Ainoa lapsi hemmotellaan

lastaan :)

mutta se ei ennusta tai takaa mitään yksilön elämässä. Sen verran paljon poikkeuksia on. Suurin osa ainoista lapsista toivoo, että olisi ollut sisaruksia. Ja toisaalta suurin osa niistä, joilla on sisaruksia, pitävät niitä elämänsä arvoikkaimpana asiana.



Vaikken superläheinen siskoni kanssa olekaan, on hienoa, että minulla on sisko. Ihan eri juttu kuin paraskaan kaveri. Ja kun noita meidän poikia katsoo ja sitä, miten kovasti toisistaan tykkäävät ja miten kivat on leikit, niin en kyllä todellakaan tiedä, miten voisi perustella sen, että sisarukset ei olisi tosi hieno ja tärkeä juttu. Paljon tärkeämpi kuin joku tilastollinen työelämässä paremmin menestyminen.

tajua, miten niin en voisi hemmotella noita aina kun haluan. Vaikka niitä onkin kolme. Katsos, mulla riittää, mistä ammentaa, kun olen lapsesta saakka tottunut siihen, että perheessä on enemmän kuin kolme henkeä.

Ja kas kummaa, yhdessäkään tukimuksessa EI olla havaittu että ainokaiset olisivat kategprisesti itsekkäämpiä, yksinäisempiä, epäsosiaalisempia, ongelmallisempia tms.



Enemmän vaikuttaa persoona ja kasvatus kuin sisarusten lukumäärä.

lapsista haluaa sisaruksen? Ei minun tuntemistani ainokaisista kukaan, ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ja ihan tutkimustenkin mukaan ainokaisten elämä ei ole ainakaan yhtään sen huonompaa kuin muiden.

Itse olen nimittäin ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut siskoja tai veljiä. Myöskään suurin osa tuntemistani ainokaisista eikä ole halunnut sisaruksia. Ikinä.

Suurin osa ainoista lapsista toivoo, että olisi ollut sisaruksia.

Mieheni on ainoa lapsi eikä ole kuulemma ainakaan lapsena kaivannut sisaruksia. Hyvä ystäväni on myös ainoa lapsi ja kärsi taas lapsena siitä, että on ainoa lapsi ja on vielä aikuisenakin sitä mieltä, että haluaa ehdottomasti, että hänen lapsillaan on sisaruksia - ja hänellä onkin kolme lasta. Mieheni tai ystäväni sosiaalisissa taidoissa ei ole valittamista eivätkä he ole itsekkäitä. Oma sisareni on paljon itsekkäämpi eikä mm. tästä syystä halua itse kuulemma kuin yhden lapsen. Hänen lapsensa taas kärsii siitä, että on ainoa lapsi ja kaikilla muilla tarhassa on sisaruksia... Itselläni on kolme lasta ja nuorin on paljon toisia nuorempi ja varsin hemmoteltu juuri sen takia: saa paljon huomiota sekä vanhemmilta että isommilta sisaruksilta.

ahdistavan. Mikä lie perimmäinen syy...

et saati lapsi,luomuna. Tosin eräs lapsilaitos sano et ei oo mitää mahiksia että näi. lapsi tuli ensimmäine ja viimone.kiltti ja niin poispäin mut ei viel ymmärrä et jossai kerhos joku riipiikii häneltä lelun pois. Eli hää tarjoilee kaikille tavaroita mut ei ymmärrä et joku ottaakii häneltä suoraa kädestä tavaran ja siitähä riemu repee.Eli ongelmahan meil on vaan et kuinka oppii pitämään puoliaan ku ei oo noita sisaruksia?

Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että yksi lapsi ei ole aina valintakysymys. Taustalla voi olla tosi kipeitä asioita, kuten itsellänikin mahdottomuus saada lisää lapsia.

Itse joudun päivittäin selvittämään miksi emme ole hankkineet lapsellemme "leikkikaveria".

