Lue keskustelun säännöt.
Annanko äidin tavata lapsiaan?
20.01.2010 |
Tapaaminen lastenvalvojan kanssa lähestyy ja tässä funtsailen, jotta missä määrin annan äidin tavata lapsiaan? Jos nyt sattuu kiinnostamaan, on sovittu, että näkisi lapsensa kerran viikossa. Mutta esim. viime viikolla ja tällä viikolla kylpyläreissun vuoksi ei tapaa lapsiaan. Mietin, että alanko kattelemaan epäsäännöllisiä tapaamisia, onko ylipäänsä lasten etu? Tarvitsevatko lapset ylipäänsä moista äitiä?
Taustaksi: ”Äiti on aina äiti”. Sanotaan. Ja vitut! Mun ex-vaimo kyllä todistaa, että biologinen lasten synnyttäminen ei tarkoita minkäänmoista kykyä olla äiti. Naisista tuntuu olevan mukavaa esittää perhettä, hieno omakotitalo, 2 autoa ja lapset sylkyssä, kun vieraita tulee. Uhrautuva marttyyri-äiti. Exsällä vain oli se ongelma, että lapset eivät halunneet olla äitinsä sylkyssä vieraiden tullessa käymään. Se vieraille tarjottu kakkukin oli isin leipomaa, mitä ei saanut sanoa, mutta joka paljastui, kun vieraat kyselivät kakkureseptin koostumusta.
Kaikella kivalla keskiluokkaisella touhuilulla on hintansa, myös lapsilla. Lapsia pitää hoitaa ja joskus ne saattavat itkeäkin. Exsä pani kädet korvilleen ja juoksi saunaan istumaan, jos lapsi alkoi itkeä. Lastenhoidon lisäksi pitää selviytyä kotihommista. Nämä mun lapset kärsivät pitkäaikaisesta sairaudesta. Tilanne kulminoitui tuossa viime talvena, jolloin piltit valvottivat mua joka yö. Lisäksi varsinkin pienin oli mussa niin kiinni, että jos kävin yöllä kusella vessassa, niin siitä nousi meteli siksi aikaa. Molemmat piltit seurasivat mua kuin hai laivaan. En tehnyt muuta kuin hoidin lapsia ja kävin töissä (en paljon muuta tee vieläkään, ei sen puoleen). Lapset nukkuivat mun vieressä, jotta saatoin kuunnella heidän hengistystään (mulla on pakkomielle siitä, että lapset hengittävät, mä tarkkailen sitä alitajuisesti koko ajan). Olematon yöuni johti huonovointisuuteen ja tämä puolestaan ruokahaluttomuuteen, mikä taas johti rajuun laihtumiseen. (Tällä hetkellä pystyn syömään normaalisti, mutta nukkumisen kanssa on vieläkin ongelmia, johtuu lapsistakin).
Kyyti oli kylmää. Exsän vaustaus paineisiin oli se, että hän vetäytyi perhe-elämästä. Lapset ja koti jäivät kokonaan mun vastuulle. Hän alkoi juosta viikonloppuisin baareissa ja hoitamassa sairasta isäänsä. Keväällä sitten ilmeni, että tämä sairas isä olikin toinen mies, mitä kyllä jo osasin epäilläkin. Annoin akalle kenkää, mitä hän suuresti ihmetteli. Omasta mielestään hän ollut hyvä äiti ja kantanut vastuunsa, kuten pitääkin. Joo-o, pieninpään pilttiin hänellä ei ole minkäänmoista otetta. Tämä onkin huolestuttavaa näiden tapaamisten kannalta. Pari vuotta vanhempi siraruksensa sentään kutsuu äitiä äidiksi.
Toinen mies taas oli perusteltu, koska seksielämä oli talvella olematonta. Joo-o, totta on, että viime talvena ei paljon kynttilöitä polteltu ja romanttisesti naitu monta kertaa yössä, mitä eksä kaipaili (kuten hän toisen miehen kanssa). Minä valvoin yö yön jälkeen lasten kanssa, ei siinä mihinkään seksiin jäänyt mahdollisuutta. Jos lapset on fyysisesti koko yönkin sussa kiinni… Jos äiti yritti tulla makkariin, missä nukuimme lasten kanssa, niin lapset mustasukkaisesti karkottivat äidin pois. ”Tämä on meidän isä, mene pois”. Ja pienin toisti kaikuna sisarensa sanoman. Kuriositeettiina mainittakoon, että ekxä on menossa naimisiin pian, mutta silti tuossa muutama viikko sitten kutsui mua innokkaasti päiväkahville ja puhelun lopuksi sanoi, että soita, jos tekee mieli.
