Kuuluitko lapsen köhiin, työväenluokkaan, alempaan/ylempään keskiluokkaan vai yläluokkaan?

Molemmat vanhemmat oli yliopistokoulutettuja. Taloudellisesti en kyllä tiedä miten lokeroisi. Isällä oli todella isot tulot, jotka meni suoraan pankkiin (pakkomielteisen saita ihminen), eli ei niistä meillä kukaan muu kostunut. Äiti oli akateeminen pienituloinen, mutta maksoi leijonanosan lasten menoista usein penniä venyttäen. Merkkituotteita tai statusjuttuja ei meidän kotona tosiaankaan nähty, mutta eipä puutettakaan.



Paras kaverini oli työväenluokan perheestä ja jaksoi aina piikitellä mulle "yläluokkaisesta" perheestäni. Se tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun ne riidat ja katkeruus perheen kuluista oli kuitenkin kotona jokapäiväistä.

eli kultturellia keskiluokkaa, mutta tulot ovat penet.

Ja hei kertokaahan vielä miten äänestätte! Itse äänestän vasemmistoa.

Vanhemmat olivat keskiluokkaisia, ei akateemikkoja mutta arvostivat lukeneisuutta. Äänestivät sdp:tä.

Vanhemmilla opistotason koulutus ja tulotaso hyvin keskinkertainen. Omistusasunto oli mutta ulkomaan matkailua ei harrastettu eikä mitään kalliita harrastuksia. Ei merkkivaatteita.



Itsellä ja vaimolla akateeminen kolutus ja tulotaso selvästi keskitason yläpuolella.

Ehkä enempi köyhiin siksi, kun isäni taisi olla pitempiä aikoja työttömänä.



Meilläkin aina käytetyjä vaatteita, lisäksi sukset,luistimet yms. jonku vanhaa, laskettelu tai muuta kalliimpaa ei saanu harrastaa, ei matkoja, vuokralla kerrostalossa asuttiin.



Tällä hetkellä ollaan kai mieheni kans keskiluokkaa? Bruttotulot reilu 6000€/kk. Omakotitalo, 2 autoa jne. rahaa jää kivasti normimenojan ejälkeen.



Itsekin omaan vähän samoja piirteitä kuin 5, eli lapsille laitan mielellään kunnollista, vaikka kyllä mä kirppareitakin suosin. Lisäksi haluan, että lapset saa paljon kunnon lahjoja jouluisin, itse en saanut.

Makkarakastikkeesta ja rusekasta kasitikkeesta kyllä pidän edelleen :). Minusta se on hyvää perusruokaa ja meilläkin sitä on silloin tällöin.



Äänestän SDP:tä tai perussuomalaisia.

Vanhempani kuuluivat alempaan keskiluokkaan. Sitten erosivat. Kuuluimme varmaan pienituloisiin, kun olimme yksihuoltajan lapsia.



Itse kuulun köyhiin nykyisin. Sossun rahoilla menty jo vuosia.

Nykyään työkyvyttömyyseläkeläisenä 30-vuotiaana ja kaksi lasta huollettavana.

vissiin. Mutsi pankissa töissä ja iskä konestaja, ulkomailla ollaan käyty 5krt, reissaltiin pitkin suomea, mm. helsinki,vaasa,lappi. Oli ja on rahaa, mutta eletty pihisti, että ei mitään jonnin joutavaa olla laitettu rahaa. Nykyään olen kotiäiti sitä ennen työtön,mies opiskelee joten vissiin köyhiin. Ollaan reissattu ja on rahaa säästössä mutta eletään pihisti, miten minut on opetettu että rahaa ei tuhlata vaan sitä myös säästetään.

Ei kyllä oltu silti mitään köyhiä, vaikka vanhemmat olikin duunareita. Ei tänä päivänä vaan niissä ammateissa työskentelevät pystyisi ostamaan pääkaupunkiseudulta omaa uutta rivari neliötä ja lainankin maksoivat nopeasti pois. Muita tuloja ei ollut kuin palkka ja molemmat tuli köyhistä perheistä. Oli lisäksi kesämökki järvenrannalla, jonka rakennuttivat. Auto ostetiin aina uutena ja ei velaksi.



Toista se on tänä päivänä. Olen itsekin nyt duunari, mutta tavallaan köyhä. On vaan kerrostalo kaksio ja sekin halvalla alueella. Autoon en viitsi rahaa laittaa, siihen ei olisi varaa. Lainalla toki saisi, mutta en halua paljoa lainaa ottaa. Toki saadaan käyttää vanhempien kesämökkiä.

ylempään keskiluokkaan nyt.



Mutta vähemmän rahaa meillä kyllä on kuin lapsuudenperheessäni. Suurilla ikäluokilla tuntui että heti kun oli perheessä kaksi maisteria niin erinomaiset työpaikat ja elintaso olivat jo vähän päälle parikymppisesti asti taatut, kun taas meillä se on ollut hidas prosessi...

