miten teitä kosittiin? oliko jo häät? millaiset?

mies kysyi muutama kuukausi ensitapaamisemme jälkeen, istuessamme baaritiskillä, että "voisitko kuvitella joskus meneväsi naimisiin kanssani?"

Olin aika yllättynyt kysymyksestä, mutta en tyrmännyt ajatusta ;)



Kun ensitapaamisestamme oli kulunut 2 v menimme kihloihin, ja häistä puhuimme, mutta ajankohdasta ei puhuttu tarkemmin.



Vuosia kului, ja aloin odottamaan (toivottua, odotettua ja yritettyä) vauvaa.

Raskaus oli aivan alkuviikoilla, kun mies arkisesti sitten tuumasi, autossa matkalla töihin (mies vei mut), että "saanko varata vihkimisajan?"

Mikäpäs siinä sitten...joitakin viikkoja myöhemmin musta tuli rouva.

Pieni romanttinen kappeli, johon menimme kaksin.

Todistajina toimivat urkuri ja kappelin vahtimestari ;)

Kyllä jännitti, itse tilaisuus, mutta ei pelottanut itse naimisiinmeno.

Hinta? Enpä osaa sanoa tarkalleen...mun sormus, mun vaatteet (ei perinteinen hääpuku), hulppea häämatka, kahvitukset sukulaisille matkan jälkeen, ilmoitus lehdessä.

Yhdessä ollaan oltu 16 vuotta, josta naimisissa tänään yhteensä 8 vuotta + 2 päivää.

Yhä onnellisina. 3 lasta syntynyt tänä aikana, ja vauvaa toivotaan.

Näin meillä.

Oltiin miehen kanssa menossa bussilla toiseen kaupunkiin, kun mies totesi, että "mehän voitais käydä tossa samalla sormukset ostamassa". Sitä ennen oltiin kihloista ja naimisiinmenosta puhuttu kerran sen verran, että "ei kai se niin kauheeta voi olla" :D varsinaista kosintaa ei ollut, ja käytiin sillä reissulla sormukset ostamassa, syystä ettei tiedetty, koska oltais taas oltu tulossa kaupunkiin, ja paikkakunnalla, jossa silloin asuimme, ei kultasepän liikettä ollut. Samana iltana sitten puhuttiin tarkemmin naimisiin menosta, ja pari viikkoa kihlauksesta varasin meille vihkikirkon ja -papin 8kk:n päähän. Ajatuksena oli pitää pienet häät minulle tutussa ja tärkeässä kirkossa.



Saimme yllättäen asunnon toiselta paikkakunnalta, ja muutimme, kun yhtäkkiä mulle ilmoitettiin, että varaamamme kirkko meneekin yllättäen remonttiin, ja kaikki tulevat tilaisuudet perutaan tai siirretään muualle tai myöhemmäksi, myös meidän häämme. Soittaja tarjosi uutta aikaa, mutta minä olin toissa päivänä tehnyt raskaustestin, ja tarjottu uusi aika olisi ollut niin lähellä laskettua aikaa, etten uskaltanut uutta aikaa ottaa, vaan lupasin miettiä ja palata asiaan. Kieltämättä vähän hermostuin ja panikoin, koska olimme miehen kanssa jo puhuneet, että oli hyvä, kun hääpäivä on sovittu, ja häät ehditään pitää ennen vauvan syntymää. Ilmoitin miehelle tästä muutoksesta, ja hän kysyi, voisiko häitä mitenkään ajatella pidettävän jossain muualla, ja kehotti olemaan yhteyksissä lähialueiden seurakuntiin. Minä sitten soitin uuden kotikuntamme kirkkoherran virastoon, josta kerrottiin, että lähes naapurissamme sijaitsevassa pienessä kirkossa on niin paljon vapaata, että voi valita ajan ja päivän miten haluaa. Kysyin, kuinka kauan kuulutuksien hakemiseen ja saamiseen menee, eli kuinka aikaisin häät korkeintaan voidaan pitää, ja viraston täti sanoi, että kuulutukset tulevat kyllä viikossa, mutta ainakin kaksi viikkoa on varmuuden vuoksi hyvä varata - ja kun lähikirkossa kerran oli vapaa lauantaipäivä, minä otin ja varasin sen :) miehelle laitoin tekstiviestin, että "tavataan kirkkoherran viraston aulassa klo 14, osoite on xxx. haetaan kuulutukset, häät pidetään kahden viikon päästä." Mies soitti viiden minuutin kuluttua ja kysyi, olenko seonnut ihan täysin, minä vastasin, että taidan olla, mies totesi, että selvä, sitten mennään naimisiin.



Häät olivat todella pienet, kuten varmaan on helppo arvata. Päätimme vielä olla kertomatta tästä yllätyskäänteestä perheillemme, joille oli jo etukäteen tiedotettu aiottu hääpäivä. Meidän lisäksemme kirkossa oli viisi vierasta sekä pappi, vieraatkin olivat läheisiä ystäviämme. Ainoa perheenjäsen paikalla oli mun siskoni, joka toimi kaasonani, mutta kummankaan vanhemmille tai muulle suvulle ei häistä kerrottu. Hääpukuni ei maksanut mitään, käytin pari vuotta vanhaa itse ompelemaani vanhojen tanssipukua. Kukkia ei ollut, kampauksen tein itse, meikin teki siskoni/kaasoni. Tilaisuuden jälkeen tarjosimme kakkukahvit kotonamme, hintaa tuli n. 50 euroa (kakku oli konditoriasta). Meillä on sekä kihla- että vihkisormukset molemmilla samanlaiset, yksinkertaiset kultaiset sormukset, ei timantteja tms, vain kaiverrukset sisäpuolella. Vihkisormuksille tuli hintaa yhteensä 80 euroa.



