Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa koskaan suurperhettä :(
14.01.2010 |
Meillä on kaksi lasta, tyttö (4v) miehen edellisestä liitosta ja meidän yhteinen poika 2kk. Poikamme syntyessä minulta repesi kohtu ja se jouduttiin siksi poistamaan. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen (ja olenkin kyllä), että minä ja vauva selvittiin, se oli tosi täpärällä, mutta silti usein ahdistaa, etten enää saa kokea koskaan vauva-aikaa enkä saa aina kaipaamaani/haluamaani suurperhettä.
Poika on mitä ihanin, vaikka välillä myös todella itkuinen, muttei kait normaalia enempää. Silti välillä tuntuu, etten osaa iloita hänen vauva-ajastaan kun ajatus siitä, että tämä on myös viimeinen kerta ahdistaa.
Kommentit (34)
Toivottavasti ap saat tukea myös läheisiltäsi - synnytyksen jälkeen hormonit pyörryttävät myös ja tavallaan voimistavat tuskan tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina itse toivonut vähintään neljän lapsen perhettä, mutta nyt näyttää siltä, että kahteen jää meilläkin. Jos oikein hyvä tuuri käy, saamme kolmannen. Jossain vaiheessa tunsin surua "menetetyistä" lapsista, mutta ajan kanssa ajatukseen alkoi sopeutua kummasti. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että näinhän tämän pitikin mennä!
Minusta on hedelmätöntä verrata lapsettomuutta ja ap:n tapausta. Ei se, että toisella on lapsiin liittyvä suurempi suru tee ap:n surusta jotenkin huonoa. Ihan kuin joku lapsensa menettänyt sanoisi lapsettomalle, että ole onnellinen lapsettomuudestasi, kun et tule tätä minun tuskaani ikinä kokemaan...
Ap, jos sinusta vielä muutaman vuoden päästä tuntuu samalta, kannattaa ajatella sijaisvanhemmuutta yhtenä mahdollisuutena perheen kasvattamiseen. Olen ainakin itse ajatellut tätä vaihtoehtoa, kunhan lapset kasvavat.
Toivottavasti pystyisit jotenkin nauttimaan vauvastasi kun et uutta voi saada. Muista, että sinulla on oikeus suruusi, mutta älä jää siihen kiinni.
ihan tarpeeksi hommaa. Keskity olemaan hyvä äiti.
ihan oikeasti iso asia, jota sinulla on oikeus surra. Ota asia esiin neuvolassa ja pyydä päästä psykologin juttusille käymään asiaa läpi. Sillä ei ole oikein että tänä vauva aika menee vaan surressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsettomalta pois kenenkään lapset. Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, siksi koen voivani sanoa noin.
Tosi surullista, ettet ap saa itse päättää lapsiesi määrää. Ristiriitaisia ajatuksia, toisaalta kiitollisuus jo saadusta onnesta ja toisaalta suru menetetystä.
Paljon tsemppiä ja ihania päiviä lapsien kanssa.
olla kiitollinen tästä yhdestäkin vauvasta ja suurimmaksi osaksi olenkin ja menee päiviä, ettei "lapsettomuus" ole mielessä, mutta sitten on taas päiviä, jollon se ahdistaa ja paljon kun haluaisi kokea kaiken uudestaan.
Pojalla on maanantaina aika neuvolaan, juttelen tästä sitten sillon siellä. En halua, että ainoa vauva-aika, jonka saan kokea menis näin osaks ohi.
Sijaisvanhemmuus saattais olla yksi vaihtoehto, sitten kun lapset ovat isompia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noista kommenteista! :,(
Koittakaa nyt saatana tajuta, että suru on katsojan silmässä! Miten te lapsettomat esim. voitte olla suruissa siitä, ettei ole lapsia, kun ette kerran tiedä mitä se on jos teillä niitä lapsia olisi. Eihän kukaan voi kaivata sitä mitä ei ole kokenut.
Ap mä otan osaa sun suruun!
Ja mä olen sitä mieltä, että sun pitää käydä suru työ vaikka sulla onkin nyt vauva!
kärsivällä on oikeus suruunsa, mutta sellaisella ei, jolla on jo lapsi, mutta ei saa koskaan enempää vaikka haluaisi? Idiootteja näköään riittää...
Ap:lla on täysi oikeus surra, vaikka hänellä onkin jo lapsi. Se olis ollut sama, kun joku ois tullu minulle sanomaan, että älä siitä kuolleesta kaksosesta välitä, nyt pääset helpommalla tai jotain muuta vastaavaa. Tuon lisäksi samaan syssyyn saimme vielä tietää, ettei meille tule enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etta se aina haluaa sellaista mita se ei voi saada. jos pystyisit saamaan lapsia niin voi olla ettet haluaisikaan enempaa kuin sen yhden.
lisää uusperhekuvioita. Pakkoko niitä pentuja on ite synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa tosiaan miettiä mitä valittaa. Ihminen voi valittaa kenkiään kunnes näkee jalattoman jne.
Surullista lapsesi kannalta, että hän ei riitä sinulle vaan olet aivan down kun hän ei saa sisaria joita ei edes osaa kaivata ja haluta.
Voisi olla myös niin, ettet olisi saanut tätä yhtäkään (itse kärsin lapsettomuudesta). Ethän vain kuluta kallisarvoista ja odottamaasi vauva-aikaa sen murehtimiseen, ettei se toistu? Jos niin teet, menetät tämän ainoankin!
On ymmärrettävää, että suret. Ehkä olisi hyvä hankkia keskusteluapuakin. Mutta yritä muistaa löytää niitä onnen hetkiä tästä (todella) ainutkertaisesta ajasta, joka sinulle on suotu!
Alue: Aihe vapaa
Voimia!