Ainoa lapsi hemmotellaan

lapset on tosi empaattisia, omastaan antavia ja kilttejä. Jospas se johtuukin siitä, että vanhemmilla on aina ollut kärsivällisyyttä ja aikaa opastaa rauhallisesti, ei ole koskaan tarvinnut tapella leluista tai sylistä. Ainakin päiväkodissa huomaa, että ainokaiset meinaa jäädä jalkoihin jaloine periaatteineen, kun viidakon lait on hukassa.

niin, ehkä moni vanhempi unohtaa "kouluttaa" lastaan tarpeeksi ajoissa kovaa elämää varten, jos antaa kaiken periksi ainoalle lapselle.



toisaalta lapsista ei saa tulla liian jaloja "uskovaisia" lapsia. liika syyllistäminen kostautuu murrosiässä ja aikuisena mielenterveysongelmina.



jos voisin valita, valitsisin edelleen itselle sisaruksen (jollainen lapsuudessa olikin).

että ainoa lapsi usein kärsii itsekin siitä ettei ole ollut sisaruksia. Vielä aikuisenakin. Ei esim ole oppinut terveellä tavalla pitäämään puoliaan.



Ei sisarus varmaan aina ole paras kaveri, mutta kyllä itse olisin toivonut itselleni sisarusta. Monesti tunnen itseni ulkopuoliseksi enkä osaa liittyä joukkoon, kun olen lapsena ollut paljon yksin.

usein osuva nimitys on myös tuo kitisevä nulikka. Tai sitten minun ystäväpiiriini on vain osunut hankalia kuopuksia...

Ainoa lapsi on tottunut saamaan kaiken tarjottimella, ehkä myös aikuisena.



Ihmettelen yhden lapsen ihannointia.

antaa omastaan muille, koska on saanut ihan tarpeeksi. Useimmat kateelliset ja ahneet löytyvät sisarussarjoista, joissa ollaan totuttu kyttäämään viivottimen kanssa, että kaikki saavat ihan tasan - ja jos toi saa, niin mulle kans! Enkä tippaakaan periksi voi antaa.



Näkeehän näitä, perintöriitojakin työn puolesta.



Sisarussarjoissa totutaan kerjäämään vanhempien huomiota epärehellisinkin keinoin, harjoitetaan silmänpalvontaa ja kuulutetaan suureen ääneen saavutuksista, joita tehty. Laiskotellaan, kunhan silmä välttää. Pannaan muut hommiin. Kusetetaan.



Ainoat lapset, jos ovat normaalisti kasvatettuja (ei kaikki lelli!), ovat tasapainoisia, hyvällä itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka osaavat antaa positiivista tunnustusta muillekin. He ovat oppineet olemaan sosiaalisesti taitavia saadakseen kavereita, sillä kitisevän narsistin kanssa ei moni viitsi kaveerata.

Täällä ollaan taas sitä mieltä, että minun tapani elää on se oikea, ja joka toisin tekee, on väärässä.



Itse haluaisin lapselleni sisaruksen, mutta eipä näytä onnistuvan kovasta yrityksestä huolimatta.

Kyse siis ei aina ole edes valinnoista, vaan kaikki nyt eivät vaan niitä lapsia enempää saa. Itse olen hyvin kiitollinen tuosta yhdestäkin, enkä muuten usko, että hänen persoonaansa pääasiallisesti määrittelisi suuntaan tai toiseen se, että on ainoa lapsi.

Varsinkin englannin kielellä löytyy paljonkin tutkimuksia ainoista lapsista. Tulokset ovat ap:n kaltaisten jämähtäneiden ja ennakkoluuloisten ihmisten mielestä varmaan hämmästyttäviä: ainoat lapset ovat keskimäärin älykkäämpiä kun sisaruksen omaavat. Ainoat lapset sijoittuvat koulutus- ja työelämässä korkeammalle kun sisarusten kanssa kasvaneet. Ainoat lapset eivät ole itsekkäitä. Ainoat lapset oppivat myös jakamaan asioita ja ajattelemaan muita. On tutkittu, että on pelkästään positiivista kun vanhemmat keskittyvät ainoaan lapseensa. TOKI kasvatuksen voi vetää överiksi mutta sehän ei koske taas ainoista lapsia sen enempää kun muitakaan. Tutkimuksen mukaan sisarusten väliset riidat eivät ole mitenkään tarpeellisia kehityksen kannalta.



Meillä on ainoa lapsi ja olen ihan ap:n kaltaisia pässejä varten tutkinut asiaa (aina noi samat stereotypiat) sekä kuulun myös joihinkin ryhmiin joita on perustettu yksilapsisille. Meillä tytön paras kaveri on myös ainoa lapsi. Tyttö ei tykkää niin paljon muista kavereista koska muiden ärsyttävät pikkusiskot ja veljet sotkevat kaikki leikit ;) Tai isoveljetkin välillä. Lisäksi nelilapsisen perheen tytön on kyllä vaikeampi antaa omastaan tai jakaa mitään koska joutuu taistelemaan kaikesta kolmen nuoremman kanssa. Tyttöni tympii tämän toisen tytön omiminen ja kokoaikainen kinuaminen kaikesta. Tyttäremme myös tietenkin saa kaikenlaista enemmän kuin muut (on eri asia ostaa lelu yhdelle kun neljälle lapselle) ja nämä sisarusten omaavat ovat todella kateellisia.



Itsellä on sisko ja veli ja inhosin niitä lapsena. Vieläkin muistan sen ahdistuksen siitä kun kaikki piti jakaa niiden kanssa. Ne kävivät mun huoneessa ja pöllivät tavaroitani vanhempana ym. Hyvät välit ei ole vieläkään joten sisaruussuhde voi olla myös pelkkä rasite.

