Onko kukaan nukkunut olkkarin lattialla, jotta lapsille omat huoneet?

nuikkuivat olkkarissa jotta mulla olisi oma huone, kunnes muutettiin sitten isompaan kämppään.

emme tosin nuku lattialla, vaan vuodesohvassa, Ikean Beddinge, helppo pyöräyttää sohvaksi päiväksi.

Mut vuodesohva tai joku muu sellainen olisi hyvä vaihtoehto.

vaan patjoja. Mutta voishan vuodesohvaakin harkita.Onko olkkarinukkuminen ollut ok ratkaisu teille vai kaamea painajainen?

sänky. Olohuone on aika iso, joten yksi nurkkaus siitä on eristetty "makkariksi". toimii näinkin.

Jossain vaiheessa luovuttiin olohuoneesta, jotta koululaisilla olisi omat huoneet. Vieraita tavattiin sitten keittiössä. Eli ei nukuttu olohuoneessa vaan tavallaan koko olohuonetta ei enää ollut. Meillä oli siis kunnon sänky ja se huone oli meidän vanhempien tilaa. Tilapäinen järjestely muutaman vuoden ajan, kunnes vanhin muutti kotoa pois.

meillä on kakkoskodissa olohuonesta erotettu vanhempien sänkynurkkaus sermillä ja kirjahyllyllä. Pelkillä patjoilla en kyllä suostuisi nukkumaan, eihän ne pysy edes paikoillaan vierekkäin...

patjoilla lattialla? - Tunnen moniakin perheitä ja etenkin yksinhuoltajaperheitä, joissa vanhempien/vanhemman nukkuminen on siirretty tilanpuutteen takia olohuoneeseen. Itsekin nukuin muutaman vuoden olkkarissa opiskelevana yh:na, kun asuimme lapsen kanssa kaksiossa.



Ratkaisu voi olla ihan toimiva ja tyylikäskin. Futon, helppomekanisminen vuodesohva, tilanjakajat ym. ovat oivia ratkaisuja. Itselläni oli olkkarissa Ikean Beddinge-vuodesohva, joka oli tosi helppo nostaa päiväksi sohva-asentoon ja vuodevaatteet tyrkätä sohvan alla olevaan säilytystilaan, mutta esim. siro futon-sänkykin on aika nätti ratkaisu. Se voi olla suurimman osan aikaa ihan avoimena (dekoreeraa vaikka isoilla, näteillä sisustustyynyillä, niin se käy oleskelutilaan ihan sellaisenaankin), ja kun vieraita tulee, voi futonin nostaa sohva-asentoon.

Meillä on tosin sen verran iso olkkari, että jaettiin se ja toiseen päähän laitettiin sänky. Musta olisi rasittavaa joka ilta tehdä petiä, mutta kyllä mä sen tekisin, että lapset sais oman huoneen.

Asunnossa oli yksi makuuhuone, tupakeittiö ja iso olohuone.



Kaksi lastamme nukkuivat makuuhuoneessa ja vanhemmat nukkuivat isa parivuoteessa olohuoneessa. Olohuoneessa oli myös tv, sohva, minun kirjoituspöytä ja pieni ruokapöytä.



Eli voi toki nukkua olohuoneessa, mutta eikö sinne sopisi ihan parivuode, jonka voi päiväsajaksi naamioida sohvaksi?

mutta meitä on 2 aikuista. En tiedä mihin me toi hyväkuntoinen nahkasohva tyrkätään, ei ole varastossakaan tilaa. Ellei sitten mummolan varastoon. Ja siksi harkitsen patjoja, koska selkä rupeaa vihoittelemaan jos vuodesohva onkin huono. Omat vanhempani nukkuivat vuodesohvalla pari vuotta ja muistelee sitä kauheana aikana, aina sai olla keräämässä peittoja ja levittämässä sohvaa jne. Mutta täällähän on tullut jo pari rohkaisevaakin esimerkkiä.



ap

monen monta vuotta. Että meillä siskoilla oli omat huoneet. Nyt minäkin nukun olohuoneessa, jotta teini saa oman huoneen pitää, tosin mulla iso parisänky olohuoneessa :) Hyvin toimii.

ikeasta ostetut joustin patjat ja ollaan tykätty, siihen on mahdollista valita muunkinlaiset patjat

johon voisitte tehdä esikoiselle oman tilan? Vaikka vain jokin nurkkaus/vaatehuone/alkovi, mutta nukkuisi muiden kanssa.



