Vääntöä meidän perheen lapsiluvusta

mies ei ollut kovin innostunut toisesta lapsesta. Selitin sisaruksista olevan iloa/hyötyä toisilleen. Pikkuhiljaa mies heltyi ja jätin pillerit pois. Tulin raskaaksi 2,5v jälkeen ja mies oli kai jo ajatellut ,et toista lasta ei sit tulekaan ja oli aika järkyttynyt raskausuutisesta. Puhui abortista, mut olin päättänyt et haluan tämän lapsen, jota olin niin hartaasti toivonut. Abortti on mielestäni murha, ellei syy ole vaikeavammaisuus tms.

Nyt mies on ihan tyytyväinen, kun meillä on tyttö sekä poika. Näin on hyvä. Olen ajatellut ,että elämässä olisi oolut joku tyhjiö, jos poika ei olisi syntynyt iloksemme.

Tää on niin perivanhoillinen palsta, että tässä asiassa miehen sana on laki. Nainen vaietkoon ja tyytyköön miehen päätökseen lapsiluvusta.

Asiasta jutellaan yhdessä, mietiskellään vaihtoehtoja ja lopulta sovitaan yhteinen ratkaisu. Toinen puolisoista joustaa. Jos yhteistä päätöstä ei synny, parisuhteessa on isompiakin ongelmia kuin lapsiluku. Silloin ei kannata hankkia enempää lapsia vaan mennä parisuhdeterapiaan.

ettei lapsiluvusta näköjään puhuta riittävästi etukäteen. Minusta se on niin tärkeä asia, että on outoa, kuinka paljon tästä asiasta väännetään ja kuinka erilaiset toiveet tulevat parisuhteessa yllätyksenä. Kyllä me ollaan miehen kanssa puhuttu jo reilusti seurusteluaikana, kuinka monta lasta on haaveena - ja nyt se yhteinen haave on toteutettu.

"Minusta on outoa se, ettei lapsiluvusta näköjään puhuta riittävästi etukäteen."



Ei sillä käytännössä ole väliä, mitä on puhuttu vuosia sitten. Tilanteet muuttuvat: rahatilanne, työllisyystilanne, terveystilanteet, perheen lapsella saattaa olla allergiaa, sairauksia, vammaisuutta. Vanhemmuus saattaa olla toisenlaista kuin on kuvitellut jne.

loppujen lopuksi on 3 vaihtoehtoa siitä mitä tapahtuu:

-mies myöntyy, saatte 2. lapsen

-mies ei myönny, sopeudut siihen että teillä on 1 lapsi

-mies ei myönny, lähdet koska haluat enemmän lapsia

mutta esim aina kun meillä käy muita lapsiperheitä kylässä ja meteli nousee kovaksikin aika ajoittain, mies joka kerta puuskahtaa että tämmöistä elämääkö sinä olet vailla, ei kiitos.



Olemme molemmat ainoaita lapsia ja meidän kokemukset lapsuudesta on täysin päinvastaisia, lapsena minä olisin halunnut itselleni seuraa ja mies taas on ollut tyytyväinen kun muita ei ole.



Nyt on olo ollut monta päivää surkea kun tuntuu että tämä asia repii meidät erilleen, lopullisesti.





ap

molemmilla on mieli muuttunut tässä vuosien saatossa aika radikaalisti. Minä en aiemmin edes halunnut lapsia mutta nyt haluaisin toisen kun taas mies ei innostukaan enää asiasta, ensimmäisen kanssa kun oli aika rankka alkutaival.



ap

mietit eroa, niin parempi, ettet hanki enää lisää lapsia.



Mulla oli äiti, joka oli aina ottamassa isästä eron, kun isä ei tehnyt asioita hänen tahtonsa mukaisesti. Se oli raskasta meille lapsille. Mun äiti ei ansainnut meitä lapsia.



