Lue keskustelun säännöt.
Eläisitkö seksittömässä suhteessa lasten vuoksi, jos suhteessa jotain hyvääkin?
11.01.2010 |
Meillä takana seitsemän vuotta seksittömyyttä. Mies ei halua seksiä (minua). Ensimmäiset puoli vuotta mies oli kiinnostunut, sitten kiinnostus lopahti. Pari-kolme vuotta kokeilin kaikkia keinoja, ihan kaikkia siis. Miehellä ollut sama ongelma jo edellisessä avioliitossa. Ja minä luulin, että voisin asialle jotain! Takavuosina mies kävi jossain terapiassakin, mutta ei tainnut puhua siellä ongelman ytimestä vaan stressistä ym. Jotenkin "pakolla" saatiin lapsi aikaiseksi, joka nyt 3v. Minulla on ollut joitakin yksittäisiä "hoitoja" vuosien varrella, olen aina ollut melko seksuaalinen ja nautin seksistä kovin. Mies suht kunnollinen, tienaa hyvin, on viikonloppuisin lapsen kanssa, kun töiltään ehtii. Meillä ihan kivaakin joskus yhdessä, vaikka hellyyttä ja läheisyyttä ei ole (juu, kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että mies kyllä olisi lähellä, mutta MIKÄÄN ei hänessä värähdä, minä sitten siinä vieressä haluineni - kamalaa!!). Yhdessäkin käyty terapiassa pari vuotta sitten, mutta mies ei näe intohimon puutetta suhteemme ongelmien taustalla - hänen mielestään olen vaan hankala perfektionisti, jyrä. Sanoo rakastavansa, mutta minusta sellainen rakkaus on kummallista, joka ei näy teoissa. Mies huolehtii talousasioista ihan ok, se lienee sitä rakkautta sitten? Miehellä taipumus jyrätä ja alistaa henkisesti riitatilanteissa.
Täytyy myöntää, että toivon rakastuvani. Kyllä, toiseen mieheen.
Kommentit (21)
Tosin eroa tässä harkitsen. Mies "saa" kerran viikossa, mutta se ei riitä, vaan olen paska, pihtari jne. Mun ei tee mieli seksiä, koska en ikinä saa hellyyttä, suukkoja, hyvänä pitämistä mieheltä. En saa kuulemma sen takia, kun en ikinä anna.
Lasten takia en haluis erota, mutta ehkä juuri niiden takia eroan. JA itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei ole peukalo keskellä kämmentä
Asia vois olla helppo, jos kykenisi "itsehoitoon" - tai siis jos se riittäisi. Mun mielestä kyse on vaan niiiiiiin paljon muusta, kuin itse seksistä. Haluaisin todella olla haluttu. Mutta onko sen pakko sitten tyydyttyä parisuhteessa, jos jotkut työpaikan miehistä ja asiakkaista "kuolaavat"? Siis sellaistako elämä on? Ehkä olen naiivi idealisti, kun kuvittelen, että suhteessa voisi kaikki olla kohdallaan. Olisinko onnellisempi pienessä luukussa komean minua haluavan miehen kanssa kuin nykyisessä "kulississa", jossa ulkoiset puitteet ok?
-ap
"Olisinko onnellisempi pienessä luukussa komean minua haluavan miehen kanssa kuin nykyisessä "kulississa", jossa ulkoiset puitteet ok?"
Muistatko ensi-ihastumiset? Silloin ei ulkoiset puitteet meinanneet.
you can't have it all, niin se vaan on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otan nyt rauhallisesti, uskon, että asiat menevät omalla painollaan, kunnes on aika toimia:-)
-ap
Ihan kuin omaa tekstiä olis lukenut. Ensimmäiset kuukaudet seksiä tosi paljon, sitten yhtenä päivänä ei tehnyt mieli, eikä ole sen jälkeen tehnyt näinä kuutena-seitsämänä vuotena. Jossain vaiheessa saatiin lapsi kuitenkin aikaisesksi (seksiä kuitenkin parina kertana vuodessa.)