Naimisiin meno eikä itse tilaisuus jännittänyt eikä pelottanut, mutta pelkäsin jostain syystä hääyötä :) tosiaan olin raskaana jo tuolloin, joten en ollut edes ekaa kertaa jännittävä neitsyt, mutta silti se hääyö jännitti etukäteen. Hyvin taisi kuitenkin sujua, kun kohta vietetään 5.hääpäivää :) Sukulaisille muuten ilmoitimme vihkimisestämme sitten pari viikkoa häiden jälkeen perinteisillä korteilla. Kortit olivat kaksiosaisia, ja etukanteen kirjoitimme "Häämme peruuntuvat." Sisälle liimasin häissä otetun kuvan meistä, ja sen alle kirjoitin "Koska aiottu vihkikirkkomme joutui yllättäen remonttiin, päätimme aikaistaa häitämme. Menimme naimisiin xxx:n kirkossa xx.xx.2005." Anoppi vähän hermostui asiasta, mutta leppyi kuullessaan vauvauutisen (ja kun sai luvan toimia virallisena tiedottajana asian tiimoilta).

istuimme kynttilänvalossa pöydän ääressä. Mies otti käsistäni kiinni, katsoi kynttilän ylitse minua silmiin ja kysyi, tulisinko hänen vaimokseen. Vastausta ei tarvinnut miettiä.



Nyt olemme siis kihloissa ja häitä suunnitellaan keväälle. Tulossa on kirkkohäät, mutta erittäin pienet sellaiset. Vieraita tulossa vain hieman yli 50, joista suurin osa omia perheenjäseniämme. Sen lisäksi ihan läheisimmät ystävät. Haluamme kumpikin intiimin, lämpimän juhlan. Lapsivieraita ei paikalle tule kuin omat 3 ja sisarusten lapset.



Kyllähän tuo alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään, mutta enemmän olen innoissani. Ihanaa kruunata rakkaustarinamme alttarilla kaikkien läheisten ihmisten edessä :)

Mentiin maistraatissa (kumpikaan ei kuulu kirkkoon), sen jälkeen mentiin syömään perheidemme kanssa vanhaan kartanoravintolaan. Meille oli varattu sieltä myös hääsviitti yöksi. Ei ollut mitkään älykalliit häät, maksoivat puvut, ruuat ja yöpymisen.



Ei pelottanut :) Tuntui oikealta ratkaisulta silloin eikä ole päivääkään mietityttänyt, nyt takana yhteisiä vuosia 10, naimisissa oltu 6 v.

poikani (tuolloin 4v) oli mönkinyt viereen ja pissannut meidän sänkyyn yöllä ja siinä sitten olin herätellyt miehenkin, jotta sain lakanat vaihdettua. Aamulla sitten ajattelin, että nyt se varmaan sanoo, että tämä riitti ja ei enää halua nähdä meitä. Mutta miespä yllätti kesken pissalakanapyykin sanomalla, että haluaisi mennä kihloihin. TOOOOSI ROMANTTISTA. No, yllätti ainakin ajoituksellaan. Huomasi varmaan, miten hermona ja surkeana olin.



Naimisiin mentiin noin vuosi myöhemmin kirkon sakastissa, paikalla pappi ja kaksi todistajaa viran puolesta. Ei maksanut mitään.

. Olimme viettämässä kolmatta vuosipäiväämme seurustelun aloituksesta. Naimisiin menosta olin aikaisemmin itse puhunut erittäin negatiiviseen sävyyn, että todellakin yllätti miehen rohkeus.



Lupasin miettiä asiaa, mietinkin noin kolme viikkoa ja vastasin, että en todellakaan sitten ainakaan mene kirkossa naimisiin. Mies sitten siitä seuraavana päivänä soitti maistraattiina ja keskustelimme syvällisesti asiasta.



Nyt ollaan oltu jo 6 vuotta naimisissa ja pari lastakin on.

Kihloihin mentiin erittäin romanttisesti linja-auton takapenkillä suunnattomassa kiireessä.



Häitä ei ole vieläkään vietetty, vaan avioliitto vain rekisteröitiin (asuimme silloin ulkomailla) paikallisessa virastossa. Itse lähetin vihkitodistuksen Suomeen maistraattiin. Naimisissa olemme olleet 17 vuotta ja rapiat.



Harmittaa kyllä, että ei ollut häitä tai mitään juhlia... Kaikki niin kovin arkista touhua.

Olimme seurustelleet viisi vuotta, kun aloin odottamaan esikoista ja rv 25 aikoihin aloimme miehen kanssa miettimään, josko olisi fiksua mennä naimisiin ennen esikoisen syntymää, ettei tarttis mitään isyyden tunnistuksia ja asioden(lainat, vakuutukset ym.) hoitaminen sujuisi helpommin. Siitä sitten n kuukauden kuluttua kävimme lounastauolla maistraatissa, jonne raahasimme pari duunikaveria todistajiksi.

Nyt olemme olleet 15v yhdessä, joista 10v naimisissa ja lapsia kohta 6kpl.

Meillä mies kosi perinteisesti polvillaan romanttisessa paikassa sormuksen ja ruusukimpun kera. Oli suunnitellut kaiken minulta salaa. Häät oli ihanat kirkohäät. Nyt oltu naimisissa 4 vuotta, yksi lapsi on ja toinen suunnitteilla.