Tältä pohjalta en oikein osaa pitää äitiä äitinä. Ja mietin, että tarviiko lapset moista tyyppiä? Kun ei osaa edes hoitaa lapsia ja ei oikein tule toimeen niiden kanssa, ei varsinkaan pienimmän. Olen funtsannut, että lyhyen ajan voin antaa tavata äitiään, mutta yönkuntiin en tahdo antaa. Jos joku miettii, että mäkö nämä jutut pystyn saneleen, niin vastaus on kyllä, luulen niin. Äidin paineensietokyvyn puute näet johti sellaisiin väkivaltaisiinkin juttuihin, että niiden kautta lasten tapaamiset ovat vähän arveluttavia, myös lastensuojelun mielestä.
Joo-o, tässä sitä hoidetaan pieniä lapsia miespuolena. Tää ei ole sankaritaru, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että jonkun on hommat hoidettava ja kannettava vastuu. Elämä on kouluttanut mut tähän tehtävään. Tossa kun kävin lääkärillä, niin se kysy, et missä äiti on? Vastasin rehellisesti, että en tiedä. Oli vähän hämmästynyt ilme tohtorilla.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko naisen kirjoittama? Outoa on, ettei ap ole mitenkään kommentoinut...
12, 25, samaa mieltä.
...et mitä mieltä hän on? Haenko yksinhuoltajuutta? Pomo sanoi, että tässä tilanteessa hänen mielestään on järkevää hakea yksinhuoltajuutta. Ja arvon lukijat tietänevät, että sossun kanta ratkaisee käytännössä nämä huoltajuusjutut. Myös oikeudessa. Mut tuskin menee oikeuteen.
Eksä ensin oikein lakimiehen kaa tuli sinne jutteleen lastensuojelun kaa ja vaati oikeuksiaan, mutta tämä intoilu ei oikein oo ulottunu sinne tapaamisiin asti. Eksä suuttukin lastensuojelulle, kun eivät oikein uskoneet hänen tarinoitaan ja sanoivat, että parempi on, että lapset ovat isän kanssa. Äidille kai jotain tapaamisoikeutta, mutta alun perin puhetta että vain valvotusti.
Oon aatellu et äiti sais tavata lapsiaan, jos halluu, mutta sekin on vähän vaikeeta, koska eksällä tahtoo olla aina este lastenhoitoon nähden. Yksin kappalein tuntuvat ihan järkeviltä, mutta jos vanhemman lapsen kohdalta "estettä" on jatkunut 4 vuotta, niin panee aatteleen, et onko normaalia?
Kyl mie ihan mies oon, nyt aika hyvänkin näköinen, kun läskit katos viime talvena...jotain hyvääkin!
Mä ihan oikeesti asun mettän keskellä pienten lasten kaa, joita olen käytännössä hoitanut heidän koko ikänsä, mun kokemuspiiri on täs mieles naisen. Lasten sairauden takia liitos on vielä poikkeuksellisen vahva. Ei lapsia heitetä pihalle makkarista akan takia, tarkoitus on, et ne nukkuu siellä. Täl hetkellä nukkuvat kyl jo omissa sängyissä toisessa makkarissa, mutta aamuyöstä viimeistään ovat siellä mun viekussa. Niin se vain näyttää menevän... Eiköhän se jossain vaiheessa muutu.
Ei hengityksen tarkkailussa ole mitään ihmeellistä, sen verta monta kertaa on lasten henki ollut heikoilla...
Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että ainoa asia, mitä ex-vaimo haikaili kotoa (ostin talon ja koko irtaimiston häneltä, ei avioehtoa ollu) OLI VIRVELI.
...joku Ahmed ja jotain. Ei kuulu heidän kulttuurinsa, että lapset isin kaa.
