sanon joka päivä rumasti lapselle :(

muutenkin minulla oli ihan kamala perhe; huutoa, alkoholismia, väkivaltaa. Olen paljon parempaa pystynyt omille lapsille antamaan, mutta kuitenkin minua ärsyttää ihan valtavasti ärtyneisyys lastani kohtaan. Siis suorastaan ihnoan itseäni sen takia.



Hain nämä vastaukset haulla, en ehtinyt eilen lukemaan. ap

Vaikka päreet palaakin välillä, niin minusta olis hyvä opettaa lapselle, että näin ei oikeasti käyttäydytä. Ja että olet pahoillasi kun sanoit rumasti.

nämä sanat tulevat kuin vahingossa. Tosiaan aivan kuin aivoista tulisi se käyttäytymismalli, miten lapsuuden kodissani minua kohtaan käyttäydyttiin. Vaikka minä vannoin, että asia katkeaa tähän sukupolveen.



Olen käynyt terapiassakin monta vuotta. Enkä lähden enää minnekään. Tämä on pakko pystyä ratkaisemaan itse! Vietän muutenkin liian paljon aikaa netissä.



Muuta vielä: Itse en käytä alkoholia enkä tupakoi ja olen vielä korkeasti koulutettukin.



ap

Nyt olen yrittänyt pitää positiivisen palautteen päiviä, joista luin meidän perhe-lehdestä. Ehkä näiden myönteisten juttujen myötä lapsen kokema ahdistus lievittyy, ja itsekin jaksaa paremmin tsempata niissä stressitilanteissa, että homma ei lipsu käsistä.

siis positiivisen palautteen päivä. Joo olen sentään sen verran järkevä, että osaan antaa lapselleni positiivista palautetta, halia, helliä. Ja näyttää senkin, että minua harmittaa tyhmien sanojeni jälkeen! :(

ap

Vaikka päreet palaakin välillä, niin minusta olis hyvä opettaa lapselle, että näin ei oikeasti käyttäydytä. Ja että olet pahoillasi kun sanoit rumasti.

Mutta mitäs se kertoo, että äiti tekee melkein joka päivä väärin.

Pakko tsempata asissa. Jossai vaiheessa opin hallitsemaan mieltäni esim. että annoin asian vaan lipua mielessäni enkä reagoinut siihen mitenkään.

Toisaalta lapsessani on muutamia ärsyttäviä piirteitä, vaikka ne eivät liity välttämättä tilanteisiin, joissa tiuskin. Mutta saata myös tiuskia niiden takia;

- Lapseni on ollut aina kova kitisemään / kitinä itkemään. Hänellä on jotenkin herkkä temperamentti. Ja hän on muutenkin herkkä. Tajusin sen vasta myöhemmin. Esim. vauvana hän huuti kurkku, kun heräsi päiväunilta, kunnes sai rinnan suuhunsa (vertailun vuoksi: Toinen lapsei saattoi hymyillä valveilla kymmeniä minuutteja ennen kuin "kauniisti" ilmaisi nälkäänsä.

- Toinen lapseni tapa on kitistä asioihin, joille ei yksinkertaisesti voi mitään ja hän kyllä tajuaa myös, että niille ei voi mitään.

- Kolmas, joka liittyy tuohon toiseen ja myös temperamenttiin on hänen vastaan vängääminen. Hän saattaa vängätä jostain ihan päivänselvästä asiasta vastaan. Ja niistä asioista yleensä tiuskaan, vähintään "ole nyt hiljaa".

Kuvailemasi piirteen ovat niin tavallisia lapsissa. Ärsyttäviä mutta tavallisia. Mielestäni lapsi joka ei vängy turhasta, jankuta ja valita pienistä on poikkeus. Koitetaan kestää, kyllä ne siitä vielä kasvaa. Ja hienoa, että olet päässyt suurimmasta osasta lapsuutesi kodin taakoista irti!

Voisitko kokeilla sanoakin "pää kiinni" asemasta, että "pää olisi hyvä nyt pitää kiinni". Ja yrität päästä pikkuhiljaa koko ilmaisusta eroon: "nyt olisi hyvä olla hiljempaa" "voisitko olla hiljempaa" "eipäs nyt huudeta" "nyt pitää rauhoittua". Mieti mikä käy sinun suuhusi ja jankkaa sitä niin kauan, että se tuntuu luontevalta.

Voisitko kokeilla sanoakin "pää kiinni" asemasta, että "pää olisi hyvä nyt pitää kiinni". Ja yrität päästä pikkuhiljaa koko ilmaisusta eroon: "nyt olisi hyvä olla hiljempaa" "voisitko olla hiljempaa" "eipäs nyt huudeta" "nyt pitää rauhoittua". Mieti mikä käy sinun suuhusi ja jankkaa sitä niin kauan, että se tuntuu luontevalta.

jep ja sävyhän siinä on tärkeämpi kuin sanat: "pidä suus kiinni" voi sanoa myös nätillä äänensävyllä. Ja joitain lievempääkin voi sanoa siten, että se tuntuu todella ilkeältä.

minua ärsyttää lapseni ääni; Se ei ole oikeasti kovinkaan nätti. Sellainen "kimittävä" (ei pehmeä, miehekäs. Lapsi on siis poika), määkivä, imelä.. en osaa oikein kuvailla, mutta tuntuu, että hän on perinyt sen ukiltaan.

Joko lapsena tai myöhemmin. Älä jankuta ja ole nyt hiljaa vielä melkein ymmärränkin. Esim. jos olen puhelimessa joudun viittomaan tai sanomaan, että nyt hiljempaa. Jankuttamisestakin joskus muistutan.



Mutta turpa kiinni on jo kyllä ikävämpi juttu.

henkinen väkivalta on ihan yhtä pahaa kun fyysinen. Miten sua kohtaan on käyttäydytty kun olit itse lapsesi iässä? Usein vanhempi tiedostamattaan toistaa samaa kaavaa.

Kuulostaa ikäviltä teidän päivät. Tuo turpa kiinni on kyllä kamala ilmaus, olen itsekin sen pari kertaa rääkäissyt lapselle. Aivan järkyttävää kylläkin, ja ainahan se tilanne ollut äärimmilleen viety stressipiikki omassa lihassa.



Nyt olen yrittänyt pitää positiivisen palautteen päiviä, joista luin meidän perhe-lehdestä. Ehkä näiden myönteisten juttujen myötä lapsen kokema ahdistus lievittyy, ja itsekin jaksaa paremmin tsempata niissä stressitilanteissa, että homma ei lipsu käsistä.

Kaikilla meillähän on huonoja päiviä, mutta tuo pidä turpas kiinni on jo kyllä vähän liian ikävä ilmaus. Ja jos se tulee jo yhdestä sanomisesta.



Koeta miettiä miksi olet niin kireä jatkuvasti, että tiuskit lapsellesi. Jos siihen löytyisi ratkaisu. Oma aika helpottaa kummasti. Ja muista nyt sitten kertoa myös sitä positiivista palautetta joka päivä ja pyydä anteeksi kun sanot rumasti. Ja kerro että rakastat vaikka välillä menee hermot.

että mistä tulee ensimmäiseksi aina mieleen tuollainen kielto tai komento.



onko sinulle lapsena tiuskittu noin?