Tai saako sinne parven jonnekin teille?

Kukaan ei oo edes maininnu tästä,



Vanhemmat makaamaan patjalle lattialle että lapset saa omat huoneet? eihan kaikilla lapsilla kuitenkaan ole omaa huonetta ja ihan hyviä aikuisia niistä kasvaa.



Miten lapset kunnioittaa sellaisia vanhempia jotka makaa lattialla että teini saa oman huoneen jonka ovea paiskoa sitten kiinni?



Jossain yksinhuoltaja äiti, yksi lapsi (tai kaksi) vielä toimiskin tuo, mutta isommassa perheessä jossa koko väki laukkaa olohuoneessa!?



Jospa niiden lasten pitäis vain opettella tulemaan toimeen keskenään samassa huoneessa ja sillä siisti! jos vauva tms. se vois nukkua vanhempien kans eikä olla sisaruksia pitämässä hereillä.



Sitäpaitsi jos yhdellä on oma huone, niin entä sitten kun ne 2 muuta on vähän isompia? Se ikuinen "epistä, epistä" marina

niin sitten se parvi vois olla paras vaihtoehto.



Mut aatelkaa nyt oikeesti, vanhemmat mahdollisesti jo selkävaivoineen makaa jossain lattialla tai värkkää päivät pitkät vuodesohvan kans, huh.



Ja teini muhinoi poikakaverinsa kanssa suljetun oven takana...



Tehkää sinne olkkariin joku kirjastonurkkaus jossa tehdä läksyjä jos on lukurauhasta kiinni, ja silloin muiden käsketään olla hiljaa!

jos ne kolme lasta mahtuu samaan huoneeseen. Miksi lapsen pitäisi saada oma huone kun teille kahdelle ei olisi sitten huonetta ollenkaan? En ymmärrä.. Kyllä koko perheen pitää silloin sopeutua pieneen asuntoon eikä vain vanhempien.

Eikö mitenkään onnistu että otatte vanhemmat pienimmän huoneen itsellenne (ja alkuu ehkä nuorimmaiselle, vai minkä ikäisiä ne nuormemat ovat?). Isompi makuuhuone sitten jakoon niin että kirjahylly keskelle, toiselle puolelle esikoislele parvi + oma työpöytä ja nojatuoli, toiselle puolelle nuorempien nukkumatila. Olohuoneeseen tilaa leikeille.



Tai ehkä rikkoa huonejako kokonaan, onko olohuone se suurin, se jakoon lapsille ja toisesta makuuhuoneesta sisustattekin telkkari/olohuoneen?

tässä näkyy miten niitä häiriintyneitä ihmisiä kasvatetaan. onpa ihme ettei kukaan kunnioita vanhempia ihmisiä, tai ylipäänsä muita. Kun orjavanhemmat paapoo nicopetteriä niinku kuningasta



...grrr mikä asenne!

mutten nukkuisi lattialla.

On joko mahdollista pedata sänky niin kauniisti että se kestää katseita päivisin tai sitten erilaiset vuodesohvat on nykyään ihan ok. (olettaen ettei ole mikään selkävaivainen)



Itse lapsuudenkodissani, minä nukuin olohuoneessa.

Olin lapsista vanhin ja vähiten kotona, joten se oli toimiva ratkaisu.



Jossian vaiheessa (eri asunto)meillä lapsilla oli yhteinen iso huone ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.



Muistan kyllä kultaisena sellainen ajanjakson jolloin minulla oli ihan oma huone.