Lue keskustelun säännöt.
Abortti, adoptio vai mitähän tässä tekis...
11.01.2010 |
Olemme mieheni kanssa eroamassa, mies löysi uuden naisen. Takana on pitkä liitto ja ero tuntuu todella pahalta ja nyt sitten vielä tein positiivisen raskaustestin. Huomasin raskauden aika myöhään kun ei ollut mitään raskauteen viittaavia oireita ja ultran mukaan on jo rv 10. Aikaa päätöksen tekoon ei kauheasti ole.
Olen aina ajatellut, että aborttia en tee, mutta suurperheen äitinä tuntuu, ettei ole pahemmin vaihtoehtoja. Jaksaminen on kortilla näiden nykyistenkin kanssa välillä, niin miten ihmeessä jaksais vielä vauvan heräilyt. Adoptiota olen myös miettinyt, mutta pystyykö sitä sitten kuitenkaan antamaan lasta adoptioon kun on häntä pitkään sisällään kantanut?
Kommentit (44)
kuukaudessa, välillä mahdollisesti niin, että toisena kuukautena kolme ja toisena vaan yhden, tämä riippuu miehen töistä. Lisäksi viikolla ovat isällään iltaisin, luultavasti 1-2iltaa.
En ole huolissani rahallisesta puolesta, sen suhteen tiedän pärjääväni, vaikka vauva tuliskin, mutta enemmän huolettaa se, että miten jaksaa valvomiset kun pitäis isompien kanssakin jaksaa ja erityislapsi vie välillä todella voimia.
Sinulle, joka ehdotit, että ottaisin mieheni takaisin, niin en ehkä kuitenkaan. Ei minun tunteeni ole miestä kohtaan kuolleet, mutta en luultavasti pystyis antaa anteeks. Ja kulissiliittoa en halua, koska omat vanhempani elivät kulissiliitossa ja se kyllä jätti jälkensä.
Miehen uus nainen on suht nuori 23v ja tuleva ex-mieheni on 46v. En tiiä, oisko joku kriisi iskenyt miehelle, tähän asti on hyvä isä ja aviomies ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä itse en enempää lapsia tuossa tilanteessa haluaisi vaikka se mieskin olisi kuvioissa (itsellä neljä lasta ja enempää ei tule vaikka tukijoukot on huippuluokkaa ja parisuhde kukoistaa).
Mutta toi sun miehen toinen nainen-kuvio kuulostaa ihan just siltä että kuukauden-kahden kuluttua se on kolkuttelemassa kotiovelle ja anelemassa takaisin pääsyä. Pariterapia ois ehkä ollut se oikeampi osoite, ja sinne kannattais hakeutua jos mies on takaisin tulossa.
Mutta tuohon raskausjuttuun en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Kun on jo lapsia ennestään, voisin uskoa että sekä adoptioon antaminen että abortointi ovat kammottavan vaikeita vaihtoehtoja. Itsellä kävi neljännen kohdalla abortti mielessä kun huomasin olevani raskaana sterilisaatiosta huolimatta... mutta kyllä se äkkiä se ajatus siitä häipyi- en olisi pystynyt siihen.
Hankala tilanne, voimia sulle ap, mihin ikinä päädytkin!
voimia/halua lähteä asiasta keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Se saattaisi avata näkökulmia ja uusia ajatuksia asian suhteen. Tarkoitan siis ammattiapua. Luultavasti tarvitsisit eronkin suhteen keskusteluapua.
Vain jos oma henki olisi vaarassa eli olemassa olevat lapset olisivat jäämässä ilman äitiä. Minä pitäisi lapsen. Ehdottomasti. Mitipä nykyisiä lapsiasi. Mitä, jos olisit abortoinut nuo nuorimmat kaksoset? Mistä olisit jäänyt paitsi; heidän hymynsä, heidän halinsa sinulle jne.
Mieshesi ei ole kyllä kynnysmaton arvoinenkaan. Ensin pettää sinua ja sitten vielä nykyistä heitukkaansa sinun kanssasi laittamalla sinut raskaaksi, vaikka seurustelee hänen kanssaan. Ei taida housut pysyä jalassa vaikka mikä olisi...
Sinun tilanteesasi pitäisin siis lapsen. Avioero ja yhteishuoltajuus, Lapset isänsä luo joka toinen viikonloppu sopimusten mukaan. Ja uusi naikkonenhan tietää, että joutuu ottamaan "koko paketin" miehesi mukana eli myös lapsenne ja syntyvän lapsen. Siinä voi sitten uusi naikkonen harjoitella äidin virkaa ison lapsilauman kanssa :D Voipi lähteä lätkimään aika äkkiä :D Mutta lapsillasi on oikeus isään ja isällä velvollisuus huolehtia lapsistaan JA maksaa elatus. Tulee muuten iso summa!
Ja rahasta sun ei tarvii huolehtia! Saat niin paljon tukia. JA varmaan saat kunnalta kodinhoitajan, koska olet niin monen lapsen yh!
Tsemppiä ja nauti raskaudesta! Eihän se ole syntymättömän lapsen vika, että isä on mikä on....