Hei sinä jonka mielestä lääkkeet synnytyksesäs ovat turhia! Kauanko synnytyksesi kesti?

Kivunlievitykset niille, jotka niitä tarvitsee. Minä en tarvinnut. Piste.

Kolmas tuli 4h:ssa ja neljäs jo 3h:ssa. Joten ei nuo lääkkeet minusta ainakaan ole tarpeen jos aikaa katsotaan. Tulee se lapsi ulos oli lääkkeitä tai ei. Paitsi jos joutuu jumiin ja joudutaankin leikkaamaan. Ja siinä kai on pakko saada lääkkeet jotta voi leikata. :)

Nimim. Yhden mahtavan 9-vuotiaan pojan äiti ja yhden mahtavan 6-vuotiaan tytön äiti. Toisessa roppakaupalla lääkkeitä, että ei taju olisi mennyt kivusta ja että jaksoin imukupin avulla ponnistaa vauvan pihalle. Ja toisessa ei mitään, lähes orgastinen hyvänolon tunne synnytyksessä.

Paitsi tietysti keisarinleikkauksella. Mutta mulla molemmat synnytykset edenneet saman kaavan mukaan ja pysähtyneet siihen, että auki 3cm eikä enää aukea, vaikka on aivan hullun kipeät supistukset minuutin välein (ekassa ei ollut juuri välejäkään). Silloin on annettu epiduraali sekä reippaasti oksitosiinia ja sitten on vasta alkanut tapahtua.

Kolmas tuli 4h:ssa ja neljäs jo 3h:ssa. Joten ei nuo lääkkeet minusta ainakaan ole tarpeen jos aikaa katsotaan. Tulee se lapsi ulos oli lääkkeitä tai ei. Paitsi jos joutuu jumiin ja joudutaankin leikkaamaan. Ja siinä kai on pakko saada lääkkeet jotta voi leikata. :)

Ja poden myös piikkikammoa, pelkkä tippaletku kämmensyrjässä saa mut voimaan pahoin. Vaadin ottamaan sen pois ponnistuksen ajaksi kun en voinut keskittyä. Ja siinä oli vain nestettä.

Ajatus epiduraalista tai kohdunkaulan puudutuksesta kauhistuttaa. Synnytin siis luomuna mutta ihan siksi koska pelkään neuloja, hullua?

Ja sattu niin pirusti :D

Itse kirjoitin siihen toiseen aiheeseen, että luonto hoiti homman loistavasti toisessa synnytyksessäni, jossa en saanut lääkkeitä. Tulkitsikohan joku sen kehuskeluksi tai toisten synnytysten mitätöinniksi? Tässä kohdalla alkaa kyllä jo naurattaa, tai suorastaan itkettää, jos näin on käynyt.



Jokainen synnyttäköön ainakin minun puolestani ihan niinkuin haluaa tai tilanne vaatii. Aivan sama minulle, pääasia, että lopputulos on onnellinen. En ymmärrä, miten joku voi suhtautua synnytyksen kivunlievitykseen tai siitä keskusteluun kuin se olisi joku kilpailu, jossa kaikki luomusti synnyttäneet haluavat päteä ja kehuskella saavutuksellaan. Vaikka joku kehtaisikin ylistää sitä, kuinka hienosti homma sujui ilman lääkkeitä, hän ei varmastikaan halua pahoittaa muiden mieltä ja on aikamoista yliherkkyyttä tulkita asia niin. Vähän sama, kuin antamalla imetysohjeita saa yleensä raivokkaat eukot niskaansa räyhäämään, ettei imetysohjeita tarvitse kuunnella saatika antaa.

Tosin kätilö/lääkäri ne ratkaisut loppuvaiheessa sitten teki, minusta kun ei siihen ollut. Ja onneksi sain kivunlievitystä, koska muuten olisi voinut käydä hullusti näin jälkiviisaasti ajatellen.

ja pari imua ilokaasua, kunnes piti jo ponnistaa ja se vietiin pois. Synnytyskipu oli sanoinkuvaamattoman kipeää, mutta silti koko ajan sen keskellä totesin itselleni, hyvinhän tää menee. En halunnut tuskista huolimatta lääkkeitä ja kyllä se toimii niinkin. Tuntu että tunsin oikeasti kun homma etenee, enkä halunnut pilata sitä toimenpiteillä.



Mua autto kumma juttu: Kylmäpakkaukset, joita mies piti toista niskassa ja toista alaselässä, en oo kuullu muista. Kaikki mainitsee aina lämpöhauteet, mutta mä en olis voinu kuvitellakaan kuumaa :)

Toisen kanssa ajattelin kokeilla, miten pitkälle pääsen ilman. Kun olisin halunnut lääkettä, oli jo myöhäistä, koko homma vedettiin ilman mitään aineita, kesto yht. 6h.



Kolmannen kanssa olin ihan paniikissa, muistin edellisen kivun ja halusin lääkettä tarpeeksi ajoissa, etten jäisi ilman. Sain lääkeen ja siitä meni aikaa ponnistukseen reilu tunti, joten spinaalin vuoksi koko ponnistusvaihe meni ihan perseelleen, en tuntenut mitään muuta kuin sen, että en tiedä mitä ponnistan ja minne.



