Lue keskustelun säännöt.
Eka lapsi tulossa ja tekisi mieli peruuttaa koko homma!
19.01.2010 |
Tämä on ihan kamalaa!
Raskaus on pitkään toivottu, mutta nyt kun se on alkanut, niin alkoi jo pelottaa. En halua, että mun elämä muuttuu. En halua vauvaa. Pelottaa kaikki.
Kun sanoin miehelleni asiasta, se oli vaan vihainen. Kukaan muu ei tiedä raskaudesta, niin kellekään muulle en voi edes puhua tunteistani.
Kommentit (24)
Ei sen takia, että olisin pelännyt synnytystä, vaan siksi, että pelkäsin vauvan olevan jotenkin niin ruma tai epämuodostunut, etten halunnut nähdä sitä.
En koskaan puhunut tunteistani kenellekään, mutta toivoin tuolloin mielessäni, ettei koko vauva syntyisi. Niin, ja kun se vauva sitten syntyi...niin lopun arvaatkin... (eli vauva oli maailman rakkain, kaunein, suloisin, ehjin, täydellisin, älykkäin, urheilullisin, musikaalisin ja ties mitä kaikkea koko maailmassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla 3 lasta ja jos ois sama järki mikä nyt on en tekisi yhtään lasta enkä ottais miestä. Niin helvetin vaikeeks kaikki menee kuule, se on varmaa.Peru vielä jos on mahdollista!!!!!
ps äläkä usko noita muita kirjoittajia. Kyllä kroppa menee pilalle ja pää sekaisin,usein vielä tule ero, niin siinähän sitten sitkuttelen yh:na pienillä tuloillas.
ja koko elämä muuttuu ja heittää kuperkeikkaa! Mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois. =)
Itse ajattelin ihan samalla tavalla ja nyt toista lasta odottaessani mietin taas. Mutta nyt jo tiedän, että se on vain mietintää. Raskausaika on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii kasvamaan vanhemmuuteen. Älä turhia murehdi (ja ainakaan usko niitä, jotka tänne tulee hulluja huuteleen), se kuuluu vaan asiaan. Nyt olet kokemassa täydellisen muutoksen elämässäsi ja se muutos ei olisi täydellinen, ellet voisi sitä pohtia murehtia. =)
Meillä yksi lapsi ja nyt olen raskaana. Molemmat raskaudet ollut todella toivottuja ja ensimäistä yritettiin reilu vuosi.
Kuitenkin molemmissa raskauksissa olen n. rv 10 aikoihin ollut todella peloissani ja miettinyt että mitä hemmettiä olen tekemässä. Uskoisin sen olevan hormooneista johtuvaa, kun raskauden edetessä kuitenkin pelko on poistunut ja olen ollut onnellinen tulevasta lapsesta ja myöhemmin jo syntyneestä lapsesta.