Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen jotenkin tosi loppu.
12.01.2010 |
Meillä on ihana 5kk ikäinen poika, joka ihan oikeasti on todella helppo vauva. Aina iloinen, nukkuu hyvin, ei itke turhia ja viihtyy myös itsekseen. Mieheni on ihana, hellä ja rakastava, ja myös muistaa kertoa sen monta kertaa päivässä.
Kuitenkin tänään ja eilen olen ollut todella loppu. Vaikka nukun yössä n.9h unet, olen silti jotenkin todella väsynyt. En välttämättä väsynyt niin, että nukkuisin, mutta olo on jollain tavalla saamaton. Tämä ja eilinen päivä on mennyt itkiessä tuon takia. En oikeastaan lopulta edes tiedä syytä. Hoidan kodin yksin, hyvä jos mies vie roskat ja tyhjentää tiskikoneen pari kertaa viikossa, minä hoidan loput. Tuo onkin ainut miinus miehessäni. Hän vain lupaa tehdä kaikkea, korjata yhden laatikon (kun laatikko hajosi, lupasi korjata seuraavana päivänä, siitä kulunut nyt 2vk, samoin hylly, mikä pitäisi laittaa seinään, ostettu ja luvannut laittaa seinään 3kk sitten). Pari viikkoa sitten hän lupasi, että alkaa pestä pyykkiä pari kertaa viikossa, ja joka toisen kerran hän tyhjää ja täyttää tiskikoneen, minä sitten joka toinen kerta. Tiskit hän edelleen jättää siihen, missä hän syö, minä ne sitten keräilen pois. On tyhjentänyt tiskikoneen sen jälkeen pari kertaa, kun minä olen pari kertaa ensin pyytänyt.
Päivät olen vauvan kanssa kotona kahdestaan, mies on töissä ja koulussa. Iltaisin mieskin kyllä vauvan kanssa, hoitaa, syöttää, sylittää ja seurustelee. Yöt vauva nukkuu, ehkä 3-4 kertaa yössä alkaa unessa itkemään, kun tutti on tippunut suusta, jolloin annan sen suuhun takaisin. Vauvan sänky on meidän sängyn vieressä, minun puolella. Viimeyön koitimme vaihtaa mieheni kanssa puolia sängyssä, että minä saisin nukkua, hän tutittaisi vauvan. Muuten ihan hyvä, mutta mieheni ei edelleenkään herää yöllä vauvan ääniin, joten minä sitten heräsin, ja herätin mieheni antamaan tutin.
Olen puhunut mieheni kanssa asiasta, ja hän aina sanoo ymmärtävänsä ja parantavansa tapansa. Pyytää vain minua muistuttamaan asioista, kuten pyykit, tistkit, jne, kun ei kuulemma itse huomaa. Kysyin, mitä hän ajattelee, kun näkee pyykkikasan lattialla odottamassa koneeseen pääsyä, tiskejä pöydällä, tai roskapussin eteisessä. Vastaus oli, että "en mitään, en oikeastaan edes huomaa niitä". Niimpä niin, minähän ne siitä sitten aina hoidan.
Auttakaa, en ihan todella jaksa enää!
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies on luvannut joitaa vauvaa niin voisitko mennä nukkumaan toiseen huoneeseen vaikka korvatulpat korvilla?Yhtenäinen uni kun on aika tärkeää jaksamisen kannalta.
Eikö siellä ole mitään kerhoja(srk:n tai mll:n)mihin voisit mennä ja nähdä muitakin äitejä?Tai eikö sulla ole ketään ystäviä jolla olisi myös lapsia ja voisitte kahvitella ja jutella.
Tsemppiä ja jaksamisia!
tsemppiä vaan! Yritä miettiä miten saisit elämäsi paremmaksi ja mielen iloisemmaksi ja yritä ettet katkeroidu. Tervetuloa perheenäitien maailmaan. Omista oikeuksista saa taistella, niitä ei kukaan sulle anna. Ja silloin kun väsyttää, kannattaa huilia tai virkistää itseään, kumpaa sitten tarvitseekin.
eteen, niin tajuisit olla tyytyväinen
sun elämä vaikuttaa tosi helpolta, 9 h yöunineen
älä marise tai sitten olet masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tossa kohtaa varsin samanlainen olo. Ei auttanut vaikka käytiin muskarissa ja oli muuta aktiviteettia. Ite olin vaan tosi uupunut ja itkin mitä ihmeellisimmistä asioista. Nyt jälkeenpäin, vauva nyt 9kk, mietin, että saattoi osittain johtua omista hormoneista ja siitä, että on aika yksinäistä kotielämä kuitenkin. Ja minut se yllätti, vaikka periaatteessa tiesin mitä on tulossa, mutta käytännössä olikin aika kova pala. Ja meillä mies hoitaa kyllä vauvaa, ja kotitöissä auttaa kun sanon. Mulla ei oikeen auttanut kun aika, ja se että itse tajusin viimein, että olen ihan poikki, vasta sitten pystyin pyytämään apua... superäiti-syndrooma tai jotain...
Voimia ja tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sit pitää myös muistaa, että miehet (tai ainakaan kovin moni) ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä oma-aloitteisesti näitä kodinhoitoasioita. Minä tuskailen tämän asian kanssa jatkuvasti, mutta olen opetellut sanomaan/muistuttamaan/ohjeistamaan miestäni ihan niin kuin lapsiani. Muuten ei mitään tapahdu. Työlistaa kokeilin kerran, mutta se toimi ehkä viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnolla 17 vuoteen ja aina on ollut niin paljon tekemistä, etten ole edes ehtinyt ajatella, masentaako, vituttaako, närästääkö jne.
