Mitä on se tieto "elämästä" jota akateemisella tai poliitikolla ei esim. voi olla?
Aina joskus lukee, että kirjaviisaat tai poliitikot eivät tiedä mitään "elämästä" - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Osaisiko joku valaista, miten useisiin asihoin perehtyminen tekee mahdottomaksi oikeasta ns. elämästä tietämisen? Ja mitä se elämää on, mistä ei voi tietää?
Kommentit (44)
Uskomaton ajatus, että vain tietyntyyppinen elämä on ns. aitoa, oikeaa elämää.
kaikkihan me elämme elämäämme, kirjaviisaatkin. Miten joku ihmisryhmä ei siten tuntisi "elämää"?
Minä olin hyvä koulussa ja olen akateeminen. Siskolla takkusi koulu ja opiskelemaan ei päässyt.
Hänen joka toinen lauseensa on, että minä olen käytännön asioissa tumpula, enkä tajua elämästä mitään.
Oikeasti olen akateemiseksi liiankin pragmaattinen ja menestys on lähinnä hyvän organisointi- ja ennakointikyvyn tulosta. Sisko elää "with the flow" ja muutenkin kauhean lapsellisesti: Vakituinen työ on tyhmää, eikä rahalla ole mitään väliä jne.
Minä olin hyvä koulussa ja olen akateeminen. Siskolla takkusi koulu ja opiskelemaan ei päässyt.
Hänen joka toinen lauseensa on, että minä olen käytännön asioissa tumpula, enkä tajua elämästä mitään.
Oikeasti olen akateemiseksi liiankin pragmaattinen ja menestys on lähinnä hyvän organisointi- ja ennakointikyvyn tulosta. Sisko elää "with the flow" ja muutenkin kauhean lapsellisesti: Vakituinen työ on tyhmää, eikä rahalla ole mitään väliä jne.
Tästä näette, että ihmiset ovat erilaisia. Turhaan siskosi arvostelee sinua, turhaan sinä häntä. Kummatkin elämät ovat ihan yhtä hyviä.
Kyllä tänne mahtuu kaikenlaista elämää. Joillekin sataa pissaa niskaan enemmän kuin toisille. Jotkut tekevät hyviä valintoja, jotkut huonoja. Mikä se on sitten parasta kokemusta? Ken tietää, ei kukaan.
Sisko on jatkuvissa velka- ja ulosottovaikeuksissa. Siis pahoissa. Oikeasti, se elämäntyyli on jo lähinnä itsetuhoinen.
Ja minä en jaksaisi päivystää aina uutta katastrofia, enkä maksella yhtäkkiä 5 000 euron vuokrarästejä.
5
että tällä elämästä vieraantuneilla tarkoitetaan mm. sellaisia poliitikkoja, jotka eivät ole koskaan olleet "normaaleissa" töissä. Jotkut poliitikothan ovat lapsesta saakka ottaneet tavoitteekseen politiikan, esim. Antti Kaikkonen. He eivät ole ehkä tehneet koskaan ns. paskaduunia kesätöinään tai ylipäätään mitään duunia.
Sitten he työskentelevät kirjojensa ja lakiesitystensä parissa aamussa iltaan, käyvät ehkä vähän nukkumassa ja taas takaisin.
Toki heillä on varmaan elämästä kokemusta, mutta ei ehkä perustaviksen vastaavasta. Siitä miten ehkä taistellaan toimeentulosta ja ollaan byrokratian kourissa Kelan, sossun ja julkisen terveydenhoidon armoilla.
En minä ainakaan ole eläissäni ollut Kelan, sossun tai julkisen terveydenhuollon armoilla.
En minä ainakaan ole eläissäni ollut Kelan, sossun tai julkisen terveydenhuollon armoilla.
On se joillekin peruselämää. Ole iloinen, ettet ole ollut asiakkaana. Itse jouduin sosiaalitoimiston asiakkaaksi lapsena/nuorena, kiitos vanhempieni.
Itselläni on kokemusta kaikista, vaikka nyt olenkin hyvin toimeentuleva. Nykyään monelle voi tulla eteen lomautuksia, äitiyslomia, sairautta.. Poliitikot ovat kuitenkin paljon varakkaampia ja heillä tuntuvat olevan hyvät edut.
mutta ei mitään sellaista elämää, johon pitäisi erikseen pyrkiä. Päinvastoin.
On poliitikkoja joilla ei ole kokemusta edes tavallisesta työssäkäymisestä. Ovat nuoresta asti tehneet vain politiikkaa ja pyörineet järjestöpiireissä. Heillä ei ole mitään kokemusta siitä miten tavallinen ihminen opiskelee, hakee töitä, tekee pätkätyötä, saa vakipaikan , vaihtaa työpaikkaa, jne.