Sinun pitää miettiä myös lapsesi hyvinvointia. Hänellä on hyvä olla. Hän varmasti kärsisi erostanne! Mikä takaa, että löytäisit uuden puolison ja saisitte lapsen?

olin puhunut siitä silloin parisen vuotta. Kun olin jo raskaana, hän ilmoitti, ettei tule koskaan hoitamaan syntyvää lasta, koska hänet pakotettiin se hankkimaan vastoin omaa tahtoaan.



Tämä ei ollut syy eroomme sittemmin, mutta katkeroitti kyllä ja huononsi välejämme. Oli tosi rankkaa hoitaa lapset yksin - käytännössä mies lakkasi täysin osallistumasta myös esikoisen hoitamiseen.

Siis tietysi elämä vie ja kaikille tulee erilaisia yllätyksiä ja vastoinkäymisiä. Mutta kun lähtökohtana on yhteisymmärrys, niin vaikka tilanteet muuttuvat niin taustalla on kuitenkin alkuperäinen yhteinen tahto. Sen jälkeen on sitten yhdessä koettu iloja ja suruja, jotka ovat kenties haaveita muuttaneet.

Ei se paljon naurata, jos asioista ei ole mitään puhuttu ja sitten jossain kohti avioliittoa kirkastuu, että toinen on aina halunnut vain yhden lapsen ja toinen haaveilee vaikkapa kolmesta.

"Minusta on outoa se, ettei lapsiluvusta näköjään puhuta riittävästi etukäteen."

Ei sillä käytännössä ole väliä, mitä on puhuttu vuosia sitten. Tilanteet muuttuvat: rahatilanne, työllisyystilanne, terveystilanteet, perheen lapsella saattaa olla allergiaa, sairauksia, vammaisuutta. Vanhemmuus saattaa olla toisenlaista kuin on kuvitellut jne.

loppujen lopuksi on 3 vaihtoehtoa siitä mitä tapahtuu: -mies myöntyy, saatte 2. lapsen -mies ei myönny, sopeudut siihen että teillä on 1 lapsi -mies ei myönny, lähdet koska haluat enemmän lapsia

Jauhamalla asiasta jatkuvasti ja kuumeilemalla et takuulla saa muuta kuin miehen entistä tiukemmin puolustusasemiin. Tästä on aivan loistava esimerkki ihan lähipiirissä: siskoni alkoi vaahdota kolmannesta lapsesta; riiteli, huusi, itki, maanitteli. Miehensä sanoi, että hän ei kolmea halua ja perustelut olivat ihan järkeviä. Sisko ei tähän tyytynyt vaan jatkoi painostamista entistä kovempaa. Teki mm. katoamistemppuja ja yritti kiristää, että ei tule takaisin ennen kuin mies lupaa kolmannen. Huonostihan tuossa sitten kävi; nyt on eropaperit vetämässä.

Minulla on yksi tuttu joka erosi kun meis ei halunnut lisää lapsia. Ei kuitenkaan löytänyt uutta (ikää on nyt 45, ollut taas sinkkuna vajaa 10 v.), ja on aika katkera. Mies osallistuu aktiivisesti lasten elämään, hoitaa oman osuutensa lasten kuluista ilman ongelmia ja tuttuni haluaisi palata yhteen kun kokee tehneensä vihreen - ongelma vaan on se että mies löysi uuden muutama vuosi eron jälkeen ja haluaa pysyä uudessa parisuhteessaan.

Sinun pitää miettiä myös lapsesi hyvinvointia. Hänellä on hyvä olla. Hän varmasti kärsisi erostanne! Mikä takaa, että löytäisit uuden puolison ja saisitte lapsen?

mutta sitten mun mieli muuttui.

Kovaa vääntöä itkua ja maanittelua, niin sain miehen suostuttua yhteen extraan sitten vielä toiseenkin.



Tänä päivänä mun mies usein kiusoittelee mua, että onneksi hän(siis mieheni) halusi ja vonkasi nämä lisälapset. Varsinkin tuo meidän kuopus tuntuu tällä hetkellä olevan miehelle kaikkein rakkain(jos näin edes uskaltaa ääneen sanoa).

