Orava vei tutin ja nyt unille meno ihan karseeta showta...

Tuo vaihe on työläs, mutta eiköhän se siitä pian helpota!

Siis sitä, että on on sitten lopullista. Onko lapsella mitään unilelua tms. Jos ei ole niin ehkä tutin tilalle voisi hommata jonkun lutuisen uninallen tms.

Sitä tarvitaan!

nyt luovuta, kun noin pitkälle olette päässeet, onnea siitä! Ja toihan kuulostaa ihan oikealta ratkaisulta, kun 7h nukkuu jo putkeen! Ei kai siihen nukahtamiseen mitään taikatemppuja ole, unikaveri tai uniriepu kainaloon...Luette vaikka kirjaa ennen nukkumaanmenoa lapsi sylissä jne.

mutta sitten se on ohi! Kannattaa tsemppiä ja jaksaa ja jos mahdollista välttää sitä, että lapsi tottuu vallan nukahtamaan syliin. Tosin jos sitten nukkuu 7h ilman heijaamista, niin se on pieni vaiva siitä ilosta :-)

ja päikkärit jäi kokonaan pois. Tsemppiä vaan!

ja hällä on unipupu. Mutta sekin on saanut lähdöt kun raivoaa ja itkee, kun vain se tutti puuttuu.

Eka iltana keräsi viisi pehmoa kaverikseen joista luopui yksi kerrallaan ja huuto alkoi...



Hän puhuu joitain sanoja ja kertoo tutuille että "titua on ikki" je "meni ovavalle"



jep,kyl tää varmaan helpottuu mutta yllättävän rankkaa, suorastaan sydäntäsärkevää



mutta ollaa tod.tyytyväisiä pidempiin uniin,lapsikin on virkeämpi.



ap

Lapsi on 1v 8kk myös. Tutti on ollut käytössä pitkään vain nukahtaessa. Ei sanottu mitään, en vaan yhtenä iltana antanut sitä. Ei osaa vielä puhua, joten ajattelin ottaa sen pois ennen kuin osaa kysellä perään. Ei itkenyt sen perään, mutta nukahtaminen vaikeutui kyllä huomattavasti. Pulisee ja vinkuilee pitkään eikä jää yksin. Nyt vajaan parin viikon jälkeen on kyllä helpottanut jo huomattavasti. Nukahtaa jo paljon nopeammin. Unohtaa varmaan pikku hiljaa koko tutin olemassaolon.



Jaksamista alun kanssa!

mutta luuletko oikeasti, että lapsi ei puhu=hän ei ajattele? Pelkästään jo passiivinen sanavarasto voi olla uskomattoman laaja ennen kuin lapsi puhuu sanaakaan saati sitten ajattelun taso yleisesti.

..nyt ollaan siinä pisteessä että mies on kahtena iltana lähtenyt ajeleen että saadaan poika nukkumaan:/

nukutin puoltoista tuntia,ja inisee vaan..keksii aina uuden asian mikä on huonosti..ei rauhotu ei millään..



päikkäritki venähti kolme tuntia kunnes nukahti sohvalle.



piti tulla kertomaan ku oon ihan ihmeissään itsekin miten tää nyt näin meni..



ap

Meillä molemmat lapset ovat aika pienestä varmaan esikoisella se tulikin apuun tuon tutin jätön aikoihin (muistaakseni) kuunnelleet unilauluja nukahtamisvaiheessa. Muistan että pahimmillaan meni cd 2 krt läpi ennen unen tuloa mutta lapsi pysyi sängyssä ja rauhallisena kuuntelemassa. Kokosimme erilaisia lasten rauhallisia unilauluja. Ja näitä kuunneltiin uudelleen ja uudelleen. Minusta niistä ei ollut haittaa, sillä pääsimme "nukutus" rumbalista.

Isompanakin oavt mielleellään kuunnelleet satulevyjä nukahtamiseen, toki iltasatuja luettukin mutta usein levyn lapset kokeneet sellaiseksi että keskenkin nukahtaminen hiljaa soivan levyn kanssa helppoa kun aikuinen taas lukemassa meillä ei ikinä ole saanut lapsia nukkumaan kesken sadun.

