Lue keskustelun säännöt.
Abortti, adoptio vai mitähän tässä tekis...
11.01.2010 |
Olemme mieheni kanssa eroamassa, mies löysi uuden naisen. Takana on pitkä liitto ja ero tuntuu todella pahalta ja nyt sitten vielä tein positiivisen raskaustestin. Huomasin raskauden aika myöhään kun ei ollut mitään raskauteen viittaavia oireita ja ultran mukaan on jo rv 10. Aikaa päätöksen tekoon ei kauheasti ole.
Olen aina ajatellut, että aborttia en tee, mutta suurperheen äitinä tuntuu, ettei ole pahemmin vaihtoehtoja. Jaksaminen on kortilla näiden nykyistenkin kanssa välillä, niin miten ihmeessä jaksais vielä vauvan heräilyt. Adoptiota olen myös miettinyt, mutta pystyykö sitä sitten kuitenkaan antamaan lasta adoptioon kun on häntä pitkään sisällään kantanut?
Kommentit (44)
helpompi kuin abortti! Adoptio on yleensä hyvin raskas prosessi ja se vaikuttaa naisen minäkuvaan hyvin pitkän aikaa, usein vuosikymmeniä. Ei ole kovin kevyt asia tietää, että jossain on lapsi, jonka on synnyttänyt. Se varmasti vaivaa koko loppuelämän.
Kannattaa tosiaan miettiä tarkoin miten toimii - kaikkea hyvää sinulle ap vaikeaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpompi kuin abortti! Adoptio on yleensä hyvin raskas prosessi ja se vaikuttaa naisen minäkuvaan hyvin pitkän aikaa, usein vuosikymmeniä. Ei ole kovin kevyt asia tietää, että jossain on lapsi, jonka on synnyttänyt. Se varmasti vaivaa koko loppuelämän.
Kannattaa tosiaan miettiä tarkoin miten toimii - kaikkea hyvää sinulle ap vaikeaan tilanteeseen.
jokainen tekee tietenkin itse kuten parhaimmaksi kokee, mutta minä ehdottomasti kannustaisin pitämään vauvan. ei se ole vauvan vika, että isällä on päässä naksahtanut, 50v kriisi tai mikä lie, ja halusi lähteä nuorempia katselemaan. Itse en ikinä, missään elämäntilanteessa voisi tehdä aborttia. Tiedän kavereitani, jotka ovat tehneet, ja, vuosia tapauksen jälkeen, katuvat _syvästi_ pienen elämän lopettamista. Se lapsi on jo lapsi, ajatteli sitä miten päin tahansa, jo siinä vaiheessa kun se alkaa kehittymään. Itse olen raskaana h7+1, ja olen katsellut netistä missä vaiheessa vauvani tällä hetkellä on. Se ei ole mikään tunteeton solumöykky, vaan oikeasti jo tuntee asioita. En tahdo syyllistää ketään millään tavoin mutta kannattaa miettiä oikeasti tarkkaan pystyykö elämään sen asian kanssa että on tappanut oman lapsensa. eiköhän, kuten muutkin ovat sanoneet, tämä 23v muija, joka ilmeisesti ei ole yhtään innostunut sinusta eikä lapsistanne, (kuten kerroit) ota jalat alleen aika äkkiä kun älyää minkälaista on elämä miehen kanssa jolla on 6 lasta ja yksi tulossa. Älä anna tälle naikkoselle voittoa sillä että abortoisit lapsenne. Sitä hän tahtoo. Älä anna sitä iloa hänelle.
Adoptio voi olla todella rankka, etenkin kun sulla on muut lapset siina tavallaan muistuttamassa asiasta.
Toisaalta myos 7 lapsen yh:na on todella rankkaa.
Paadytpa mihin tahansa, pyyda kaikki apu mita vaan voit saada ja velvoita ex-miehesi huolehtimaan lapsista tarpeeksi ajallisesti (1-3 vkonloppua /kk on aika vahan jos toinen hoitaa koko muun ajan 6-7 lasta!) Ala pelkaa pyytaa apua!
Voimia sinulle!!!
tekisin kylla ihan oman ratkaisun miehen mielipitesta viittaamatta. Sina kannat kuitenkin vastuun tasta(kin) lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt viikonloppuna ja sen jälkeen alkaa pyöriä tapaamiset niin, että pääsääntöisesti ovat isällään 2viikonloppua ja viikolla 1-2iltaa, välillä mahdollisesti yötä myös viikolla. Esikoinen vielä miettii, että jääkö asumaan kanssani vai muuttaako isälleen. Sillon tapaamisia täytyy miettiä jotenkin toisella tavalla, jotta sisaruksetkin näkis toisiaan.
Nyt mies on suurimman osan vapaa-ajastaan ollut uuden naisensa luona, onneks on kuitenkin viettänyt aikaa myös lastensa kanssa.
Joku ehdotti lasten jakamista, tähän kommentoin jo aiemminkin, että ei mielellään, koska tiedän miehen haluavan tavata uutta naistaan enkä ehdoin tahdoin halua, että lasten pitää häneen heti tutustua.
ap
Muista, että abortti on aina murha!
näitä lauotte. Eiköhän ap:lla ole muutenkin ihan tarpeeks vaikeaa, että aletaan syyttää murhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.
niin mieti myös, miten voisit elää sen tiedon kanssa, että olet valinnut abortin. Jospa vaan jaksaisit uudenkin vauvan vielä. Eikähän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Suunnitelmat voivat mennä vaikka kokonaan uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että adoptio tilanteessasi on liian raskas. Et sinä kuitenkaan pystyis antamaan omaa syntynyttä lastasi pois. Tulisi muistoja edellisistä vauva ajoista. Vanhemmille lapsillesikin kova paikka.
