35v-> lapsia saaneet: Miltä teistä tuntuu olla aina sieltä vanhimmasta päästä
esim. perhekerhossa/perhekahvilassa, synnytyssairaalassa, leikkipuistossa, vanhempainilloissa, lapsen harrastusta seuraillessa jne?
Kommentit (67)
Sain lapsemme 32-vuotiaana ja olen kokenut sen hyväksi iäksi. Elämä oli jo ehtinyt vakiintua, mutta en kuitenkaan ollut vielä kovin vanhakaan. Monet tekevät lapsia nelikymppisinä nykyään eikä siinä ole mitään vikaa. _Omalle_ kohdalleni en olisi sitä halunnut, koska en halua olla jo kuusikymppinen siinä vaiheessa kun lapsi lentää pesästä.
Lähes kaikki mammaporukkamme äidit ovat 30+. Luulisin, että sitä ainoata alle kolmikymppistä harmittaa olla meidän menestyvien äitien kanssa samassa porukassa.
Te ja teidän "menestyksenne"! :D
Itse taidat olla kateellinen nuorille äideille, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä. Sinä et tunnu oikeasti olevan.
Te ja teidän "menestyksenne"! :D
Itse taidat olla kateellinen nuorille äideille, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä. Sinä et tunnu oikeasti olevan.
joka oli yh jo ennen lapsen syntymää, ei töitä tiedossa, asuu kaupungin vuokrakämpässä, jne? En kyllä nyt ihan heti keksi kateuden aiheita... Vaan ehkä em. seikat herättävät sinussa kateutta?
Ja minä olen tyytyväinen elämääni. Vieläpä ihan "aikuisten oikeesti".
ja koululaisten vanhemmat on sit jo liki 40 v. On aika sama onko 36 vai 46, ei se kauheasti näy päällepäin.
t. 38 v ja 39 v lapset saanut av-mammeli
en oikein ymmärrä miten 20v äiti 2 vuotiaan äiti on ITSE takonut rahaa autoihinsa jne. Takana ehkä muutaman vuoden amis-tutkinto, vuoden äitiysloma ja ehkä 1-2 vuoden työskentely matalapalkka-alalla. Amistutkinnoilla kun ei huipputuloihin pääse, etenkään vasta-alkaja.
Kertokee tyhmälle vanhalle äidille, mitenhän on itse työllään takonut ansionsa?
useamman lapsen äitejä joilla mun lapsen kanssa samanikäinen lapsi (5v, itse 40v).
mutta kenties nuorelle äidille, joka on löytänyt toiveammattinsa jo nuorena, joka elää onnellisessa suhteessa, asuu mukavassa omistusasunnossa (koska on aloittanut työnteon jo siinä vaiheessa, kun itse hilluit muiden ikisinkkujen kanssa haalaribileissä)ja jolla on lapset saatu hedelmällisimmässä iässä ;)
mutta kenties nuorelle äidille, joka on löytänyt toiveammattinsa jo nuorena, joka elää onnellisessa suhteessa, asuu mukavassa omistusasunnossa (koska on aloittanut työnteon jo siinä vaiheessa, kun itse hilluit muiden ikisinkkujen kanssa haalaribileissä)ja jolla on lapset saatu hedelmällisimmässä iässä ;)
"Löytänyt toiveammattinsa nuorena" = ei ole ollut lukupäätä vaativimpiin ammatteihin
En, minä en ikinä voisi olla kateellinen tuollaiselle naiselle...
kenenkään kadehtivan toisen ikää! Ei kukaan nelikymppinen haluaisi olla kaksikymppinen ja toisaalta kukapa kaksikymppinen haluaisi olla nelikymppinen. Ihmiset on pääsääntöisesti ihan sinut ikänsä kanssa ja vanhemmiten sitä oppii vaan nauttimaan iästään aina enemmän. Kuten kuusikymppinen isäni kerran minulle sanoi, niin elämä tuossa iässä vasta onnellista on: ei ole taloudellisia huolia, saa kaiken haluamansa (ja on osannut luopua haluamasta kaikkea sellaista, johon ei pysty) ja huolia ei ole juurikaan työstä, lapsista jne. Sen kun nautiskelee vaan...:)
kun kaikki mammatutut oli 25-30 vuotiaita. En ainakaan itse tajunnut ikäeroamme eikä kukaan tuntunut pitävän mua vanhempana. Enkä todellakaan ole poikkeavan vanha äiti, nyt ekaluokalla on monta lähes samanikäistä vanhempaa.
