Miten te kommentoitte 1. tai 2. luokkalaisen kokeita? Lähinnä matikan?

lapsi on oikeasti hyvä juuri matikassa - muissa aineissa lähinnä keskitasoa ja englannissa aivan surkea - mutta epäonnistuu säännönmukaisesti kokeissa ja se harmittaa häntä itseäänkin.



Niinpä minä aloitan yleensä kommentoinnin siitä että "hienoa, että olet tehnyt kokeen loppuun asti". Sitten edetään siihen, että "Minä näen tästä kokeesta ja tiedän sen perusteella, mitä viime viikolla sinulta kyselin, että olisit osannut enemmänkin. Osaaminen on pääasia, on hyvä että osaat, sillä on tulevaisuudessa väliä, eikä näillä koenumeroille. Tässä on vaan mennyt pieleen siksi kun..." ja sitten tulee varovasti se mikä koeen on saanut menemään pilalle. Sitten varovasti mietitään sitä, miten asiaa voisi parantaa. Yleensä tähän kuitenkin puuttun vasta seruaavien kokeiden tullessa eteen. ELi silloin luetaan ja harjoitellaan tiettyjä juttuja, koska "ne olivat vaikeuta viimeksi".

mutta vain siitä syystä että kaikista kokeista on tullut aina täydet pisteet... Jos ei tulisi, en varmaankaan siitä ainakaan valittaisi, vaan toteaisin, että tällä kertaa ei mennyt niin hyvin, mutta onpahan sitten ensi kerralla mitä parantaa.

niin aikuiselle kuin lapsellekin ihan eri asia kuin normaali harjoittelutilanne. Paineen alla tulee helposti virheitä. Negatiivinen palaute kotoa saa aikaan sen, ettei lapsi halua näyttää kokeitaan kotona.



Toki huolellisuuteenkin tulisi kannustaa.



mielenkiintoinen aihe, muuten



ope

En koskaan mollaa millään tavalla, vaan muistan aina löytää positiivista.

ja sitten muistutan noin yleisesti ettei kokeessa saa hosua vaan pitää tehdä tarkasti. Ja että hienosti meni. vaikka meni vähän huonomminkin =) Ei lapsen tarvitse olla täydellinen enhän minäkään saa täysiä pisteitä kokeista =) miksi siis odottaa lapselta täydellisyyttä

Minunkin lapseni tekee kokeissa ärsyttävän paljon huolimattomuusvirheitä vaikka asiat hyvin osaakin. Enkä kyllä ala niistä virheistä moittimaan, ehkä saatan kysäistä että "miten sulla nyt tossa noin meni" tai muuta vastaavaa. Käyn kyllä kokeet lapsen kanssa läpi mutta en moiti.

ja ikuiset traumat on jääneet. Olin koulussa ihan hyvä, en huippu mutta hyvä. Vielä tänäkin päivänä on muistissa se riittämättömyyden tunne, ja se miten AINA tuli se mutta perään kiitosten jälkeen. Ja sama juttu muussakin, vaikkapa huoneen siivouksessa; kiva kun olet siivonnut, kiitos! Mutta pyykisitkö vielä pölyt tv:n päältä jne. jne.

mutta kotiläksyjen kohdalla ollaan enemmän juteltu siitä miten tehtävä pitää lukea huolellisesti ja miten esimerkiksi väärin mennyt kirjain pitää jaksaa kunnolla kumittaa pois, eikä sutata uutta päälle. Olen aina yrittänyt positiivisesti tämän "moitteen" verhoilla & sanonut, että "opettaja ei näe, että sinä olet hienosti osannut, jos hän ei saa selvää kumpaa kirjainta tarkoitat"... Jos tyttö kokeissa (nyt ekalla) tekee virheitä, ovat ne ovat 99,9% huolimattomuusvirheitä. Noita, ettei ole korjattu virhettä kunnolla ja vastaus on jäänyt epäselväksi tai ettei ole luettu ohjetta kunnolla ja siksi vastattu väärin. Pikku hiljaa tytöllä on kehittynyt silmää omille virheilleen: juuri toi viimeisimmän kokeen eilen & viimeisestä tehtävästä itse sanoi, että "harmi kun tuossa minulla on tullut ajatusvirhe, muuten olisi ollut kaikki oikein". Ajan kanssa siis - minä uskon. Ekaluokkalainen on kasvanut ihan harppauksin tämän vuoden aikana. :o)

Hänelle on vielä yläasteellakin tärkeää, että katson kokeet läpi.