Tarinani on täysin erilainen. Sain esikoiseni 33-vuotiaana ja aika pian selvisi, etten halua toista lasta exäni kanssa. Liitto oli huono ja erosimme 3 vuotta sitten. Ajattelin, etten enää saa, ehdi enkä oikeastaan haluakkaan toista lasta vaikka aina oli haaveena 2 lasta. No- tapasin sitten viime vuonna miehen ja täytin 40 v. Mies on erittäin lapsirakas ja haluaisi lisää lapsia;/ no niin,nyt minustakin tuntuu oikeasti, että minäkin haluaisin, mutta nyt on sitten tätä ikää, että tässäkö tämä sitten oli.Olemme tunteneet vasta vuoden, emme asu vielä yhdessä, molemmilla on jo yksi lapsi....päätös lapsesta pitäisi tehdä nyt, tyyliin tänään, mutta olemmeko valmiita vanhemmiksi, kun olemme vasta tavanneet.

kiilaa väliimme vielä pitkänkin ajan päästä ja katkeroittaa minut. Tässä kaikkien vastauksia lukiessani mietin samalla että ehkä minä lopetan asiasta jauhamisen vaikka vuodeksikin ja toivon samalla että miehen mieli muuttuu tai tulen vaikka sattumalta raskaaksi, ehkäisyä kun ei tällä hetkellä käytetä(minulle ei oikein sovi mikään ja mies ei tykkää kortsusta) ja olen tehnyt selväksi että pois en ota jos tärppää, ikinä.

teidän parisuhteet voi+onko teillä yhteistä aikaa ollut ekan vauvan jälkeen..moni mies kokee jääneensä täysin syrjään kun vaimo omistautuu vain lapselle..ei ihme etteivät halua lapsia enää lisää..eli katsokaan peiliin ja antakaa aikaa myös kaksin miehellenne.Itse kun oman uuden miehen tapasin sanoin että minulla on 2 lasta ja lisää haluan paljon..ota tai jätä..en olisi ruvennut kimppaan miehen kanssa joka ei haluaisi lapsia,koska minusta ketään ei pidä siihen painostaa tai pakottaa..

ehkäisyä kun ei tällä hetkellä käytetä(minulle ei oikein sovi mikään ja mies ei tykkää kortsusta) ja olen tehnyt selväksi että pois en ota jos tärppää, ikinä.

mies ei halua lapsia mutta ottaa tuon riskin... Onko se nyt ymmärtänyt asian ihan oikein?

Minuahan tämä ei haittaa ja itsepähän mies tietoisen riskin ottaa, tosin ensimmäinen oli kyllä "niin kovan työn takana" että vaatii suorastaan ihmeen että tärppää noin vain. Ja kyllä meillä on yhteistä ja kahdenkeskistä aikaa ihan hyvin, on apuja ja päästään kahden miehen kanssa ulkoilemaan mutta koliikki ja edelleen jatkuvat yöheräilyt on jättäneet mieheen jälkensä.

että toiveet ja haaveet voivat muuttua! Minun mieheni halusi ennen esikoisemme syntymää neljä lasta ja nyt on vahvasti sitä mieltä, että tämä jääköön ainokaiseksemme. Olen pettynyt, sillä olimme miettineet kuitenkin vähintään kahta lasta tai just sitä neljää. Nyt katselen, lähteekö vauvakuumeeni ajan kanssa ohi / kestänkö vain vai saako mieheni joskus uudestaan vauvakuumeen.

ettei lapsiluvusta näköjään puhuta riittävästi etukäteen. Minusta se on niin tärkeä asia, että on outoa, kuinka paljon tästä asiasta väännetään ja kuinka erilaiset toiveet tulevat parisuhteessa yllätyksenä. Kyllä me ollaan miehen kanssa puhuttu jo reilusti seurusteluaikana, kuinka monta lasta on haaveena - ja nyt se yhteinen haave on toteutettu.