Äitien kasvatuskeskusteluissa ei mielipiteilläni ole arvoa, koska "teillähän on vain yksi lapsi"...Ahdistavaa joidenkin äitien mustavalkoisuus ja suvaitsemattomuus.

että jonkun tilastollisen tutkimuksen tulos ei takaa yhtään mitään hänen oman ainokaisensa osalta.

ei varmaan ole mitää sääntöä onko lapsi itsekäs tai kiltti tai empaattinen yms. luulisi vanhempien kasvatuksen vaikuttavan eniten. itse tunnen monta ihmistä jotka ovat ainoita lapsia. heidän luonteensa vaihtelevat valtavasti. samoin sellaisten joilla on sisaruksia.

ei varmaan ole mitää sääntöä onko lapsi itsekäs tai kiltti tai empaattinen yms. luulisi vanhempien kasvatuksen vaikuttavan eniten. itse tunnen monta ihmistä jotka ovat ainoita lapsia. heidän luonteensa vaihtelevat valtavasti. samoin sellaisten joilla on sisaruksia.

Ainoat lapset ovat tutkimusten mukaan empaattisempia kuin sisarukselliset. Kaikista itsekkäimpiä ovat suurperheiden (3 lasta tai enemmän) kuopukset.

ahdistavan. Mikä lie perimmäinen syy...

Viime aikoina on parjattu kovasti yksilapsisia perheitä. No, yleensä tällainen parjaaminen kielii siitä, että omassa perheessä ei ole kaikki hyvin. Ehkä taloudellisia ongelmia, parisuhdeongelmia, ei saada kaikkia lapsia hoitoon mummille tms.

että jonkun tilastollisen tutkimuksen tulos ei takaa yhtään mitään hänen oman ainokaisensa osalta.

mutta onhan se kiva, että tilastollinen todennäköisyys on yksilapsisten perheiden puolella :D

sisarusten merkitystä lapsen psyykiselle kehitykselle kun ollaan tutkittu paljon. Yhdessäkään tutkimuksessa EI olla havaittu että ainokaiset olisivat itsekkäämpiä, sosiaalisesti kömpelömpiä jne.



Mutta ONNEKSI ap paljasti nyt totuuden!

Vaikka olisi millainen laaja aineisto, niin aina löytyy kouluja käymätön av-mamma, joka pystyy kiistämään vuosien kestäneen tutkimuksen tulokset, koska hänen laajahkossa tuttavapiirissään onkin itsekäs ainokainen.



REPSKOPS.

hyvin olen aina saanut ystäviä ja kavereita, osannut jakaa omastani (en koskaan tajunnut miksi monille sisaruksellisille tuli riitaa siitä saako kumpikin ihan tasan varmasti yhtä paljon kaikkea kuin toinenkin - myös niitä asioita joista ei itse välittänyt) ja tarvittaesas myös pitää puoleni. En ole koskaan kaivannut sisaruksia, en edes vanhempien vanhetessa.

Että äläpä yleistä ennakkoluulojasi koskemaan kaikkia ainoita lapsia.

että ainoa lapsi usein kärsii itsekin siitä ettei ole ollut sisaruksia. Vielä aikuisenakin. Ei esim ole oppinut terveellä tavalla pitäämään puoliaan.

Ei sisarus varmaan aina ole paras kaveri, mutta kyllä itse olisin toivonut itselleni sisarusta. Monesti tunnen itseni ulkopuoliseksi enkä osaa liittyä joukkoon, kun olen lapsena ollut paljon yksin.

Juu, KAIKKI ainoat lapset saavat AINA, KAIKEN tarjottimella. Tämä on joko tosi lame provoyritys tai kirjoittaja on harvinaisen typerä.

Ainoa lapsi on tottunut saamaan kaiken tarjottimella, ehkä myös aikuisena.

Ihmettelen yhden lapsen ihannointia.

ja perheemme oli köyhä, äitini pienipalkkainen yh, joten en todellakaan saanut kaikkea, mitä halusin.



No, minä olen sitten vähän paremmin pärjännyt elämässäni, ja ollaan miehen kanssa suht hyvätuloisia. Täytyy myöntää, että meidän kaksi lastamme saavat kyllä kaiken, mitä haluavat... Syynä ehkä omat kokemukset köyhyydestä. Enkä nyt väitä, että näin pitäisi toimia, mutta sellaista se on.