Lapset mukaan sairaalaan hyvästelemään isi vaiko ei. ov

Meidän perheen tilanne on nyt se, mieheni on sairaalassa ja hän on luovuttanut. Hän ei enää jaksa. Hän sairastui syöpään viime kesänä ja joulun jälkeen kunto on huonontunut, nyt viimeisten parin päivän aikana dramaattisesti. Mies on valmis lähtöön. Se on enää päivistä kiinni, koko ajan saa pelätä, koska puhelin soi. Vaikka tässä on ollut aikaa sopeutumiseen jne. niin siltikään en ole vielä valmis! Vaikka tiedän, että pian mieheni ei enää kärsi, niin siitä huolimatta en halua menettää häntä. Sairaalasta on luvattu ilmoittaa, jos mieheni kunto huononee vielä enempi ja milloin loppu on lähellä. Lapset käyvät joka päivä sairaalassa, itse lähes asun siellä, kun mummi on lastenvahtina. Mutta tuli tässä mieleen, että mitäs sitten, jos sairaalasta soitetaan keskellä yötä, raahatakko lapset ylös sängyistään ja ottaa mukaan vai jättää nukkumaan mummin kanssa? Isommat lapset ovat koululaisia, pienemmät ovat 2v ja 5v.

Itse olen samassa tilanteessa. Huomenna on minulle niin rakkaan ja läheisen tätini ja tyttäreni rakkaan isotädin siunaaminen ja muistotilaisuus. Tyttäreni on 7 vuotias, ja hän haluaisi kovasti käydä hyvästelemässä rakkaan ihmisen. En halua häneltä sitä mahdollisuutta evätä. Itse olen käynyt hyvästelemässä oman isäni ollessani reilu 4 vuotias ja pappani ollessani 12 vuotias. Muistan molemmat jäähyväiset, minulle itselleni se oli tärkeää saada silittää vielä viimeisen kerran rakkaimpien poskia. En millään tavalla muista niitä kokemuksia huonoina, päinvastoin. Omaa tytärtäni olen nyt yrittänyt valmistella huomista varten kertomalla, että saa koskea, silittää ja hyvästellä. Että rakas joka siellä on, ei enää puhu, ei ole lämmin, mutta sitä ei tarvitse pelätä, ja että me aikuiset olemme siinä lähellä ja hänellä on turvallista olla, ja että sieltä voi lähteä heti pois kun siltä tuntuu. Toivon paljon paljon voimia sinulle ja perheellesi. Tiedän tuskan ja surun, mutta aika on se mikä parantaa.

että haluavatko. Pienempiä en ottaisi, en edes harkitsisi. Voimia.

jos lapset tietävät, mikä tilanne on, he voivat tavallaan hyvästellä joka päivä päiväsaikaan. Kuolleen näkeminen voi olla heille tärkeämpää kuin kuoleman. Mut niiltä koululaisilta voisi varovasti myös tiedustella omaa mielipidettä.

Koululaiset ainakin ottaisin mukaan vaikka keskellä yötä, sillä heille jää hyvästeistä pysyvä muisto. Pienempiä en välttämättä ottaisi, mutta mahdoton ajatus sekään ei ole. Mitä miehesi on ajatellut? Haluaisiko hän koko perheen vierelleen, kun loppu tulee?



t. Isänsä kuolivuoteella ollut

Voimia koko perheelle.

Toivottavasti sinulla on parhaat mahdolliset tukijoukot että jaksat vaikeimman yli. Virtuaalinen hali!

katsomaan? Ainakin minä kävin katsomassa ukkiani muutaman tunnin kuluttua kuolemasta. Näytti rauhalliselta ja nukkuvalta. Kosketin otsaa ja huomasin eron. Ymmärsin, että hän oli tosiaankin kuollut. Surin noin vuoden aktiivisemmin ja sitten muistaminen harventui.



Voithan kysyä neuvoa sairaalan henkilökunnaltakin. Ja voimia tulevaan irtipäästämiseen.

ja perheelläsi on rankkaa. Voimia ihan hirveästi tähän ja tulevaan. En tiedä miten itse toimisin vastaavassa tilanteessa, ehkä ainakin isompi lapsi mukaan. Hän kuitenkin muistaa asian ja sen hetken.

muuta kuin voimia teille, koko perheelle.

Varsinkin kuolleen isän näkeminen konkretisoi lapselle kuolemaa. Se tulee todemmaksi. Varsinkaan alle kouluikäiset lapset eivät ymmärrä kuoleman lopullisuutta, joten vainajan näkeminen saattaa auttaa asian käsittelyssä ja hyväksymisessä.



