Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa koiran, minä en
23.01.2010 |
Siinä otsikossa se ristiriita onkin.
Ennen tapaamistamme miehellä oli kuulemma "aina" ollut koira. Kun kohtasimme, hän ei ollut ottanut uutta pentua, koska työajat ovat niin hankalat, että yksin koiran kasvatuksesta ei tulisi mitään. Hän on töissä toisessa kaupungissa, tekee viikossa 4 päivänä töitä ja on siis arkisin yhtä päivää lukuunottamatta poissa kotoa klo 6-19.
No, tapaamisestamme on jo vuosia, meillä on 2 alle kouluikäistä lasta. Ja nyt mies haluaisi sitten ottaa sen koiran. Ongelma on se, että hän on edelleen töissä samassa paikassa. Eli pennun kasvatus ja koiran hoito olisi arkisin minun vastuullani - oman työn, lasten ja kodinhoidon lisäksi. Eikä minulla ole mitään kokemusta koirista.
Olen ehdottomasti koiraa vastaan. Ellei mies sitten vaihda työpaikkaa lähemmäs kotia tai me muuteta hänen työkaupunkiinsa (josta todennäköisesti noin vuoden hakemisella minäkin voisi löytää töitä).
Kumpikaan järjestely ei käy miehelle. Mutta koira olisi saatava. Siitä on nyt puoli vuotta jauhettu ja murjotettu. Ja juostu katsomassa pentueita.
Minulla on jo sellainen olo, että jos tähän taloon ilmestyy koira, niin minä ja lapset lähdemme. Kun yksin pääasiassa lapsia nytkin arkisin hoidan, niin eipä siinä tilanne paljon muuttuisi. Olen miehelle sanonut, että en aio koiran eteen kyllä pistää edes tikkua ristiin. Ja nyt tuntuu, että hän otti puolison lähinnä siitä syystä, että olisi joku hoitamassa rakkia silläaikaa, kun hän tekee pitkää työpäivää.
Kommentit (13)
Ei teille voi tulla koiraa, jos sinä et sitä halua. Ja kaikki perustelusi ovat aivan realistisia - ei se koira tosiaankaan mene siinä sivussa. Miehen ei nyt auta kuin joustaa ja odotella, en mä muuta ratkaisua näe.
Miten mies siis ajatteli, että sä esimerkiksi käytät koiran pitkällä lenkillä kun tulet töistä ja lapset tarhasta? Kuvitteleeko hän, että sinä ja lapset vietätte sen pennun kanssa puolet illasta pihalla, vaikka haluaisitte kaikki vaan rauhoittua? Entä miten hän ajatteli että toi koulutus järjestettäis? Koiraa pitää kouluttaa joka päivä, ja jos sä et ole ennen sitä tehnyt etkä halua sitä tehdä, niin se tuntuu todella työläältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä anna periksi, jos et koiraa halua. Kamalaa sen on asua sitä vihaavan ihmisen kanssa :(
Olisi väärin koiraa, lapsia ja ennen kaikkea SINUA kohtaan.
Rusinat pullasta, eikö niin? "Mutta kun minä HALUAN!"
Pysy lujana. Miehesi ei voi päättää tuollaisesta puolestasi. Kerro kasvattajille tilanne, niin he eivät edes anna koiraa teille.
itse pelkään et lapset on saaneet tartunnan kissalta.
lue teksti huolella ja näytä miehellesi..
Arno Forsius
Koiran suolinkainen (Toxocara canis) on varsin yleinen loinen, jonka tartunnan melkein jokainen koira saa jo pentuna. Keski-Euroopassa on viime vuosina kiinnitetty huomiota myös niihin vaaroihin, joita koiran suolinkainen voi aiheuttaa ihmiselle. Suomessa tämä riski on melko vähäinen, mutta siihen on suhtauduttava vakavasti eteläisemmissä maissa, jotka ovat yhä useammin myös suomalaisten matkailukohteina ja asumisympäristöinä.
