Mitä ajattelet äidistä, joka säätää lapsensa kaverisuhteita eli

leikkiin jne. En tosin arvostele kavereita lapselleni, ohjailen vaan taustalla. En halua hulluja riehujia kotiini tai opettamaan lapsille huonoja tapoja. Puistossa ym. voivat olla kenen kanssa haluavat. Riippuu varmaan miten vanha lapsi on.

leikkiin jne. En tosin arvostele kavereita lapselleni, ohjailen vaan taustalla. En halua hulluja riehujia kotiini tai opettamaan lapsille huonoja tapoja. Puistossa ym. voivat olla kenen kanssa haluavat. Riippuu varmaan miten vanha lapsi on.

kesken. siis tämän äidin mielipiteisiin ei vaikuta lapsi vaan tämän vanhemmat, tällä äidillä on kaksijakoinen suhtautuminen normaaleihinkin ihmisiin: pahoja tai hyviä

mutta joskus asialla voi olla syynsäkin. Minä olen kieltänyt omaa lastani viettämästä aikaa yhden toisen lapsen kanssa. Tämän pojan äiti ja isä ovat ihan normaalija ihmisiä muuten, mutta he ovat sitä mieltä, että kaikki mitä lapset tekevät tai lasten välillä tapahtuu, on aina sen toisen syytä, ei koskaan heidän poikansa syytä. Niinpä pojasta on kasvanut aika terroristi - ja silti he edelleen syyttävät niitä muita. Heidän kanssaan on ihan mahdoton keskustella ja kaveruudesta seuraa aina pahaa mieltä. Tiedän, ettei se ole pojan vika ja olen yleensä sitä mieltä, että lapsillekin pitää antaa monta tilaisuutta parantaa tapojaan - me kaikki tarvitsemme uusia tilaisuuksia - mutta tästä ei vaan tule mitään. Enkä halua enää ikinä joutua keskustelemaan sen äidin kanssa.

mielestäni kivan pojan kuin sen naapurin hullun riehujan joka kiroilee. Lapsella, 5-v ei ole vielä mitään mielipidettä kavereista varsinaisesti,"kaikki on kivoja kavereita" joten sittenhän voin kutsua mieluummin sen joka on kohtelias ja keskittymiskykyinen.



Jos lapsi nimenomaan haluaisi kutsua riehujan meille, tietenkin hänet kutsuttaisiin.

mutta joskus asialla voi olla syynsäkin. Minä olen kieltänyt omaa lastani viettämästä aikaa yhden toisen lapsen kanssa. Tämän pojan äiti ja isä ovat ihan normaalija ihmisiä muuten, mutta he ovat sitä mieltä, että kaikki mitä lapset tekevät tai lasten välillä tapahtuu, on aina sen toisen syytä, ei koskaan heidän poikansa syytä. Niinpä pojasta on kasvanut aika terroristi - ja silti he edelleen syyttävät niitä muita. Heidän kanssaan on ihan mahdoton keskustella ja kaveruudesta seuraa aina pahaa mieltä. Tiedän, ettei se ole pojan vika ja olen yleensä sitä mieltä, että lapsillekin pitää antaa monta tilaisuutta parantaa tapojaan - me kaikki tarvitsemme uusia tilaisuuksia - mutta tästä ei vaan tule mitään. Enkä halua enää ikinä joutua keskustelemaan sen äidin kanssa.

jep ja tässä alkuperäisen esimerkissä tämä valikoiva äiti on juuri kuvailemasi äidin kaltainen ja lisäksi tämän lapsi valehtelee mitä muut lapset ovat tälle tehneet, jotta äidillä olisi taas hämmennettävää

[

kesken. siis tämän äidin mielipiteisiin ei vaikuta lapsi vaan tämän vanhemmat, tällä äidillä on kaksijakoinen suhtautuminen normaaleihinkin ihmisiin: pahoja tai hyviä

[/quote]

Nimenomaan lapsi vaikuttaa. Oma lapseni tulee toimeen oikeastaan kaikkien kanssa. Kaikkia parhaitakaan kavereita ei kuitenkaan ole aikaa tavata niin usein kuin haluaisimme. Toki siis valitsen vierailulle ne muksut joita niin vanhemmat kuin lapset haluavat tavata.



Miten asia liittyy lapsen vanhempiin??

