G: Tunnetko/tiedätkö 16-19v äidiksi tulleita jotka olisivat hoitaneet lapsensa hyvin ja

Ja lapsia on siunaantunu useampikin sen enempää jeesustelematta. Ei se ikä katso onko hyvä vai huono äiti. Se äitiys on aika paljon sisimmästä kiinni!

ja minä itse olin alle 18v kun sain esikoisen. Ja toisen sain alle 20vuotiaana. Yheiseloa on nyt kohta 20v. Ja ei ole aikomusta erotakaan.

moni "vanhempikin" äiti ja isä eroaa ja riitelevät lasten nähden jne.jokaisella on arvonsa.....

päivääkään ei ole kukaan muu hoitanut,paitsi tietty tarhassa,kun olin töissä.eikä sukulaisia apuna.ei ketään. yhteydenpito vanhempiini katksei silloin,kun päätin pitää lapsen.

poika nyt 18v. sen koommin ei olla puhuttu vanhempieni kanssa..



itse olin pojan syntyessä juuri täyttänyt 17v.

työnipuolesta olen tavannut useitakin teiniäitjä, jotka ovat hoitaneet lapsensa hyvin.

itseni. Olin 19v. esikoisen saadessani..

Olivat tosin naimisissa 21 vuotta ja kasvattivat meidät yhdessä aikuisiksi ennen kuin erosivat. Semmosia teinixejä.

vielä lisäisi, että onko edelleen yhdessä lapsen isän kanssa niin veikkaan, että moikaan vaan ei olis... Hoitaminen ja kasvattaminen on kaksi eri asiaa. Hoitaa osaa jo kovinkin nuori, mutta kasvattaakseen tarttee hiukan elämänkokemusta ja tasaisuutta. Mistä kertoo myös se, että kun perhe perustetaan, ollaan yhdessä äiti, isä ja lapset!

ja joistain ihmisistä ei vaan ole siihen hommaan koskaan. Ihmiset ovat niin erilaisia eikä iän puolesta voida lähteä arvioimaan mitään.

vielä lisäisi, että onko edelleen yhdessä lapsen isän kanssa niin veikkaan, että moikaan vaan ei olis... Hoitaminen ja kasvattaminen on kaksi eri asiaa. Hoitaa osaa jo kovinkin nuori, mutta kasvattaakseen tarttee hiukan elämänkokemusta ja tasaisuutta. Mistä kertoo myös se, että kun perhe perustetaan, ollaan yhdessä äiti, isä ja lapset!

Tuleeko hyvä mieli? Eikö voitaisi olla vain onnellisia että monikin nuori äiti on pärjännyt näin isosta haasteesta. Tuntuu että pitää oikein kaivamalla kaivaa jotain vikoja. Kai se vaan kertoo ihmisen omasta pahasta olostaan kun mollaamisesta saa mielihyvää!

2 kpl. Tätini ja miehen serkku.

Itse olin 19 kun saimme esikoisen. Hän oli erikoislapsi ja minusta tuntuu että shokki ja järkytys oli suurempi ympäristöllä kuin meillä vanhemmilla. Sopeutuminenkin luonnistui meiltä helpommin ja nopeammin kuin muilta. Pärjäsimme oikein hyvin ja pärjäämme edelleen. Tätä nykyä isovanhemmat asuvat todella kaukana joten sieltä ei paljo apua tule. Niin ja on meillä kaks muutakin lasta, kaikki kolme siis alle 4 vuotaita ja hyvin menee. Lapset on hyvin puettu, ruokittu, koti on pääasiassa puhdas ja siisti, meillä syödään terveellisesti ja ulkoilemme säännöllisesti. Lapsilla on leluja ja tarvittavat virikkeet. Tapaamme ystäviä ja arki rullaa muutenkin. Joskus minusta tuntuu että minua vanhemmilla äideillä on jaksamisen kanssa paljon enemmän ongelmia kuin itselläni ja ikäisilläni. Elämä on niin rankkaa kun ei voi elää minä minä minä minä elämää enää. Ei minulla yksi valvttu yö vielä tunnu missään, piänhän kunnostani huolta muutenkin kuin juoksemalla lasten perässä.



Niin ja unhdin vielä mainita että olemme opiskelijoita, joten joka euro lasketaan eikä mistään ole vielä ollut pulaa oikeasti. Monta asiaa voisi hankkia mutta ne eivät ole välttämättömiä.



Pointtina siis, nuori äiti/nuoret vanhemmat voivat pärjätä yhtä hyvin kuin vakaat ja fiksut vanhemmatkin vanhemmat. Ikä tuo vain lisää paineita, ennakkoluuloja, pelkoja ja kontrollointitarvetta.

mun äiti sai mut 18-vuotiaana.Oli ihana lapsuus vaikka porukat eroskin.Nyt on 45-vuotias ihana mummu mun lapselle.

saaneet esikoisen 16-17v iässä ja hyvin ovat pärjänneet.



Minä sain esikoiskaksosemme "vasta" 2kk vaille 19v, mutta itse olemme myös lapsemme hoitaneet, ei ole muita rasitettu liikaa.

hyviä äitejä ovat, mikä on ap:n pointti?

ja tämä just 15v synnyttänyt on ihan loistava äiti ollut aina, lapsi on jo koululainen. Oma äitini sai mut 16v, ja periaatteessa hoiti hommansa hyvin, taloudellisia vaikeuksia ei koskaan ollut jne. mutta oli jotenkin katkera aina siitä, että minä "pilasin hänen elämänsä" syntymällä. Meillä ei ole hyvät välit. Itse sain esikoiseni 19v, ja yksinhuoltajaksi jäätyäni oli pieni biletysvaihe , mutta fiksut ja kivat lapset olen kasvattanut. Ovat jo aikuisia.

Toinen hoidatti lapsensa kouluikäisiksi asti vanhemmillaan. Tapasi lapsiaan viikonloppuisin, eikä aina silloinkaan. Eli toisella paikkakunnalla kuin ei olisi lapsia olemassakaan.



Toinen taas hoitanut lapsensa hyvin ja pääsääntöisesti itse.

tiedän muutaman. yhtä hyviä äitejä ovat kuin 30-40vuotiaat. hoitavat itse ja todella hyvin. lapset ovat kilttejä ja tasapainoisia. :)

itseni.Sain esikoisen 19-vuotiaana,ja nyt hän 10-vuotias..hyvin on pärjätty=)

anoppini. Pojat on hyvin kasvatettu.

mun äiti sai mut 18-vuotiaana.Oli ihana lapsuus vaikka porukat eroskin.Nyt on 45-vuotias ihana mummu mun lapselle.

itseni :)