Koiran suolinkaisen elämänvaiheet
Koirat saavat suolinkaisen tartunnan yleensä koiran ulosteista ja niiden likaamasta ravinnosta. Koiran suolinkaisella on myös toinen isäntäeläin, kettu, joka voi levittää tartuntaa varsinkin metsästyskoiriin. Ulosteiden mukana maaperään joutuneista suolinkaisen munista kehittyy 2–3 viikossa tartuttamiskykyisiä koteloituneita varhaistoukkia, jotka ovat munien tavoin mikroskooppisen pieniä.
Koteloituneet varhaistoukat voivat säilyä elinvoimaisina jopa useita vuosia, sillä ne sietävät hyvin ympäristön vaihteluja, kylmyyttä ja jätevesien käsittelyä. Parhaiten ne tuhoutuvat suorassa auringonpaahteessa. Koiran nuollessa, syödessä tai juodessa koteloituneet varhaistoukat joutuvat sen suolistoon. Koteloista vapauduttuaan noin 1/4 osa millimetrin pituiset toukat tunkeutuvat suolen seinämään, vaeltavat laskimoita pitkin maksaan ja sieltä 3–4 päivän kuluttua keuhkoihin.
Keuhkorakkuloista 1–2 millimetrin mittaisiksi kasvaneet vaellustoukat ryömivät henkitorven ja kurkunpään kautta nieluun, josta ne joutuvat jälleen koiran suolistoon. Nyt toukista kehittyy 5–7 viikossa täysikasvuisia, 5–10 cm:n mittaisia suolinkaisia. Niiden naaraat munivat päivässä jopa 200 000 munaa, jotka poistuvat koiran elimistöstä ulosteiden mukana, ja näin kiertokulku jatkuu.
Osa vaellustoukista kulkeutuu koiran muihin sisäelimiin ja koteloituu niihin. Toukat voivat lähteä uudelleen liikkeelle ja siirtyä emokoirasta istukan kautta sikiöihin tai maitorauhasten kautta pentuihin. Emokoira puolestaan voi saada jälleen tartunnan pennuistaan.
Koiralla suolinkainen aiheuttaa yleisoireita, huonokuntoisuutta, ravitsemushäiriöitä, vatsavaivoja ja joskus sappiteiden tukkeutumisia sekä vaellustoukkavaiheessa keuhko-oireita ja harvoin aivo-oireita.
Koiran suolinkainen ihmisessä
Koiran suolinkainen ei kehity ihmisessä täysikasvuiseksi, mutta sen toukat voivat käydä läpi kehitysvaiheensa tartunnan saaneessa. Oireet ovat selvät vain, jos tartunta on runsas. Tavallisimmat niistä ovat kuumeilu, sairauden tunne, yleiset säryt, mahakivut, vinkunat keuhkoissa ja yskä. Keuhkojen lisäksi tulehduksia saattaa esiintyä myös muissa sisäelimissä.
Aivoihin kulkeutuneet vaellustoukat voivat aiheuttaa epileptisiä kouristuksia ja muita aivotoiminnan häiriöitä. Vaikein oire on sokeus, joka johtuu vaellustoukan aiheuttamasta tulehduksesta verkkokalvossa tai näköhermossa. Sokeus on harvoin molemminpuolinen. Tulehdusilmiöt saattavat johtaa myös näön heikkenemiseen verkkokalvon irtautumisen vuoksi.
Taudin varmistamista vaikeuttaa se, että vasta-ainereaktiot eivät ole aina myönteisiä lievissä tartunnoissa. Näönmenetyksen syy on saattanut selvitä vasta kudosnäytteen perusteella. Lievät tartunnat paranevat yleensä jälkiä jättämättä, mutta silmissä tapahtuneet vauriot jäävät valitettavasti pysyviksi.