Jälkeen päin harmitti, että otin lääkettä, koska homma olisi ollut niin nopeasti ohi ja ponnistaminen olisi ollut helpompaa. Jälkiviisas on helppo olla.



Jos synnyttäisin neljännen, pyytäisin kaikki lääkkeet, en enää tiedä mitä haluaisin, ehkä nukutuksen...

Halusin altaaseen ja sanoin kätilölle, että kylmempää vettä kuin normaalisti, että mulle tulee kuumasta vedestä huono olo. Ihan liian kuumaa se silti oli ja miehen kanssa sitten oma-aloitteisesti tyhjennettiin ja täytettiin uudelleen kylmällä (no, kylmemmällä) vedellä - vei kaiken kivun pois (siksi aikaa kun sain altaassa olla).

Kaikki mainitsee aina lämpöhauteet, mutta mä en olis voinu kuvitellakaan kuumaa :)

tosin en pidä lääkkeitä turhina, itse en vain kokenut tarpeelliseksi.



Toiset tarvitsee, toiset ei.

Jokaisen kivunkokemus on erilainen, siksi sinun ja minun synnytykseni eivät ole verrattavissa. Ei siihen aika liity mitenkään.



Olen synnyttänyt kaksi lasta luomuna. Minulla ei ole mitään aavistusta kauan synnytys kesti - koska minulla on avautumisvaihe kivuton. Muistan kyllä, että supisttuksia oli ainakin 7 h ennen synnytystä. Sairaalassa ehdin olla esikoisen kanssa kaksi tuntia. Kuopuksen kanssa olin jo niin fiksu, että menin sairaalaan säännöllisten supistusten vuoksi. Nukuin ja kun heräsin, olin 8 cm auki. Sitten alkoi sattumaan.



Eli synnytys kesti molemmissa tapauksissa noin 7 tuntia. Saitko sellaisen vastauksen kuin etsit?

koska täälläkin löytyy melko lailla joka ketjuun joku jonka mielestä kivunlievitys synnytyksessä on turhaa ja luomu on Ainoa Oikea Tapa synnyttää. Useinnäin väittävät perustelevat kantaansa sillä että synnytyskivut eivät ole niin kovia etteikö niitä kestäisi sen aikaa mitä synnytys nyt kestää - eli synnytyksen kesto ja aika on tässäkin olennaista.

Jokaisen kivunkokemus on erilainen, siksi sinun ja minun synnytykseni eivät ole verrattavissa. Ei siihen aika liity mitenkään.

Olen synnyttänyt kaksi lasta luomuna. Minulla ei ole mitään aavistusta kauan synnytys kesti - koska minulla on avautumisvaihe kivuton. Muistan kyllä, että supisttuksia oli ainakin 7 h ennen synnytystä. Sairaalassa ehdin olla esikoisen kanssa kaksi tuntia. Kuopuksen kanssa olin jo niin fiksu, että menin sairaalaan säännöllisten supistusten vuoksi. Nukuin ja kun heräsin, olin 8 cm auki. Sitten alkoi sattumaan.

Eli synnytys kesti molemmissa tapauksissa noin 7 tuntia. Saitko sellaisen vastauksen kuin etsit?

En kuitenkaan sanoisi mitään muiden synnytyksistä. Yleensä käsittääkseni tarvitaan.



Synnytyssalissa olin ennen esikoisen syntymää n. 5 min, kuopuksen kohdalla n. 15 min. Synnytyksen kestosta en oikein osaa sanoa. Koska nukuin, niin en tiedä olivatko synnytykset esim. 5 t aiemmin käynnissä.

että synnytyksiä on erilaisia kivuntasoltaan. Yksi synnytys voi olla todella tuskallinen ja seuraava erittäin helppo, samasta naisesta kyse. Jollakin äidillä voi kaikki synnytykset olla kipeitä jolloin tarvii kivunlievitystä. Joku äiti taas voi selvitä kaikista synnytyksistään vähäisellä kivulla, tiedänpä naisen jolla 4 synnytystä, ekassa otti ilokaasua, muissa ei mitään.



Tv. äiti jolla eka todella tuskainen synnytys ja toinen päästiin läpi vähällä kivulla ja jolla omasta mielestä helvetin huono kipukynnys

Kivut helvetilliset alusta saakka, että kyllä niille tarvetta olisi ollut, ei vaan onnistunut. Sitten kun olin tuosta selvinnyt, tiesin selviäväni uudelleenkin, enkä seuraavaan synnytykseen edes halunnut mitään.

1. 20h

2. 4h

3. 12h



Viimeinen teki eniten kipiää...

Tuo pisin synnytys oli kaikkein kivuttomin. Ei tietenkään kivuton ja viimeisen tunnin aikana olisin ehkä jo jotakin tarvinnutkin, mutta ei se silloin olisi enää mitään hyödyttänyt. Kuuden tunnin synnytys oli käynnistetty ja siinäkin loppu oli raju, mutta mua auttoi tieto siitä, että kohta se on ohi. Mulla oli helpot synnytykset ja kipu siedettävää. Siksi en tarvinnut kipulääkitystä.