Yhteistä myös henkinen alistaminen.
Se on ero, että minä ottaisin sitä hellyyttäkin, mutta sitäkään ei saa.
Minulla on kuitenkin vielä vähän rakkautta jäljellä sitä miestä kohtaan, johon silloin rakastuin ja sillä vielä eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen siksi syyllisyyttäkin - pitäisihän minut omat tarpeeni unohtaa ja tehdä toinen onnelliseksi? Samanaikaisesti haluaa tehdä minut onnelliseksi. Miten, sanomallako? Saattaa joskus sanoa kohteliaisuuksia ulkonäöstä, muttei mitenkään huomaa tai huomioi, jos yhdessä menemme jonnekin ja olen laittautunut todella kauniiksi. Olen kuin huonekalu, vähän käytetty, hyväkuntoinenkin.
Ja henkisen alistamisen vuoksi en halua olla miehen lähellä myöskään. Itse asiassa tilanne on kääntynyt sellaiseksi, etten enää halua nautintoani antaa tai näyttää miehelle, vaikka mies 10 vuoden päästä seksiä haluaisikin. Antaudun mieluummin jollekin toiselle.
-ap
koska lasten takia en haluaisi erotakaan. Jos siis suhteessa tosiaan on paljon hyvääkin, eikä seksittömyyden syy ole se että on alkanut inhota toista. Kovin hyvänä en pitäisi suhdetta jossa miehellä on taipumus "jyrätä ja alistaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen siksi syyllisyyttäkin - pitäisihän minut omat tarpeeni unohtaa ja tehdä toinen onnelliseksi? Samanaikaisesti haluaa tehdä minut onnelliseksi. Miten, sanomallako? Saattaa joskus sanoa kohteliaisuuksia ulkonäöstä, muttei mitenkään huomaa tai huomioi, jos yhdessä menemme jonnekin ja olen laittautunut todella kauniiksi. Olen kuin huonekalu, vähän käytetty, hyväkuntoinenkin.
Ja henkisen alistamisen vuoksi en halua olla miehen lähellä myöskään. Itse asiassa tilanne on kääntynyt sellaiseksi, etten enää halua nautintoani antaa tai näyttää miehelle, vaikka mies 10 vuoden päästä seksiä haluaisikin. Antaudun mieluummin jollekin toiselle.
-ap
Minusta henk. koht. tuo henkinen alistaminen (mita se sitten pitaakaan sisallaan?) kuulostaa paljon isommalta ongelmalta kuin seksin puute...
Kovasti olen miettinyt onko ihan "tyhmää" rikkoa perhe seksin takia. Toistaiseksi olen sitä mieltä että on. Minunkin mies kyllä haluaisi (joskus) läheisyyttä mutta ei seksiä. Lisäksi hän on myös henkisesti alistava ja osaa käyttäytyä todella ilkeästi minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa niin tutulta! mulla oli entisessä liitossa juuri tuollaista. Olintodella "nolla" omasta mielestäni.
Minä erosin. mutta se oli helpompaa koska ei ollut lapsia, yritimme kyllä tehdä mutta kun niitä ei "onneksi" ilman yhdyntää tullutkaan :).
Löysin elämäni miehen joka yhä edelleen, 15 vuoden avioliiton ja 5 lapsen jälkeen haluaa minua. En voisi kuvitellakaan vanhaa liittoani, luojan kiitos erosimme. Minulle seksi on todella tärkeä liima parisuhteessa ja ilman sitä aloin halveksia miestäni ja katsella muita ja petinkin aika surutta viimeiset ajat entistäni.
heijastaa jotenkin miehen "kyvyttömyyttä". Ja vaikkei mies koskaan anteeksi pyydäkään, on aina jonkin aikaa säyseämpi, kun on sanonut tai tehnyt jotain tosi hölmöä. Henkinen alistaminen tullut mukaan raskausaikana. Usein ajattelen, että jos mies olisi kiltti, toisi rahaa taloon, en varmaan pohtisi eroa. Mutta kyllä sellainen kohtelu, jota olen erityisesti viimeisen vuoden aikana saanut, laittaa miettimään, millaista parisuhdemallia siirrän omalle lapselleni.