Ei kaikki voi vaikuttaa siihen montako lasta saa - ei lasten hankinta ole munien laittamista koriin. Jotkut nyt saavat sen yhden lapsen, jotkut eivät yhtään ja jotkut sitten enemmän.



Monilapsisesta perheestä kasvaa noin typeriä aikuisia?

Itse olen ainoa lapsi, kuten myös mieheni ja meillä on yksi lapsi eikä enempää tule. Voin sanoa että kukaan meistä ei ole pilalle hemmoteltu ja osaa todellakin ottaa toiset huomioon jne. Käsittämättömän naurettavaa kakkaa mitä ihmiset suoltaa näille palstoille

Ja tietenkin ihmiset vain ihan muita kiusatakseen hankkivan vain yhden lapsen. Kaikki kun ei vaan sikiä kuin kanit ja sisarukset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Mitä pitäisi tehdä? antaa ainokainenkin pois, että ei jää vaan ainoaksi lapseksi.



voi tsiisus tätä aloitusta.

minä haluan hemmotella lastani. hänet kasvatetaan silti kiltiksi, hyvätapaiseksi, ajattelevaksi ja oikeudenmukaiseksi yksilöksi. eivät ne 2 asiaa sulje toistaan pois. kiitos ja hyvää äitienpäivää kaikille!

Meillä tosin enemmän kuin yksi lapsi, mutta me hemmottelemme kyllä nämä montakin, mutta ei pilalle. Heillä on rajat, mutta saavat paljon asioita(varmaan enemmän mitä monella on mahdollista). Omistaudun heille.Hyvää näyttää tulevan. EI huomio, hemmottelu ja ainutlaatuisuus ketään pilaa. Aivan sama montako niitä lasta on.

niin se takaa sen, että lapsi saa tarpeeksi kaikkea? Buahhahhah. Ihan oma lukunsa ovat ne, jotka mukavuudenhalun takia hankkivat vain yhden lapsen. Halutaan kokea vanhemmuus, mutta helpoimman kautta ja lapsi sit kasvaakin aamulastenohjelmien, dvd:n ja pleikkarin parissa. Saavatpahan vanhemmat olla rauhassa.



Itse tunnen useammankin em. kaltaisen tapauksen. En silti väitä, että se olisi koko totuus kaikista ainoista lapsista.

Omistuskeskeisimpiä omassa lähipiirissäni ovat kyllä monilapsiperheistä lähtöisin olevat, usein alempaan keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Vahditaan aikuisiälläkin että kaikki menee varmasti "tasan", ongelmia äitisuhteessa jne.



En koe huomion keskipisteessä olemista pahana juttuna; sainpahan lapsena tarpeeksi huomiota vanhemmiltani ettei tarvinnut teininä lähteä hakemaan sitä muualta. Minusta oltiin kiinnostuneita ja sain harrastaa mitä halusin (ei lainkaan yleistä väsyneissä suurperheissä joissa on rahakin tiukalla). Elitismiäkö? Ehkä sitten niin.



Suomessa kaikkien tulisi elää köyhyydessä ja ikuisesti jakaa kaikki (myös kateus parempiosaisia kohtaan) niin sitten olisi hyvä :).

että monilapsisissa perheissä kaikki on tiukalla, niin huomio, raha kuin vanhempien aikakin. Kuten myös se, että ainoalla lapsella on kaikkea automaattisesti riittämiin.



Monet tuntemani ainoat lapset ei oikein osaa olla lapsiporukassa, jos omat vanhemmat on paikalla. Ovat enemminkin perheen kolmas pikkuaikuinen, joka pyörii siinä aikuisten jaloissa eikä osaa nauttia leikkiseurasta, kun ei ole siihen tottunut kuin päiväkodissa.

että ainoa lapsi usein kärsii itsekin siitä ettei ole ollut sisaruksia. Vielä aikuisenakin. Ei esim ole oppinut terveellä tavalla pitäämään puoliaan.

Ei sisarus varmaan aina ole paras kaveri, mutta kyllä itse olisin toivonut itselleni sisarusta. Monesti tunnen itseni ulkopuoliseksi enkä osaa liittyä joukkoon, kun olen lapsena ollut paljon yksin.

Komppaan tätä niin täysiä ainoana lapsena! Olisin voinut itse kirjoittaa tämän.

ja oppivat siellä jakamaan, ei siihen sisaruksia kaivata.

maaliskuulle asti. Ja sen jalompaa, omastaan antavampaa ja oikeudenmukaisempaa lasta saa hakea. Pikemminkin ongelma on, kun pitäisi olla itsekäs ja vaatia itselleen. Itselläni on sisaruksia, mutta muutama hyvä ystävä on "ainoa lapsi" ja he kaikki ovat mahdottoman kilttejä ja omastaan jakavia ihmisiä. Mä taas todellakin näen sen niin, että ainoa lapsi saa tarpeeksi huomiota, vanhemmat kärsivällisesti opastavat ja on tottunut, että hommat pelaa oikeudenmukaisesti. Sisarusparvessa oppii paremmin sen, että pitää osata tapella ja vaatia tai jää ilman. Ainoa lapsi taas on lapsellisen luottavainen maailman reiluuteen.

Aihetta on tosiaan tutkittu paljon kuten joku edellä sanoi. Ainokaisten sosiaalisissa taidoissa ei ole vikaa verrattuna monilapsisten perheiden lapsiin. Ainokaiset myös menestyvät keskimääräistä paremmin työelämässä.