Heti, kun on joku mies, joka kirjoittaa näin, hän on varmasti joko provo tai vähintäänkin outo/ sairas! Kyllä itsekin aluksi nousin monta kertaa tarkistamaan hengittääkö vauva, jos oli "pitkään" ollut hiljaa ja usein miehenikin teki niin. Nostin hänet myös syliini, joka kerta kun hän yskäisi (oli syonyt vähän aikaa sitten ja alkoi nukkumaan) ettei hän tukehtuisi. Nukkuu kylläkin omassa sängyssä, mutta silti. Meillä ainakin auttoi se, että oli vain pakko luottaa, että kyllä kaikki on hyvin :) Kyllä se sitten helpottaa, väsyt vain itse tuohon lopulta. Sitten, kun olet liian väsynyt voi käydä niinkin ettet herää edes, kun lapsesi itkee. Olisin sitä mieltä, että aluksi äiti saisi tavata vain lyhyitä aikoja kerrallaan, jos näyttää siltä, että kaikki sujuu hyvin niin sitä mukaa sitten enemmän. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksestasi paistaa rakkaus lapsiisi ja hienoa on lukea, kuinka heidän parastaan ajattelet, vaikka varmaan mielessäsi liikkuu kaikenmoisia ajatuksia ja tuntemuksia, varsinkin exääsi kohtaan. Olet pärjännyt hienosti ja ajan myötä helpottaa varmaan enemmän. Lapset kasvavat ja omat henkiset kipusi vähenevät. jossain vaiheessa voi iskeä uupumus, kun asiat alkavat rullata ja uupumukselle jää tilaa. Anna silloin itsellesi oikeus olla väsynyt ja etsi omaa aikaa. Lapsillasi on hieno isä. Ole ylpeä itsestäsi.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että huoltajuusongelmatkin ratkeavat.
yhteiskunnan toitottama "äiti on aina äiti" on munkin mielestä täyttä bullshittiä!! Miksi nainen on muka aina se parenpi puolisko hoitamaan lapsia ja mies ei, vaikka aika monessa tapauksessa asiat kuitenkin ovat päinvastoin. Mieheni taistelee mielenterveyshäiriöisen eksänsä kanssa pojan huoltajuudesta. Vaikka äiti obn pahoinpidellyt lasta, ollut väkivaltainen myös minua ja miestäni kohtaan, ryypännyt, impannut, käyttänyt huumeita ja huorannut, on lastensuojelu koko ajan hänen puolellaan. Toivottavasti nainen tajuaa luovuttaa sinulle yksinhuoltajuuden, koska valitettavasti miehen on sitä erittäin vaikea oikeusteitse saada, jos nainen on vähäänkään halukas saamaan yhteishuoltajuuden. Niin kuin tässä meidän tapauksessa. Eksä haluaa vain kiusata meitä ja käyttää lasta aseenaan, vaikka on heti itsemässä sossuille ettei jaksa lapsen kanssa arkea, ja tällöin nämä laittavat hänelle siivoojat, rahaa ja ties miten monta perhetyöntekijää. Eikö olisi vain kaikille helpompi, jos lapsi olisi isällään turvallisessa ympäristössä ja säästettäisiin veronmaksajien rahat? Mutta kun äiti on aina äiti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja siihen on oikeesti syytä. Eksä on sen verran pahasti tyrinyt kaikkinensa ja sossu on tietoinen hänen tekemisístään, on neuvolan, perhetyöntekijän, lääkärin, päiväkodin yms. raporttia asiasta. Ja lastensuojelu on kyylännyt kyllä munkin tekemiset, luulen, että mun ote lapsiin on vakuuttanut sossun tädit.
Ja mä taas näytän, myös paperilla (ammatti, koulutus tukee myös), aika täydelliseltä mieheltä, ainakin eksään nähden olen aivan ylivoimainen KAIKESSA.
..mutta kokemukseni mukaan sossut eivät kyllä asetu miehen puolelle noin helposti. Jos ap olisi nainen, sossut tukisivat häntä aivan tuohon tapaan mitä ap kuvailee, mutta miestä ei kyllä vastaavassa tilanteessa lähdetä tukemaan. Vaikka isä olisi miten ylivoimainen, sossut tukevat aina ensisijaisesti äitiä ja kehottavat miestäkin tukemaan äitiä tämän vanhemmuudessa.
En tältä istumalta usko, että Suomessa olisi yhtäkään sossua, joka noin heppoisin perustein tukisi äidille valvottuja tapaamisia. Äiti joutuu tapaamaan lapsiaan valvotusti vasta, kun hän on jo jäänyt rysän päältä kiinni esimerkiksi lasten pahoinpitelystä tai on kaapannut heidät jo kerran.
terveisin yksinhuoltajaisän vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS täällä nainen kirjoittelee, että ei ole miehellä asiaa makkariin ja plaa, plaa. Naiselle tehdään selväksi heti kättelyssä, että pakko antaa ja jos et anna, on siinä hyvä syy miehellä pettää ja saa pettää... Hohhoijaa..