Nuorempi taas saa kokeista kaikkea väliltä 6-8 ja hänen kehumisensa koen vielä tärkeämmäksi. Puhun niistä tehtävistä, joita ei ole osannut, mutta esim. neuvoja ei yleensä ole silloin valmis ottamaan vastaan. Pienen kehun saa tehtäväistä, jotka on osannut ok, ja erityisen ison kehun saa tehtävistä, joita on yrittänyt, muttei vastaus ole täydellinen - kehun siis yrityksestä.

Meillä tokaluokkalainen poika on taitava ja osaava matematiikassa, kokeissa tekee kuitenkin aina huolimattomuusvirheitä. Hä osaisi kyllä kaikki koetehtävät, mutta yleensä saa 26/30 pistettä tai 27/30 pistettä. Itse olen kehunut hänen koeosaamistaan ja sanonut, että meille kaikille sattuu huolimattomuusvirheitä. Ei siis olla yhtään jääty harmittelemaa kokeen huolimattomuusvirheitä, vaan iloittu hyvistä pisteistä Läksyjä tehdessä on sitten enemmän puhuttu siitä, että tehtäviä kannattaa tarkastaa, miettiä onko vastaus oikeaa suuruusluokkaa, onko kaikki luvut ja merkit oikein, onko tehtävä luettu oikein ja vastattu kaikkeen mitä kysytään. Ekaluokalla huolimattomuusvirheitä oli enemmän, joskus kymmenenkin pisteen edestä.



Millainen määrä huolimattomuusvirheitä mielestänne on paljon/liikaa?

Niitä ei kaiketi tuoda kotiin näytille.

numeroita 8-9. Suurin osa virheistä on huolimattomuusvirheitä tai sellaisia ettei ole jaksanut ajatella asiaa loppuun asti. minua itseäni kiusaa nähdä että poika voisi olla 9-10:n oppilas, jos... mutta yritän pitää suuni supussa. Sanon tavallisimmin, että tämähän on ihan hyvä numero ja kehun siitä, jos esim. sanalliset jotka yleensä on vaikeita, on menneet hyvin.



Minä yritän myös harjoittaa sellaista epäsuoraa neuvomista, että sanon esim. "sun virheet on melkein pelkkiä huolimattomuusvirheitä. Jos joskus jaksat olla loppuun asti huolellinen ja tarkistaa laskut jälkikäteen, voit saada vaikka täyden kympin".



Mutta jos lapsi saa vaikka kutosen, niin en minä kyllä sitä kehu, kun on selvästi alle oman tason. Lohdutan häntä ja sanon, että ei se haittaa ja ensi kerralla menee varmasti paremmin. Sitten vielä lisään, että tiedän hänen olevan fiksu lapsi ja ehkä huomautan myös siitä, että tämähän oli se jakso, kun et tehnyt läksyjä kunnolla ja kiukuttelit monisteiden kanssa... 1-2-luokkailaiset on toki vielä paljon pienempiä ja koulunkäynti sellaista harjoittelua, mutta minusta kolmannella pitää jo alkaa myös opetella sitä opiskelua.

Koulussa tulee tehdä parhaansa - ja se riittää, mihin riittää. Tosin poikani pärjää hyvin, joten ei ole kokemusta "huonosti" menneistä kokeista. Mutta muissa asioissa, joissa poikani ei ole niin hyvä, pyrin viestittämään, että kun kohtuudella yrittää toimia niin hyvin kuin osaa, se riittää.

Oikeastihan niillä koenumeroilla ei 1 - 2 luokilla ole mitään merkitystä. Silloin vasta opetellaan koulunkäyntiä. Katson kokeen läpi ja minusta tärkeää on, että lapsi periaatteessa osaa asiat vaikka olisikin huolimattomuus- ym virheitä. Jos ei ole osannut jotain niin opetan asian.



Vaikken hirveästi kehu, niin kuitenkin suhtaudun sillä tavalla myönteisesti että lapselle varmastikin välittyy kuva että äiti on tyytyväinen.