Voiko olla että on käynyt näin hyvä tuuri ? Kaiken tämän jälkeen...(ov)

Suuren surun ja pitkän vuosien yksinolon jälkeen uusi onni. Tai uusi ja uusi, yli vuoden vanha "uusi" onni.



Olin nimittäin jo varma, että onnen määrä minun kohdallani oli tullut täyteen. Minulla oli oikeasti aivan upea, herkkä ja kiltti mies, jota osasin myös arvostaa. Täydellinen myös lapsieni isäksi. Mutta rouva Fortuna päätti myös sen, että näyttää kuinka onni katoaa hetkessä. Vain puhallus ja kaikki oli palasina. Häntä ei enää ollut. Vain häivähdys lapseni silmissä, samanlaiset viirut silmien alla kun lapseni nauraa. Ja toisen hymyssä, leuan kaari kun lapsi miettii ankarasti. Onneksi oli rakkaat, rakkaat lapset joiden avulla selvisin pikkuhiljaa takaisin elämään itse..



Kuvittelin, että tässä tämä oli, minun osuuteni onnesta ja rakkaudesta. No, sainhan sitä vuosien varrella enemmän ja ylenpalttisesti verrattuna moneen muuhun. Osasin olla siitä kiitollinen pahimman surun häivyttyä. Enkä suoraan sanoen uskonut, että niin hienoja miehiä voisi edes kohdalle kahta osua. Yhdenkin sellaisen kumppanin osuminen kohdalle on jo melkoista tuuria - ei itsestäänselvyys lainkaan.



Kunnes monen vuoden yksinolon jälkeen monien sattumusten summana elämään kävelee mies. Ensin uskaltaa hieman ihastua, katsellaan nyt rauhassa kuitenkin josko kaveri on yhtään sitä miltä näyttää. Sitten pikkuhiljaa mies omana itsenään riisuu rakennettua suojamuurtani tiili kerrallaan pois. Jospa sittenkin olisi sitä mitä silmänsä lupaa...? Uskaltaisiko sittenkin luottaa aina hieman enemmän ja enemmän? Mitä jos taas onni tempaistaan pois? Olisiko parempi vaan olla luottamatta ja uskoa vain itseensä, silloin ei niin paljoa satu?



Kunnes päätän uskaltaa, kun mieskin on jo aikaa sitten vakaasti päättänyt, että tässä se on. Hänen elämänsä nainen. Minä.



Muurini murtumiseen meni vuosi. Pieni aika tai pitkä aika. Riippuen perpektiivistä. Mutta vieläkin ihmettelen että näinkö voi käydä. Voiko sittenkin olla niin, että kohdalle on osunut jälleen kerran hieno, aito suomalainen mies? Naista kunnioittava, rakkautensa näyttävä. Se on enemmän kuin olisin joskus uskaltanut toivoa.



Päätin heittäytyä, tuli mitä tuli. Voi olla niin, että kadun. Voi olla, että vielä sattuu. Voi olla myös, että olisin tehnyt hirvittävän virheen jos en olisi sallinut tämän onnen tulla. Joten tässä sitä ollaan. Hupsun lailla ihastuneena, rakastuneena, sallien jokaisen onnen murusen tuntua. Menneisyyttäni en voi enkä suostu unohtamaan. Sehän on pala myös lapsieni elämää. Mutta juuri nyt on hyvin, kaikkien muistojeni kanssa ja uusia hyviä hetkiä odotellen.



Ihanaa viikon ja talven jatkoa sinulle joka tämän vuodatukseni luit!