Asiaan kuitenkin, antaisin äidin tavata lapsia, vaikka jtv, jos ei joka viikko kiinnosta. Näinhän sitä toimitaan isien kanssakin, tapaa jos tapaa, ja jos ei, ei mahda mitään. Lähivanhempi korjaa jäljet, valitettavasti.
toinen joka ajattelee et nainen kirjottanut kokeilakseen et minkä reaktion tämä saa aikaan, kun yleensä ne on naiset jotkä näin täällä av:llä "marisee";D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä niitä tapaamisia pysty estämään. Miehethän ovat kautta aikain olleet tuollaisia ja kyllä heillä on ihan oikeus tavata lapsiaan. Turha siellä nyt heittäytyä marttyyriksi kun roolit välillä kääntyvät toisinpäin. Ja että ihanko lasten kanssa ajoitte äidin makkarista pois, heh!
Joo, provohan tämä oli, mutta vastasin kuitenkin :)
tapaamista vaikka mieli tekisi. Äiti ei tosiaankaan aina ole se oikea hoitamaan lapsia, sekä äideissä että isissä löytyy kusipäitä, jotka ei oikeasti välitä kuin itsestään.-3 lapsen äitipuoli-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin valvottuja tapaamisia, jos äiti on ollut väkivaltainen lapsia kohtaan tai jättää tapaamisia väliin. Kenties voisit sopia äidin kanssa myös siitä, että olet jatkossa yksinhuoltaja?
Tätini meni 80-luvulla naimisiin yksinhuoltajamiehen kanssa, jolla oli 6 & 4-vuotiaat pojat. Lasten äiti asui Ruotsissa ja oli alkoholisti. Pojat alkoivat kutsua äitipuoltaan lopulta äidiksi. Nykyään heillä on lauma yhteisiä lapsenlapsia..:) meidän suvussa ei erotella biologista alkuperää...
on tehnyt kaiken saman ja vieläpä enemmän kuin sinun ex-vaimosi.
Minulla ei ole oikeutta miehen kasvamattomuudenkaan vuoksi estää lapsia saamasta edes sitä suhdetta isäänsä, minkä voivat nyt saada. Lähivanhempana yhtenä tärkeimpiin velvollisuuksiini kuuluu tukea kaikin mahdollisin tavoin lasten suhdetta toiseen vanhempaan.
Kipeää tekee, kun ajattelee toisen sivusuhteita, mutta suuremman erheen tekee se, joka viisaampana, kykenevämpänä ja aikuisempana estää lapsen parhaan mahdollisen identiteetin muodostumista estämällä tapaamasta toista vanhempaansa.
Epäilen kirjoitusta tyylin perusteella provoksi, mutta jos se ei sitä ole, niin hae viisasta vertaistukea, siis sellaista, joka puhuu järkeä vihassasi ja estää sinua tekemästä hallaa lapsillesi.
Hae myös ammattiapua itsellesi. Olet niin vihaisen kuuloinen, ettet vain vieroittaisi lapsia äidistään.
Pääasia ei ole äidin oikeus, vaan lasten. Jos äiti ei tapaakaan lapsia, kerrot, että valitettavasti äidille on tullut este ja äitikin on kovin pahoillaan. Kerrot, että äiti rakastaa lapsia. Puhutte kotona äidistä ja pidätte arvossa yhteisiä valokuvia.
ehkei äidillä olisi oikeutta lasten suhteen tekemisensä perusteella, mutta lapsilla on oikeus äitiin.
mutta musta henk koht on vähän paksua valehdella lapsille että etä-äiti/isä rakastaa lapsia jos ei sitä tee.Lapset eivät ole tyhmiä, ja vaistoavat vielä enemmän.Mites kun tajuavat vanhempina että heitä on vedätetty, tuskin tulevat siitä kiittelemään?
Siitä ei kuvittelisi olevan haittaa, että puhutaan toisesta vanhemmasta tasolla:"hampaita pestessä hän pitää aina villasukkia"" aivastaessa hänellä menee nenä ihan kippuraan" tms. Niihin katkerampikin saa pidettyä äänessä neutraalin sävyn.