Mietin juuri äsken kuinka aikoinaan mun vanhempia pidettiin ikäloppuina - saivat minut ainokaisensa 33 ja 37v! Nykyäänhän he olisivat nuoria vanhempia! Esim oma esikoiseni täyttää 29v eikä ole tietoakaan lapsista vielä.
on taas suoraan sanottuna lapsellinen toteamus :) ettäkö kaikki jotka eivät halua opiskella insinööreiksi ja lääkäreiksi ovat automaattisesti vähän vajaita... toisille se kokin ammatti tms. hommat on se unelma-ammatti ja miksi sitten turhaan opiskella lähes 10 vuotta ammattiin josta ei edes pidä...
on taas suoraan sanottuna lapsellinen toteamus :) ettäkö kaikki jotka eivät halua opiskella insinööreiksi ja lääkäreiksi ovat automaattisesti vähän vajaita... toisille se kokin ammatti tms. hommat on se unelma-ammatti ja miksi sitten turhaan opiskella lähes 10 vuotta ammattiin josta ei edes pidä...
oli tarkoitus lainata 4 :)
on taas suoraan sanottuna lapsellinen toteamus :) ettäkö kaikki jotka eivät halua opiskella insinööreiksi ja lääkäreiksi ovat automaattisesti vähän vajaita... toisille se kokin ammatti tms. hommat on se unelma-ammatti ja miksi sitten turhaan opiskella lähes 10 vuotta ammattiin josta ei edes pidä...
oli tarkoitus lainata 4 :)
oli tarkoitus lainata 54.. jospa nyt onnistuis..
En ole kokenut olevani ollenkaan vanha omissa mammaympyröissäni. Mammatutut esim. naapurustossa ovat aika lailla saman ikäisiä. Myös työkavereillani tämä on tosi tavallinen aika saada lapsia.
parhaan kaverin vanhemmat on selvästi mua vanhempia. Mutta kyseessä onkin heidän kolmas lapsensa ja meidän ensimmäinen.
mutta kenties nuorelle äidille, joka on löytänyt toiveammattinsa jo nuorena, joka elää onnellisessa suhteessa, asuu mukavassa omistusasunnossa (koska on aloittanut työnteon jo siinä vaiheessa, kun itse hilluit muiden ikisinkkujen kanssa haalaribileissä)ja jolla on lapset saatu hedelmällisimmässä iässä ;)
Ja sori, itse olen paiskinut töitä todella paljon, hillumiset jäivät aika vähälle. Ja tuota... jos olen tullut raskaaksi, niin enkös silloin ole ollut hedelmällisessä iässä?
En ole ikinä ajatellut yhtään mitään, hassua!
Minulla on kaksi lasta 28- ja 30-vuotiaana saatuja. Yliopistotutkinto 'kutsumusammatista', tutkinnon jälkeistä työelämää takana 8 vuotta, avioliitossa 10v., oma asunto jne.
Tää on siis varmaan se unelma :)
Sain toisen lapseni 42-vuotiaana. Välillä on vaikeaa löytää omaa ikäluokkaa, jotka olisi samassa elämäntilanteessa. Mutta on löytynyt n. 10 v. nuorempia äitejä ystäviksi.
Enimmäkseen ei ikä haittaa ollenkaan. Ei ikää edes muista. Välillä toki huolettaa että alkaa ulkonäkö pian mennä. Mutta iän tuoma ulkonäkökriisi olisi varmaan tullut joka tapauksessa ilman lapsiakin.