35v-> lapsia saaneet: Miltä teistä tuntuu olla aina sieltä vanhimmasta päästä

en ole kyllä koskaan käynyt perhekerhossa, perhekahvilassa, enkä vuosikausiin enää leikkipuistoissakaan. Synnytyssairaalassa oli paljon ikäisiäni äitejä, jotka saivat esikoisensa, ja minulla taas on monta lasta, joista vanhimmat jo aikuisia. Vanhempainilloissa ja harrastuksissa ikä ei ole käynyt mielessä, minusta siellä on kaikenikäisiä vanhempia, pari jo eläkeläiseltä näyttävää isääkin.

olin yksi nuorimmista äideistä. Okei, pari oli selvästi nuorempaa, mutta muut oli vähintään tätä ikää tai vanhempia. Kyse siis 5-vuotiaiden ryhmästä ja itse olen 33 nyt eli saanut esikoisen 28-vuotiaana...:) Esimerkiksi lapsen lähimpien kavereiden äidit on kaikki mua vanhempia.

enää vuosiin. Minullaon paljon hyviä ystäviä, jotka ovat 10 vuotta minua nuorempia, ja on myös 10 vuotta vanhempia. JA veikkaan, että jaksan ja viitsin tehdä lasten kanssa enemmän kuin keskivertoparikymppinen. Käydäään yhdessä ratsastamassa, laskettelmassa, lautailemassa, luistelemassa, uimassa...

Moni saa lapsen 40v. Mutta pakko huomauttaa että on olemassa vielä keskitie, täällä kun puhutaan "lähiöiden teinimammoista" tai sitten esikoinen on tehty vasta liki 40v. Kaikki varmaan kuitenkin tietävät että ensisynnyttäjien keski-ikä on reilu 28v. Ei kai kukaan voi sillon väittää että alle 30vkin olisi teiniäiti ja oikeastaan se "oikea" ikä hankkia lapset onkin 35+ "jos on kouluttautunut". Tiedän lukuisia maistereita ja jopa tohtoreita jotka ovat silti hankkineet lapset alle 30v.

ja suurin osa tällä alueella on saanut lapsensa yli kolmekymppisenä. Itse sain ainoan lapseni 36 vuotiaana. Nyt olen 47 ja lapseni on 10v, tässä iässä joskus tuntuu hupsulta että jotkut 50- vuotiaat alkavat jo odotella lapsenlapsiaanja osa on jo isöäitejä.

Minä taas olen suuntautunut kasvavan lapsen ja nuorten asioihin.

ja suurin osa tällä alueella on saanut lapsensa yli kolmekymppisenä. Itse sain ainoan lapseni 36 vuotiaana. Nyt olen 47 ja lapseni on 10v, tässä iässä joskus tuntuu hupsulta että jotkut 50- vuotiaat alkavat jo odotella lapsenlapsiaanja osa on jo isöäitejä.

Minä taas olen suuntautunut kasvavan lapsen ja nuorten asioihin.

Sama täällä. Kun asuu pks kalliilla asuinalueella niin äidit on aika "vanhoja". Täällä alle kolmekymppiset äidit on harvinaisuus.

Ja olen ikähaarukassa keskellä.



Mutta eipä noita 4-kymppisinä lapsensa saaneita tunnu myöskään hetkauttavan, olisiko iän tuomaa varmuutta...?

Tää kanssa varmaan sitä iän tuomaa varmuutta. Ei paljon muiden mielipiteet vaikuta, ei tullut edes mieleen miettiä mitä muut miettivät minusta synnärillä.



Ja kyllähän jotkut saavat lapsia niin 20-vuotiaana kuin 40-vuotiaanakin.

ja kyllä meitä enemmistö oli silloin 61-66 syntyneitä. Harvinaisempaa oli nuori äiti kerhoissa ja puistoissa. Hän varmaan tunsi itsensä pikemminkin oudoksi.

näyttää olevan samanikäisiä. Ei ole vielä yhtään alta kolmekymppistä äitiä ollut, missä on oltu, eli muskarissa ja perhekerhossa.