Jos äiti ei tapaakaan lapsia, kerrot, että valitettavasti äidille on tullut este ja äitikin on kovin pahoillaan. Kerrot, että äiti rakastaa lapsia. Puhutte kotona äidistä ja pidätte arvossa yhteisiä valokuvia. ehkei äidillä olisi oikeutta lasten suhteen tekemisensä perusteella, mutta lapsilla on oikeus äitiin.
Mielenkiintoinen provo muuten.....mutta kokemukseni mukaan sossut eivät kyllä asetu miehen puolelle noin helposti. Jos ap olisi nainen, sossut tukisivat häntä aivan tuohon tapaan mitä ap kuvailee, mutta miestä ei kyllä vastaavassa tilanteessa lähdetä tukemaan. Vaikka isä olisi miten ylivoimainen, sossut tukevat aina ensisijaisesti äitiä ja kehottavat miestäkin tukemaan äitiä tämän vanhemmuudessa.
En tältä istumalta usko, että Suomessa olisi yhtäkään sossua, joka noin heppoisin perustein tukisi äidille valvottuja tapaamisia. Äiti joutuu tapaamaan lapsiaan valvotusti vasta, kun hän on jo jäänyt rysän päältä kiinni esimerkiksi lasten pahoinpitelystä tai on kaapannut heidät jo kerran.
terveisin yksinhuoltajaisän vaimo
eikös ap just sanonu aikaisemmin et 4 vuotta tyyliin ollu tuollasta ja hän hoitanu lapsia ja se ex akka menny ja tehny mitä lystää.. kyllä tuossa tilanteessa jo sossun akat on ihan isän puolella jo!
asiasta. Täällä kun harvemmin näitä tarinoita näkee, siis isän näkökulman asioihin. Kaikesta voi päätellä, että osaat huolehtia hyvin lapsistasi ja sinä ymmärrät, ettei lasten kanssa elämä ole sitä pullantuoksuista kulissia. Tätä exäsi siis ei tod. tajua tai kestä. Miettisin tarkasti, miten järjestää tapaamiset äidin ja lasten kanssa. Ehkä joitain päivän aikaan tapahtuvia, mutta minä en yöksi päästäisi, jos kerran äiti pakenee itkun kuullessaan saunaan! Mutta sitten taas ne harvat tapaamiset... Onko niillä vain hämmentävä vaikutus lapsiin eli onko niistä jotain todellista hyötyä heille? Miten he suhtautuisivat, jos eivät näkisi äitiä ollenkaan? Näitä kysymyksiä varmasti olet pohtinut. Äitiähän tässä jutussa ei voi valitettavasti kehua. Hän on käytöksellään osoittanut olevansa epävakaa ja epäkypsä toimimaan lasten parhaaksi. Olisiko aika vain tehdä selväksi, ettei hän kuulu lasten elämään? Kuulostaa tosi rajulta, mutta mikä on vaihtoehto. Jaksamista sinulle! Toivottavasti saat perheesi asiat kuntoon. Hienosti osaat ainakin ajatella lastesi parasta.
Mutta asia johon kiinnitin huomiota on että et nuku vaan valvot lasten hengitystä ja pidät heidät sen vuoksi samassa sängyssä että voit kuunnella hengitystä. Tuosta sinun pitäisi päästä eroon. Ehkä voisit käydä juttelemassa psykiatrin kanssa että saisit itsekin nukuttua kunnolla ja jaksaisit lasten kanssa sitten paremmin.
älä ap välitä toisten kommenteista.
Minä tunnen tällaisia tapauksia yhden ja tiedän muutaman kaverin kaverin joilla samallalailla käynyt.
Jopa eräs äiti jätti lapsen hoitoon viikon tai parin iässä kun halusi bilettämään..
Sinuna antaisin äidin nähdä lapsia parin viikon välein jos parempi niin, mutta jos äiti itse ei saavu paikalle niin se on tietysti aina lapsilta pois ja voivat pettyä uudelleen ja uudelleen.
Todella kurjaa tällainen toiminta.
Alussa tosin sinun olisi kannattanut pyytää apuja paljon ja olla välillä pois lastesi läheltä.
Nyt kun he ovat noin kiinni sinussa niin voi olla huutoa ja jalassa roikkumista jos yrität joskus hoitoon heidät saada..