen onnistunut hyvänä äitinä niiden kahden kanssa ja kahden en.
Imettämisen pituudessa en huomaa mitään eroa, miten vaikuttaisi tempperamenttiin ja murrosikään ja oma laihuutenikaan ei oikein vaikuta siihen, että 2 lapsista on tulisempia.
Jos pari kiloa pudottaisin painoa niin ehkä nämä 2 tulisempaa luonnetta sitten tulisivat hissukoiksi, kuten nämä 2 rauhallisempaa myötäilijää on.
Vai miksi kaikki uhmaiän jo ohittaneet nukkuvat edelleen päiväunet, jos kolme eri ikäistä lasta ;)
t. Hyvä äiti ainakin sillä perusteella, että 3v ei ole ollut kuin vasta kerran sairaana!