En minä ainakaan ole eläissäni ollut Kelan, sossun tai julkisen terveydenhuollon armoilla.
On se joillekin peruselämää. Ole iloinen, ettet ole ollut asiakkaana. Itse jouduin sosiaalitoimiston asiakkaaksi lapsena/nuorena, kiitos vanhempieni.
Minä ajattelisin niin, että joillekin tosiaan (valitettavasti) tuo ylläoleva on peruselämää. Toisaalta sille ammattilaispoliitikolle politiikan parissa eläminen on peruselämää. Jollekin muulle taas joku muu on peruselämää. Kaikille karttuu kokemusta ihan yhtä lailla ja kaikki tietävät "eletystä elämästä" ihan yhtä lailla, vain ehkä eri näkökulmista.
On poliitikkoja joilla ei ole kokemusta edes tavallisesta työssäkäymisestä. Ovat nuoresta asti tehneet vain politiikkaa ja pyörineet järjestöpiireissä. Heillä ei ole mitään kokemusta siitä miten tavallinen ihminen opiskelee, hakee töitä, tekee pätkätyötä, saa vakipaikan , vaihtaa työpaikkaa, jne.
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta politiikasta (tekijänä siis), mutta kyllä minun käsitykseni mukaan myös poliitikot opiskelevat ja hakevat töitä. Ja hehän vasta pätkätöitä tekevätkin (vai oletko kuullut joskus vakinaisesta kansanedustajan tai ministerin paikasta?).
Miksi putkimiehen, sairaanhoitajan, myyntipäällikön tai verovirkailijan kokemus työssäkäymisestä on "oikeaa", mutta poliitikon ei?
kysyy 14
Toisilla ihmisillä vaan ei ole kokemusta vaikeuksista. Heidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä kotitöitä, kesätöitä, opiskelupaikka on irronnut juuri ja juuri, sitten suhteilla työelämän huipulle. Esim. monet paikalliset pikkujalkapallostarat ovat pankeissa töissä korkeissaa paikoissa merkonomipohjalta. Enkä puhu nyt 80-luvusta, vaan tästä päivästä.
Tätä minä katson tilanteeksi, jossa ihmisellä ei ole käsitystä "elämästä".
Kaikille karttuu kokemusta ihan yhtä lailla ja kaikki tietävät "eletystä elämästä" ihan yhtä lailla, vain ehkä eri näkökulmista.
Nimittäin itse olen varakkaasta perheestä ja elin etuoikeutettua elämää jonnekin tuonne vähän yli kolmekymppiseksi. Olin sellaisessa ylempi keskiluokka -kuplassa. Sitten jotain sattui eikä siitä sen enempää, mutta sen jälkeiset vuodet kyllä muutti ajattelutapaa radikaalisti hyvin monista asioista. Enkä nyt edes tarkoita mitään käsityksiä hyvinvointivaltion toimivuudesta vaan vielä syvempiä asioita. Mitä odottaa tai suorastaan vaatia elämältä. Mitkä asiat on itsestään selviä ja mitkä eivät. Koen kyllä nyt ymmärtäväni elämästä enemmän kuin kuplassa elessäni ja olen oikeastaan kiitollinen etten ole siellä enää. Ei tulisi mieleeni esim. valittaa erinnäisistä asioista.
Politiikon työ ei ole sillä lailla oikeaa työtä kuten sairaanhoitajan, putkimiehen, siivoojan, kirjastonhoitajan jne.
Politiikko edustaa näitä erilaisia ihmisryhmiä ja kyllä hänellä pitäisi olla jotakin tuntumaa siihen miten hänen edustamansa ihmiset tavallisesti elävät.
sitä ymmärrystä puuttuu monelta muultakin.Mutta esimerkkinä lääkäri, joka määrää mulle lääkkeet joita pitäisi syödä loppuelämä, hinta 170 euroa 3kk satsi, eikä ymmärrä, ettei mulla ole varaa.(halvempia lääkkeitä samaan vaivaan on olemassa)
...voi oikeasti tarkoittaa kovaa työtä. Minä pidin huolta, että opiskeluaikoina minulle kertyi näitä parjattuja "suhteita" eli verkostoiduin mahdollisimman hyvin. Niinpä sitten valmistumisen jälkeen työnsaanti ei ole ollut ikinä ongelma ja nyt tykkään palkata itse töihin sellaisia, joilla riittää aktiivisuutta pitää yhteyttä tuleviin työnantajiin jo opiskeluaikoina.
ettei niilläkään jotka elävät Kelan ja sossun rahoilla ole mitään käsitystä oikeasta elämästä.
Siis sellaisesta, joka kustannetaan itse.
että duunari ei voi tietää jotain esimerksi tietystä tieteenalasta. Ennakkoluuloja.