Suolinkaistaudin ehkäiseminen
Suomessa koiran suolinkaisen tartuntoja on ihmisillä harvoin ja varmoja sokeustapauksia ei ole tiedossa. Meillä tartunnan leviämistä rajoittaa pitkä talvikausi, jolloin maa on jäässä tai lumen alla. Isossa Britanniassa puistot sekä lasten leikkipaikkat ovat yleisesti koiran suolinkaisen munien ja varhaistoukkien saastuttamia. Erään tilaston mukaan siellä 7–14 % kouluikäisistä lapsista ja 2–3 % aikuisista on saanut tartunnan. Puolet tartunnan saaneista on ollut koiraperheistä, toisella puolella ei ole ollut koiraa kotona.
Tartunnan vaara on suurin lapsilla, jotka ulkona panevat suuhunsa maata tai hiekkaa. Muita vaaratekijöitä ovat huonosti puhdistetut juurekset sekä ruokaileminen pesemättömin käsin. Kynnet on pidettävä lyhyinä, ettei niiden alle pääse kerääntymään suolinkaisen munia tai varhaistoukkien koteloja. Tartuntojen määrä on selvästi yleisempi niissä perheissä, joissa siisteydestä ei pidetä huolta.
Koiran suolinkaistaudin ehkäisemiseksi on varmistuttava siitä, että koirat eivät pääse saastuttamaan leikkipuistoja ja lasten hiekkalaatikkoja. Koiranomistajien olisi aina otettava talteen lemmikkiensä ulosteet hävittämistä varten. Koirille olisi syytä varata erillisiä, mieluimmin aidattuja ulkoilualueita. Koirien omistajien ja kasvattajien on tärkeää katkaista tartuntaketju hoitamalla emokoira ja pennut matolääkkeillä niin usein, että suolinkaiset eivät ehdi kasvaa sukukypsiksi. Lisäksi tarvitaan valistusta niin väestön, kunnallisten viranomaisten kuin päättäjienkin keskuudessa.
Julkaistu aikaisemmin: Etelä-Suomen Sanomat 31.10.1994, s. 10. Tarkistettu tammikuussa 2003.
Kirjallisuutta:
Kerr-Muir, M. G.: Toxocara canis and human health. Greater awareness needed of its ill effects. British Medical Journal, Volume 309: 5–6, 2 July 1994.
Yleiset hakuteokset.
TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON
enkä halua sellaista. Se sitoo erittäin paljon. Miehelläni on aina ollut koiria. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 11v ja tästä kinastellaan aina välillä. On kuitenkin niin suuri ja kaikkia koskeva päätös että molemmat pitää haluta sitä. Meillä on uusperhe ja meis metsästää. Olen alusta lähtien sanonut että koiraa ei tule niin kauan kun minä asun täällä, piste. Hän tietää että minä tosiaan lähtisin. En jaksa yksinkertaisesti mitään ylimääräistä, 6 lasta ja vuorotyö + koti riittää vallan mainiosti. Pysy lujana, tuommoiseen ei voi suostua jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
komppaan muita!
Meille tuli kesällä koira, jonka MINÄ halusin, ja jonka MINÄ nyt myös 95% hoidan (eli mies vie erikseen pyydettäessä ja sovittaessa pikkulenkille).
Koirasta, vaikka sitä niin kovasti halusinkin, on aivan mielettömästi hommaa, ja vaikka minulla on ollut useita koiria, ei sitä kaikkea kyllä muistanut kunnolla... Välillä miettii, oliko fiksua ottaa näin paljon ylimääräistä työtä juuri, kun olin saanut lapsenhoidon helpommalle tasolle.
Toisaalta koirasta on todella paljon iloa, ja edelleen tekisin saman ratkaisun - mutta teillä tosiaan siitä eri tilanne, että mies ei voi haluta koiraa, jonka sinä sitten käytännössä hoidat!
millaista se pentuaika on. Töitä saa tehdä tosissaan pennun kanssa, ennen kuin se on sisäsiisti ja koulutettu, hienosti hihnassa kulkeva, sosiaalistettu koira. Älkää ottako pentua noilla lähtökohdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan huomenna viedä meidän haukut piikille, ettei vaan tule suolinkaisia... ;)
Mistä näitä hysteerikkoja sikiää???!!!