Olen 33v ja olen saanut esikoisen 27 vuotiaana ja kuopuksen 29 vuotiaana. Suurin osa ystävistäni on minua 5-10 vuotta vanhempia. Asumme ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi ja ystäväpiirini koostuu lähinnä lasteni kavereiden äideistä. Olen selkeästi nuorin. Kummastusta aiheuttaa vielä se että meillä on jo 2 lasta. En nyt ole niin kovin nuori sitten kuitenkaan ollut kun sain esikoisen, mutta tiedoksi nyt sekin että kyllä olen akateeminen, eli olen ehtinyt käymään yliopiston ja olemaan töissä. Suomessa asuimme Helsingin kantakaupungissa.

että moni ajattelee, että sitä on joko teiniäiti tai vanha äiti. Ja kuitenkin, ne jotka on teiniäitejä, luultavasti tekee niitä lapsia myös vanhempina.Mun kaverin äiti sai kaverini ollessaan 16v ja sitten pari muuta lasta, ja neljänen sai ollessaan 44-vuotias. Eli mun kaverille tuli pikkusisko kun se itse oli 28v :D

Ei miltään. Mulla on muutakin tekemistä, kuin miettiä ikääni :-). T. yksi 38-vuotiaana lapsensa saanut

Lapseni luokalla oli aina meitä iäkkäämpiäkin äitejä ja jotenkin tuntui, että heidän perheissään oli asiat enemmän reilassa kuin nuorten vanhempien perheissä...

Esikoisen kanssa taas olin aina se kaikkien nuorin, enrgisin, parhaiten pukeutuva ja ulkoisesti ihailluin.



Molemmissa on puolensa.

Jos asuu jossain vuokraslummissa niin 35v. äiti on kai vanha. Teiniäitiyshän on periytyvää ja kotoa imetään tukien kanssa elämisen malli.



Vauraammilla asuinalueilla äidit ovat vanhempia.

aktiviteetteihn vaikka olenkin saanut esikoisen 21.v..Musta ikää on aivan turha tuijotella tälläsissä asioissa.Jotkut ovat valmiita perustamaan perheen nuorempana kuin toiset.Ei yleistää voi missä iässä on paras äiti tai isä.Mä ainakin olen ollut omille lapsille paras mahdollinen äiti nuoresta iästä huolimatta..

ikä 30- 37 on saada lapsia nykypäivänä. Ja onko väliä, onko lapsi ensimmainen vai viimeinen. 20 vuotta eteenpäin lasta on vietävä.

Asutaan kalliilla, uudella asuinalueella ja täällä olen ihan keski-ikäinen, nuorempia äitejä täällä ei kauheasti näe. Sain nuorimmaiseni, neljännen lapsen 36-vuotiaana. Välillä käyn perhekerhossa alueella missä on paljon kaupungin vuokrataloja (tuttu ohjaaja pitää siellä kerhoa) ja siellä suurin osa äideistä on tosiaan nuoria. Ei se mua ole kyllä mitenkään haitannut, enkä ole heidän äitiytensä hyvyyttä kyseenalaistanut. Mutta huomaahan sen toki puheissa että elämäntilanteet on hyvin erilaisia, nuorissa on paljon yh-äitejä ja tokihan tässä iässä huomaa että nuoret ovat aika naiveja joissain asioissa :) Ja monesti hyvin mustavalkoisia.

Olen ainakin Irlannissa niin keskiverto ja tavis kun olla voi. Suomalaisista kavereistani kaikki ovat saaneet lapsensa vasta yli 30 v, siis Suomessa.



Täällä Irlannissa kaveri sai kuopuksensa 43 v ja eräs naapuri sai piiiiiiitkän hoitorupeaman jälkeen (kai) ainokaisensa 46 v....

,mutta vastaan kuitenkin.

Ihanaa olla "vanha" äiti, nuorena kakskymppisenä tein ensimmäiset muksut ja sitten 36 vuotiaana iltatähden tytön. Neuvolassa oli joku kesäloman tuuraaja kun hänelle valitin supisteleista niin hän tokaisi vain "olet vanha ja väljä" se tuntui tosi kamalalle,jälkeenpäin olen nauranut asialle itse asiassa olen tosi"tiukka" ... mieheni sanoo noin.