Anteeksi nyt ap ja uskon että sinulla on aidosti paha olla ja toivottavasti sulla on pian parempi olo, mutta kyllä alkoi ärsyttää. Vai että loppu, kun mies ei tajua laittaa tiskejä koneeseen. Toivottavasti sun elämän ongelmat on tästä lähtienkin tota luokkaa. Mitäs sitten kun on monta lasta ja kiireet töissä ja unettomat yöt plus muut tavalliset perheenäidin elämän ongelmat ja sitten se mies ei taaskaan muista tiskejä? Voi sitä kyynelten tulvaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista viesteistä!!
Tiedän joo, että vingun turhasta, pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen, että saan nukkua, vauva on helppo ja mies ihana. Ja niin olenkin onnellinen, ihan todella. Mutta jotenkin vaan on saamaton, väsynyt olo. Ja ihanaa, että joku täällä kuitenkin ymmärsi.
Pitääpä koittaa tuota ulkoilun lisäämistä. Se kun vähän jää, vauvan kanssa kun käyn muutaman kilometrin kävelemässä, ja jätän sitten ulos päikkäreitä jatkamaan, tai laitan vain suoraan vaunuihin, ilman että itse lähden ulos sen enempää.
Ystäviä on, ja heitä kyllä tapaankin, kun aikataulut sopii yhteen. Kerhoja täällä on kyllä, mutta jotenkin sellaiset eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Ap, joka yrittää olle täydellinen äiti, koittaa nyt ottaa niskasta kiinni itseään, ja antaa pyykkikasan odottaa ja käskee mihensä hommiin.
Kiitos teille, että sain avautua ja viitseitte vastatakin. Yritän piristyä :)
Kotona olo yhden lapsen kanssa on puuduttavan samanlaista päivästä toiseen. Vaikka mikään ei varsinaisesti ole huonosti, niin saattaa itkettää ja olla surkea olo.
Luulen, että se johtuu ainakin osittain siitä, että kotielämä ei tarjoa samalla tavalla vaihtelua, haasteista ja onnistumisen kokemksia kuin työelämä tai opiskelu. Tilanne on toinen sitten, kun lapsia on enemmän hoidettavana.
Hommaa itsellesi jokin mukava harrastus esim. urheilun tai taiteen parissa. Mieluiten jotain, johon pitää kotoa lähteä ilman lasta plus sitten kotona harrastettava juttu. Itse tykkään ommella, ja aina kun tilaisuus tulee hurautan koneella jotain kivaa pientä - ai miten mukava olo siitä tuleekaan, kun saa jotain näkyvää aikaiseksi!
Toisten kotiäitien seura piristää, ja heidän kanssaan voi jjakaa vinkkejä myös siitä, miten sen rakkaan ukonturjakkeen saisi tekemään osansa kotitöistä ;). Minusta miehesi kuulostaa varsin kehityskelpoiselta yksilöltä tässä suhteessa, joten ota vain tavaksi muistuttaa jatkuvasti hänelle kuuluvista hommista, vaikka se kuinka turhauttaisi. Ja usko tai älä: jonain päivänä hän alkaa NÄHDÄ ne tiskivuoret ja roskapussit. Näin on käynyt omalle miehelleni, joka nykyään saattaa jopa huokaista törkyisen tiskipöydän edessä - ja kääriä hihansa.
Tarvitset nyt ehdottomasti vaihtelua ja haasteita elämääsi! Ei kannata miettiä, miksi on vetämätön olo, vaikka saa nukkua edes kohtuullisesti, kun joku toinen ei ole nukkunut sataan vuoteen. Syyllisyyttä on turha kantaa, vaikka jollakulla muulla olisi kuinka raskasta ja kamalaa! Meillä on kaikilla omat kuormat kannettavanamme, ja joltain osin olemme kaikki myös oman onnemme seppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva on nyt pian 9 kuukautta, mutta muistan itsekin tunteneeni 5 kk:n kieppeillä hyvin samanlaista uupumusta vähän kaikkeen, vaikka en varsinaista syytä keksinytkään. Kaipasin jotain aktiviteettia kodin ulkopuolella ja toisten ihmisten tapaamista, mutta tunsin ettei siihenkään riittänyt voimia. Pahaa oloani purin myäs mieheeni, joka kyllä tekee pyydettäessä kaikkia kodin töitä, mutta varsinaista oma-aloitteisuutta ei niitä kohtaan löydy.. Kotityöt on niin helppo aihe saada kinastelua aikaan.
Uskon oman tilanteeni johtuneen ainakin osittain hormoneista sekä yhtälailla uuteen elämäntilaanteeseen totuttelusta ja siihen rytmin löytämisestä. Pikku hiljaa mieli piristyi ja nyt useimmiten nautin kotona olosta, annoin välissä itselleni vain luvan luopua kaikesta turhasta suorittamisesta ja keskityin tärkeimpiin, vauvan hoitamiseen ja itseni hoitamiseen.
Tsemppiä ja toivottavasti olo hiljalleen paranee!
Alue: Aihe vapaa
Ylös, ulos ja lenkille. Vauvan kanssa kotona olo on välillä tylsää...