Meiltä on kuollut lapsi ja siis sisarus 2 v näki hänet. Myös valokuvia näytetään.



AP: teillä on rankka aika edessä. Voimia sinulle ja perheellesi. Oma kokemus on se, että läheisten on ihan hirveän vaikea suhtautua surevaan. Uskalla kertoa tunteistasi ja avuntarpeestasi. Ihan täyspäisetkin ihmiset saattavat ajatella, että eivät häiritse surevaa vaikka itse olisi suurimman avun tarpeessa.

jos lapset tietävät, mikä tilanne on, he voivat tavallaan hyvästellä joka päivä päiväsaikaan. Kuolleen näkeminen voi olla heille tärkeämpää kuin kuoleman. Mut niiltä koululaisilta voisi varovasti myös tiedustella omaa mielipidettä.

mahdollisuus käydä hyvästelemässä kuollut läheinen arkkuunpanon jälkeen. Tuohon tilanteeseen ainakin ottaisin lapset mukaan. Ja kuten sanoin jo aiemmin, ottaisin vanhemmat myös yölläkin pitämään kädestä kiinni, kun isästä elämä hiipuu pois. Olen itsekin sen tehnyt (tosin jo teini-ikäisenä) ja kaunis muisto jäi.

t. #3

Olisiko siellä sairaalassa psykologia jolla olisi tietämystä/mielipidettä asiasta?



Kamalan asian kanssa kyllä kamppailet, oikein paljon voimia, rohkeutta ja jaksamista!

jos lapset tietävät, mikä tilanne on, he voivat tavallaan hyvästellä joka päivä päiväsaikaan. Kuolleen näkeminen voi olla heille tärkeämpää kuin kuoleman. Mut niiltä koululaisilta voisi varovasti myös tiedustella omaa mielipidettä.

mahdollisuus käydä hyvästelemässä kuollut läheinen arkkuunpanon jälkeen. Tuohon tilanteeseen ainakin ottaisin lapset mukaan. Ja kuten sanoin jo aiemmin, ottaisin vanhemmat myös yölläkin pitämään kädestä kiinni, kun isästä elämä hiipuu pois. Olen itsekin sen tehnyt (tosin jo teini-ikäisenä) ja kaunis muisto jäi.

t. #3

t. #4

Myös lapsella on oikeus hyvästellä rakkaansa. Etenkin, kun on kyse niin tärkeästä ihmisestä kuin oma isä.

elossa. Kaksi nuorempaa eivät tajua tilannetta, toiseksi nuorin luulee vieläkin, että kyllä se isi tulee kotiin, kun lääkärisetä on parantanut isin pipin pois. Ei ymmärrä, vaikka kuinka selittäisi, ettei se setä pysty parantamaan pipiä.

Melkein 8v ymmärtää kyllä tilanteen, mutta hänkin haluaa pitää toivoa yllä ja toivoo, että isi tulee kotiin. Vaikka jossain syvällä sisimmässään tietää, ettei se ole mahdollista.

ap

Mä ottaisin kaikki lapset mukaan. Millä te perustelette, että pienimmät jätettäisiin ulkopuolelle?

Älä ota lapsia mukaan, kun miehesi kuolee. Se voi olla paha paikka. Kun ihminen kuolee syöpään, se ei välttämättä tapahdu hiljaa ja kauniisti. Lopussa monella hengittäminen on vaikeaa, limaa kertyy kurkkuun, oksettaa, on vaikeaa. Miehesi tarvitsee sinua paikalle tukemaan häntä, olemaan hänen kanssaan. Lapsille tilanne voi olla pelottava, etkä sinä voi siinä tilanteessa heitä auttaa. Silloin sinun miehesi tarvitsee sinua.



Kun miehesi on kuollut, käy ensin katsomassa häntä ilman lapsia. Sitten muutaman päivän jälkeen menet isojen lasten kanssa. Pieniä ei minusta kannata ottaa mukaan.



Olen todella pahoillani, että menetät miehesi. Olen todella pahoillani, että lapsesi menettävät isänsä. Voimia sinulle.

Voimia kovasti :(

Paitsi että mies ei halua luovuttaa, sairastanut syöpää nyt jo kolmisen vuotta, muutaman kuukauden jo ollut saattohoidossa.

[i



Kun miehesi on kuollut, käy ensin katsomassa häntä ilman lapsia. Sitten muutaman päivän jälkeen menet isojen lasten kanssa. Pieniä ei minusta kannata ottaa mukaan.



Olen todella pahoillani, että menetät miehesi. Olen todella pahoillani, että lapsesi menettävät isänsä. Voimia sinulle.

[/quote]