Olen nainen ja meidän perheessämme oli aluksi toisin, eli mies ei ollut lainkaan koiraihminen. Tykkäsi kyllä, mutta ei ollut koskaan omistanut sellaista.
Minulla oli koira jo aloittaessamme seurustelua ja silloin sanoinkin, että mua ei saa jos koiratonta elämää kaipaa. Nykyisellään mies tosin jo haaveilee toisesta koirasta, eli selkeästikään ei ole häntä haitannut.
Minulle koira on elämäntapa kun harrastan niiden kanssa, kilpailen ja jopa kasvatan pentueen silloin tällöin. En olisi onnellinen ilman koiriani, mitä tietenkään ei kukaan sellainen, joka ei koirista pidä, ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulla särähti korvaan tuo, että mies ei suostu vaihtamaan työpaikkaa lähemmäs ja vielä enemmän se, MIKSI te ette voisi koko perhe muuttaa sinne missä hänen työpaikkansa on?????????
Itselle tulee vain muutama vaihtoehto mieleen.
a) mies ei halua elää perhe elämää 24/7 vaan haluaa ne parhaat palat, niinkuin nyt.
b) hänellä on toisessa kaupungissa jo toinen perhe/tyttöystävä/seksisuhde miekä lienee.
Sitten itse aiheeseen: Suostuisin koiraan jos mies haluaa, MUTTA mies kuskaisi koiraa mukanaa, eli koira olisi aina sielä missä mieskin!
Olen isälleni ikuisesti katkera, kun en saanut lapsena eläintä. Nyt aikuisiällä olen hankkinut yhteensä 4 koiraa. Poikamme rakastaa pentuamme, joka on kuin newfoundlandinkoira. Lapsi tottuu eläimiin. Poika sanoikin, että pentumme on sen paras ystävä. - Suolinkaisiin on olemassa lääkityskuureja. Eikä anna koiran syödä ulkona mitäään epämääräistä. Niin miksei koira voi olla siellä, missä mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen allerginen kissoille. Muuten olisi ehkä kissakin käynyt.
Voisin ajatella lemmikiksi esim. kania, kun lapset kouluiässä. Niistä mulla kokemuksia. Miehestä kani on tylsä. Hän kun on kuulemma koiraihmisiä ja niin hyvä niitä kouluttamaan...
Miehelle kelpaisi vain koira. Ja näyttävä sellainen. Tyyliin kultainennoutaja tai newfoundlandinkoira.
kyllä se koiran ottaminen (yhtä lailla kuin esim. lasten hankkiminen) pitäisi olla yhteinen päätös kun tilanne on se että hoito kuitenkin on molempien vastuulla. Lastenhoidon, kodinhoidon ja koiranhoidon yhteensovittaminen vaatii tietynlaista asennetta ja on todella vaikeaa silloin mikäli et itse koiraa halua. Meillä on lapset 2v ja 4v sekä kaksi koiraa joista toinen vasta vähän päälle vuoden ikäinen. Kyllä siinä oli tekeminen opettaa sisäsiistiksi kun yritin ehtiä siivoamaan ennenkun lapset kerkee sotkea itseään... Meillä mies ei ole innostunut koiran hoidosta mutta hyväksyy ne minun harrastuksekseni. Ulkoiluttaa vain pakon edessä (esim jos olen todella kipeä). Yksi vaihtoehto kopromissiksi teille voisi olla aikuinen, jo sisäsiistiksi opetettu ja peruskoulutettu koira josta olisi kaikille vähemmän työtä kuin pikkupennusta joka alkuun vaatii paljon huomiota. Ehkä saisitte jostain "lainakoiran" jonka kanssa molemmat näkisivät kenen niskaan koiran hoito todella kaatuu.