Jotenkin jaksan uskoa, että minulle olisi toisenlainen, hyvä mies jossain. Mutta, jaksan odottaa, lapsi on pieni vaan hetken ja toivottavasti tässä on elämää vielä jäljellä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelma minulle, eikä käsittääkseni puolisollekaan. Joskus tulee mietittyä, että pitäisikö seksiä olla, mutta sitten taas totean, että miksi pitäisi olla, jos sitä ei kumpikaan tahdo. Rakastamme toisiamme siitä huolimatta.
... kun luin ap:n viestin. Aivan kuin minun elämästäni ainoastaan sillä erotuksella, että mies ei ole mikään pääasiallinen perheen elättäjä, vaan kulut hoidetaan puoliksi, vaikka äitiyslomalla olenkin.
Olen tässä miettinyt, että kuinka kauan tälläistä jaksaa oikein katsoa, alkaa itsetunto rapisemaan ja ennen niin itsevarmasta naisesta on pikkuhiljaa tulossa hiljainen ja vetäytyvä, konemaisesti kotia hoitava olento, jolla ei ole kohta mitään sanottavaa mihinkään asiaan. Jotenkin sitä toivoo, että asiat vaan ratkeaisivat itsestään, kun minun eforttini eivät selvästikään auta. Nyt olen vaan sellaisessa tilanteessa, etten oikein voi lähteä lätkimäänkään- taloudelliset seikat painavat kuitenkin sen varran vaakakupissa, että olen nyt sitten seksittömässä suhteessa kohtuullisesti toimeentulevana mieluummin, kuin yh:na tiukilla eläen.
Kyllä me ap vielä seksiä tullaan saamaan, tavalla tai toisella :)
Nyt olen sitten siinä tilanteessa, että olen rakastunut toiseen. Asiat ovat vielä monimutkaisempia. Lisäksi kun minun tunteet ovat muualla, en halua enää edes sitä kahta kertaa vuodessa mieheni kanssa. Tilanne on kääntynyt päälaelleen: mieheni haluaa seksiä minulta, mutta minä en halua hänen kanssaan :(
En tiedä, mistä tätä soppaa lähtisin purkamaan. Ensisijassa halua tehdä lapsilleni oikein, mutten kuitenkaan elää elämääni tyytymättömänä. Toisessa suhteessa olen saanut kokea olevani haluttu ja vieläpä kerta toisensa jälkeen!
Nyt on toinen suhde katkolla ja yritän selvittää avioliittoni jompaan kumpaan suuntaan. En kyllä suosittele rakastumaan kenenkään kolmanteen, se tekee asiat vielä vaikeammiksi.
elämääni. Ollaan luottavaisia ja kärsivällisiä!
-ap
muuta läheisyyttä on satunnaisesti, muutaman kerran vuodessa. Nekin tapahtuvat aina minun aloitteestani ja saan suostutella miestä pitkän aikaa. Muuten meillä menee ihan hyvin, kaveripohjalta. En näe mitään syytä etsiä muita miehiä tai erota. Tämä on nyt tämmöinen vaihe elämässä. Olihan meilläkin se vaihe alussa jolloin fyysinen puoli sujui. En tiedä sitten että onko mies jo mielestään tullut vanhaksi.
Ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi seksittömänä elää vuosikymmen tai edes vuosi. Mä en ees halua mieheltäni seksiä, vaikka se alkais millaiseksi seksiaktiiviksi. Ainakin nyt tuntuu siltä.
18
Nykyisellä tiedolla sanoisin että kyllä, mutta tekisin miehelle selväksi että en todellakaan voi elää ilman kunnollista seksielämää ja että näen ainoana mahdollisuutena rakastajan hankkimisen. Pettämään en ryhtyisi, vaan pelaisin avoimin kortein. Lasten perhettä en rikkoisi jos sen vain voisi välttää, uusioperheet eivät lähes poikkeuksetta toimi.