Kuinka tuki joukkosi? saisitko apua? Ehkä kuitenkin tapauksessasi abortti hyvin varteen otettava asia. Tärkeintä tällähetkellä kuitenkin että jaksat jo olemassa olevien lastesi kanssa. Mitä mieltä ex on raskaudesta? Vaikka itsehän sinä päätöksesi teet. Voisiko ex kuitenkin hoitaa enemmän lapsianne. Vai viekö uusi hoito kaiken ajan, huomion ja rahat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsenne ovat? Ratkaisu on sinun voimavaroistasi kiinni, mutta vastuuta lapsista voisi sälyttää reippaasti miehelle. Mitähän uusi nainen tuumaa, kun sinä olet raskaana, voipi olla aika iso kakku haukattavksi. Pitäis lapsen, jos fyysisesti jaksaisin, miehen tehtävä on hoitaa isompia vauvan tullessa taloon. Voimia kovasti!
Että 8 viikkoa sitten laittoi sinut paksuksi ja kuitenkin toinen nainen kehissä samaa aikaan...Miksi kukaan NAINEN haluaisi tuollaisen moraalittoman paskiaisen omiksi vaivoikseen? Miehen, joka pettää vaimoaan ja jättää perheensä ja vielä läksiäisiksi laittaa sen entisen vaimonsa raskaaksi? - eikö sitä toistakin naista ällötä tuollainen touhu, saati sitten pelota oman tulevan liittonsa kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13v, 11v, 10v, 5v ja 2,5v kaksoset. 10v on erityislapsi.
Tukijoukkoja ei hirveästi ole, vanhempani ovat kuolleet ja miehen vanhempien kanssa en juuri koskaan ole tullut toimeen ja nyt syyttävät minua erosta, en kuulemma ollut tarpeeks hyvä vaimo jne. Heidän pojassaan ei ikinä ole mitään vikaa... Sisarukseni asuu kauempana enkä haluaisi muuttaa pois tästä meidän talosta.
Lasten isä on kyllä halukas tapaamaan lapsiaan, mutta nykyinen nainen ei miehen puheiden mukaan ole ollut kauhean innostunut siitä, saati raskaudestani. Mies ei ole sanonut raskauteen oikeastaan juuta eikä jaata, sanonut, että saan itse päättää mitä teen. Jos tietäisin varmaksi, että jaksan niin pitäisin ehdottomasti, mutta epäilen vahvasti omaa jaksamistani.
ap
miten vanhoja toiset lapsesi ovat ja miten järjestätte tapaamiset/asumiset miehen kanssa.
Itse siis kannatan raskauden jatkamista, yleensä. Mutta...
Itse olin tilanteessa, jossa 3 lasta alle 5 v, nuorin alle 1 v kun mies halusi eron (toisen naisen takia).Sovittiin lasten käyvän isällään joka toinen vkonloppu, mutta oikeasti käyvät harvemmin (miehen syiden vuoksi). Tuossa tilanteessa vastasyntynyt olisi ollut melko ahdistava asia. Nyt kun nuorin on "jo" 3 v, huomaa, että oma jaksaminen on siinä jamassa että vauva hoituisi tässä sivussa.ja mulla tietty vauvakuume, muttei miestä, mutta se on toinen tarina.
Itse vastaavassa tilanteessa käytin hyväkseni kaiken avun jonka sain, ja sitä tarjottiin yllättäviltäkin tahoilta. Ehkä itselläsi käy samoin? Ja turvaverkko on tärkeä, itse muutin lähelle omia verkostojani.Joka tapauksessa tuossa loppuraskauden aikana luulen elämän siten vähän tasoittuneen, että lapsi syntyisi taas yhteen elämäntilanteeseen, mistä et voi arvata vielä mitään.
tuohon joukon jatkoksi, vaikka se moraalisesti olisi paras ratkaisu.
ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Teillä, jos missä olisi perhetyöntekijän paikka!
järjestyy asat parhain päin. Anna lapsen tulla ja kyllä pärjäät varmasti. oman lapsen abortointia katuisit todennäköisesti aina.
aika outo lintu taitaa olla kun suurperheen isän vie kynsiinsä ja vielä huolii miehen jolla raskaana oleva vaimo. Ja mies todella tyhmä! Voiko olla edes totta?
Kukaan ei tällaista ehdota, mutta minäpäs ehdoton voisiko olla mitenkään mahdollista, että miehesi järkiintyisi ottaisi vastuun perheestään, oppisi rakastamaan lapsensa synnyttänyttä vaimoaan uudestaan ja tajuisi miten typerä on ja miten tyhmä se nainen on? Tuollaisia toisia naisia kyllä riittää ja niillä jo ehkä toisia miehiäkin...
Tuohon viimeiseen kysymykseen vastaus on, että jos et pysty antamaan, lienet onnellinen siitä, että hän on siinä ja se on tärkeää. Abortti sattuu myös äitiin tunnetasolla ja toipuminen voi olla yllättävän hankalaa. ei se ole helppo ratkaisu ja senkin knassa joutuu elämään joka päivä. Mistä saisit apua? hoitaako mies lapsia joskus, siis ottaa luokseen vai täysin yksinhuoltajaksi joudut. Tilannehan voi olla aesttunut uomiinsa, kun vauva syntyy: lapset välillä isän välillä äidin luona. Kannustan vauvan synnyttämiseen.