Itse otin tutin pois lapseltani 3-v päivänä tietämillä, ja ensimmäisenä yönä heräsi yhden kerran kyselemään tuttia, mutta nukahti samantien kun sitä ei ollut (tuttirotta oli käynyt pureskelemassa tutit täyteen reikiä). Sen jälkeen ei ole tuttia kaivattu. Eli lapsi oli valmis luopumaan tutista.

päivän (viikon kaksi) viemään niin voi olla että lapsi vaan ei ole vielä valmis luopumaan tutista,näinkin voi olla. Taikka annatte tutin mutta kastatte sen tuliseen sinappiin,etikkaan tms mikä maistuu hiton pahalle,voipi olla ettei enää tuttia halua:D taikka leikkaatte tuttiosan pois.

esikoiselta otettiinsamoihin aikoihin ja hän itki kolme päivää perään ja se oli siinä..



ajattelimme että nyt menis yhtä kivuttomasti,mutta ei.



unilauluja kuunneltu 3cd peräkkäin..oikeasti kaikki hempeät keinot käytetty.



noh, ootellaan, aika lieventää tuskaa.



ap

muka oravan purema.



oravat varmaan pojan inhokkeja lopun elämää on niin katkera kun vei omalle vauvalleen.



itseasiassa ei enää kysele "titua",mutta selkeästi lasta ahdistaa kun tuttu kapistus on poissa, voi reppanaa :(



ap

niin ei se lapsi varmasti tänä iltana ollut edes vielä kovin väsynyt. Ei siis ihme, että nukahtaminen kestää.



Älkää nyt kuitenkaan näin monen päivän jälkeen enää tuttia menkö takaisin antamaan, kuten joku idiootti ehdotti. Muutenhan lapsi oppii,, että seuraavallakin kerralla vanhemmat antaa periksi, kun vaan tarpeeksi monta päivää huutaa.



Puolitoista tuntia nukuttamista ei ole vielä paha, kun tätä on kuitenkin kestänyt vain muutaman päivän. Meillä oli esikoisen kanssa uniongelmia pienenä, ja meillä meni puoli vuotta niin, että lapsen nukahtamiseen meni 1,5 - 2 tuntia. Oltiin jo niin väsyneitä, ettei edes älytty hakea apua, ennen kuin jossain vaiheessa tajuttiin, ettei tää nyt ihan mennytkään ohi.



Vaikka nukuttaminen nyt kestää, niin ajattele vaan, että se tosiaan kahden viikon päästä on jo paljon helpompaa. Sitten teillä on yöt yli nukkuva lapsi, jonka nukuttaminenkin on ihan kohtuullista.

eli kerrot, että hän voi hyvillä mielin käydä nukkumaan, että kaikki on hyvin, ja että nyt nukutaan yön yli, ja että aamulla sitten herätään. Kerrot kuinka paljon kello on, että on nukkumaanmenoaika, että lapsilla on tietty unentarve ja vähän kerrot vaikka aivojen toiminnasta ja levontarpeesta. Lapsi ymmärtää kyllä tuossa iässä jo tosi paljon, ja välillä voit pistää vähän tieteelliseksi, niin lapsi saattaa ihmetyksestä pysähtyä kuuntelemaan. Ainakin itselle on kivaa puhua välillä ihan asiaakin.

Lapsi ei tarvitse tuttia, ja kun vanehmmat päättää että nyt se lähtee niin se lähtee. On lapsi sitten 2kk 1,5v tai 4v. Lapsi ei ole koskaan itse valmis siitä luopumaan, mutta vanhemmat tekee ratkaisun.



Mun neljästä kaksi ovat syöneet tuttia, ekan kohdalla kiintymys oli vain yöuniin liittyvää, ja luopuminen tapahtui 2v päälle, illalla riitti että sanottiin tutin hävinneen. Nukahtamisessa meni ehkä muutama kymmenen minuuttia enemmän, mutta nukuttaa ei tarvinnut silti, ja asia oli sillä selvä.



Toisen kanssa taisteltiin, itkettiin, kannettiin, nukutettiin, taisteltiin, suukoteltiin, itkettiin ja tehtiin kaikki mitä vaan voi. Mä olin asennoitunut että en voi kahta kertaa itkettää, eli ensin ottaa tuttia ja sitten antaa takaisin, ja onneksi pidin tästä kiinni. Meillä hyvä keino oli se että imuosa leikattiin irti ja kannan sai käteen. Kaksi päivää ja yötä se kanta oli tärkeä lohtu, sitten unohtui. Sydäntä raastoi, mutta totuus on että me ei voida aina näiden lasten tietä siloittaa! Tutin luopuminen on hyvä keino myös aikuisten opetella uusia tapoja.



Ja vielä, ei tutin puuttuminen tarkoita että vanhempien pitää alkaa nukuttaa ja vieressä vahtia. Siitä vain reippaasti opettamaan itsenäisyyttä, eli jätät pikkuhiljaa yksin nukahtamaan, taitoa vaatii ja sielua sulta siihen opettaa, mutta alkaa pian sujua sekin.



oikein hyviä unia teille kaikille!