lapsi hakee lohtua tarhatädeiltä, ei äidiltään.. eli minulta:(

eli kun olen hakemassa lasta, niin usein jäämme hetkeksi pihaan leikkimään.



jos jotain sattuu, niin että lapsi kaipaa lohtua tms, haluaa näyttää jotain tms, niin hän hakee sitä tarhatädeiltä?



tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi "idiootiksi" siinä tilanteessa.



mietin vain joka kerta, että mitähän ne tarhatädit mahtavat ajatella-- liekö, että olen niin paha, huono koti tms, että lapsi kokee tarhatädit turvakseen mieluummin kuin oman äidin?





kokemuksia?



olen toki yh-- eli ollaan aikas tiiviisti tarhan ulkopuolella, kuin paita ja peppu:)

ei roiku minussa kiinni kynsin ja hampain, itke ja paru, eikä päästä lähtemään,vaan juoksee tarhatätien syliin:)



silloinkin mielestäni hakee tarhatädiltä lohtua, eli halaa ja puristaa, ja kenties hieman itkeä tirauttaa..





-ap

tekemistä asian kanssa, että tarhatädin kanssa lapsi viettää suurimman osan päivästä...? Lapsi kiintyy siihen joka antaa hänelle huomiota ja aikaa, joka jakaa arjen jokapäiväiset jutut hänen kanssaan. Eli ihan normaali ilmiö.

pitää vissiin lyhentää tarhapäiviä, jotta pysyy kiintymyssuhteet kunnossa..

Minulla on kolme alle kouluikäistä, ja ovat kaikki niin kovia äidin perään, että eivät hoitotätejä huomaa sen jälkeen kun minä saavun paikalle. Hankalaa aamuisin lapsia hoitoon jätettäessä.

Minusta on vain tervettä, että lapsi on kiintynyt muihinkin ihmisiin, kuin äitiinsä, varsinkin jos on yksinhuoltaja. Eikö ole hyvä, että lapsi turvaa myös muihin ihmsiin ja hänellä on muita tärkeitä ihmisiä? Meidänkin perheessä lapsi on kiintynyt tarhan täteihin ja mielestäni se on hyvä juttu, kun viettää niin paljon aikaa heidän kanssaan. Sehän kertoo sen, että hänellä on hyvä olla siellä. Tuskin tarhan tädit ja päiväkoti kuitenkaan äitiä ja kotia voittaa :)

On vain tottunut tekemään niin hoitopaikassa.



Ole onnellinen, että lapsesi on päivät onnellinen hoidossa. :)