Ylempään talonpoikaisluokkaan, vanhemmilla ei koulutusta mutta maita ja mantuja sekä lypsykarjaa paljon. Nyt olen akateeminen, mutta en omista omistusasunto. Mitä se sitten on, köyhää keskiluokkaa?

Olen niin pieneltä paikkakunnalta että siellä ei kannata tehdä jakoa, onko ylempää vai alempaa keskiluokkaa, ja yläluokkaa siellä ei ollut ollenkaan. :)



Vanhemmat virkamiehiä, arvostaneet ja kannustaneet koulutuksen pariin. Myös heitä edeltävissä sukupolvissa on suvussamme ollut ylioppilaita, professoreja, pappeja, toki paljon myös maanviljelijöitä.



Keskiluokkainen olen nykyäänkin.



Edelleen katson kylään mennessäni, onko ihmisillä kirjahyllyä - ja onko siinä kirjoja, ei koriste-esineitä. Tämä on kodin peruja, vaikkei siellä ikinä tätä asiaa ääneen sanottukaan. Jotenkin kodin ilmapiiristä on jäänyt se olo, että vain sellaiset ihmiset ovat sivistyneitä, jotka lukevat kirjoja.

Vanhemmat insinööri ja humanisti, omakotitalo ja auto löytyi, ei matkusteltu juurikaan. Kotona luettiin paljon.

Ihan ok tienaavan yh-äidin ainoa lapsi, kaikkea oli tarpeeksi muttei mitään liikaa. Onnellinen lapsuus, kaipasin silti isää ja sisaruksia.



Nyt myös alempaa keskiluokkaa, ainoana erona toimiva avioliitto ja kolme lasta, ei siis lapsilla yksinäistä lapsuutta niinkuin mulla oli. Sekä minä että mies tienataan n 2000 euroa kuussa, on ok-talot, autot ja joskus varaa jopa reissata. Rahasta kuitenkin aika tiukkaa, ja musta onkin ihan hyvä että lapset oppii ettei se puussa kasva.



Myös mieheni oli lapsena alempaa keskiluokkaa, myyjän ja autonkorjaajan lapsi. Kotona alkoholismia, meilä ei onneksi sitäkään murhetta.

vissiin. Mutsi pankissa töissä ja iskä konestaja, ulkomailla ollaan käyty 5krt, reissaltiin pitkin suomea, mm. helsinki,vaasa,lappi. Oli ja on rahaa, mutta eletty pihisti, että ei mitään jonnin joutavaa olla laitettu rahaa. Nykyään olen kotiäiti sitä ennen työtön,mies opiskelee joten vissiin köyhiin. Ollaan reissattu ja on rahaa säästössä mutta eletään pihisti, miten minut on opetettu että rahaa ei tuhlata vaan sitä myös säästetään.

Itse olen maisteri ja mieheni diplomi-insinööri, omakotitalossa asutaan.

Arvoalueelle Espooseen, vanhemmat hyvissä ammateissa, hyvät tulot ja paljon omaisuutta, niin kiinteistöjä kuin osakkeitakin. Kävivät työmatkoilla Amerikassa ja matkustelivat meidän lasten kanssa lähinnä Euroopassa, mutta vähintään kerran vuodessa. Iso talomme aina kauniisti ja kalliisti sisustettu.



Mihinkään suuntaan en ole muuttunut, samassa luokassa edelleen.

Nykyään työväenluokkaan (olen yrittäjä), mies duunari.

Ei akateemisia, mutta varsinkin isä ihan hyväpalkkainen. Sain lähes kaiken, minkä halusin, mutta vanhemmat tinkivät omista tarpeistaan. Iso omakotitalo ja matkoja silloin tällöin, merkkivaatteitakin. Muistan olleeni tyytyväinen.



Nyt akateemisia (tohtori+maisteri), eletään leveämmin, mutta irtorahaa ei asuntolainan vuoksi ole... Pitäisi olla vaatimattomampi.

tekee duunarin töitä, mutta tienaa paremmin kuin esim monet lääkärit tai monet muut pitkän koulutuksen saaneet?

Mutta aina oli ruokaa pöydässä, ja vaatteita päällä. Jotenkin vanhempani siinä maksoivat myös asuntovelat pois, mutta itselleen eivät kyllä ikinä ostaneet mitään.



Nyt kuulun kaiketi keskiluokkaan. Tullaan oikein hyvin toimeen mutta rikkaita ei olla. Asuntovelkaa on, mutta voidaan myös matkustella ja ajella hyvällä autolla. Koskaan ei tarvitse laskea rahoja, ja säästössä on hyvä summa pahan päivän varalle. Yläluokkaista minusta ei saisi tietty mitenkään, olenhan juuriltani työväenluokkaa =)