[ kesken. siis tämän äidin mielipiteisiin ei vaikuta lapsi vaan tämän vanhemmat, tällä äidillä on kaksijakoinen suhtautuminen normaaleihinkin ihmisiin: pahoja tai hyviä

Nimenomaan lapsi vaikuttaa. Oma lapseni tulee toimeen oikeastaan kaikkien kanssa. Kaikkia parhaitakaan kavereita ei kuitenkaan ole aikaa tavata niin usein kuin haluaisimme. Toki siis valitsen vierailulle ne muksut joita niin vanhemmat kuin lapset haluavat tavata. Miten asia liittyy lapsen vanhempiin??

siis tämä alkuperäinen äiti josta kysyin on tällainen. En oikein saa selvää onkö äidillä joku psyykkinen häiriö vai mikä, saattaa tuosta vain alkaa vihata jotakin henkilöä ja silloin lapsensakaan ei voi leikkiä tämän henkilön lasten kanssa.

tottakai. jos lapsi kokee jonkun aikuisen epämiellyttävänä en laita lasta vallan yksin ko. aikuisen seuraan. samoin lapset, katson kuinka homma toimii, jos on pahatapaista tai lapsesta näkee että hän kärsii ko. seurasta, niin kyllä sitä vältellään. mun mielestä ihan normaalia.

samoin on aikuisia joiden tapoja en hyväksy ja heidän lähelle en lasta yksin jätä. (meillä siis kyseessä on pienet lapset)

kaikkea ei sivulla olija näe, ei vallankaan lapsen reaktioita.

meillä esim. yksi kaveri aiheutti painajaisia, oli väkivaltainen jne. ja tätä kesti vuoden päivät ennen kuin tein karun stopin - josta äiti suuttui, hänen mielestä se oli lapsen uhmaa (vaikka lapsi oli 9kk ja siitä eteenpäin) ihan sama mitä oli, niin ei sellaista tarvi kenenkään kestää. (potki yhteisen kaverin vauvaa päähän - äiti ei reagoinut, löi, puri jne kaikkea mahdollista - äidin mielestä ei tehnyt mitään...)

tottakai. jos lapsi kokee jonkun aikuisen epämiellyttävänä en laita lasta vallan yksin ko. aikuisen seuraan. samoin lapset, katson kuinka homma toimii, jos on pahatapaista tai lapsesta näkee että hän kärsii ko. seurasta, niin kyllä sitä vältellään. mun mielestä ihan normaalia. samoin on aikuisia joiden tapoja en hyväksy ja heidän lähelle en lasta yksin jätä. (meillä siis kyseessä on pienet lapset) kaikkea ei sivulla olija näe, ei vallankaan lapsen reaktioita. meillä esim. yksi kaveri aiheutti painajaisia, oli väkivaltainen jne. ja tätä kesti vuoden päivät ennen kuin tein karun stopin - josta äiti suuttui, hänen mielestä se oli lapsen uhmaa (vaikka lapsi oli 9kk ja siitä eteenpäin) ihan sama mitä oli, niin ei sellaista tarvi kenenkään kestää. (potki yhteisen kaverin vauvaa päähän - äiti ei reagoinut, löi, puri jne kaikkea mahdollista - äidin mielestä ei tehnyt mitään...)

niin minäkin teen, mutta tätä esimerkkiä ei varmaan kukaan ymmärrä ennenkuin saa läheltä seurata erään narsistiäidin elämää.

sellainen äiti on aika kova kontrollifriikki, lusikka joka sopassa. Päällepäsmäri.



Minäkin pidän enemmän ja vähemmän toisista lastemme kavereista, mutta ei tulisi mieleenikään rajoittaa lapseni ja ystävän tapaamisia. Lapseni tosin osaa itse karttaa esimerkiksi lyöviä lapsia, ei halua tietenkään "pelottavan" lapsen kanssa sen kummemmin kaveerata.

Poika tulee silloin tällöin kysymään, että voidaanko me tulla meille leikkimään ja vastaan että kyllä voitte, käyn vaan mahdollisesti villimmän lapsen saapuessa kertaamassa lastenhuoneessa ystävällisesti meidän talon säännöt, esimerkiksi että leluja ei heitellä tai rikota jne.

Jos eräs lyövä lapsi tulisi meille leikkimään, niin kertaisin myös varmaan senkin säännön että meillä ei saa toisia lyödä tai ei saa tulla enää tänne leikkimään.

yksi taloyhtiön lapsista on aikuisille oikea enkeli, mutta sortaa aina jotain lasta, kohtelee muista huonosti ja yllyttää muita toisia vastaan.

Vanhempansa tuskin ovat tietoisia kullannuppunsa valtapelistä. Eli olen ohjaillut omaa lastani pois tämän tytön vaikutuspiiristä, koska kyseinen lapsi ei osaa olla reilu toisia kohtaan. Kantaani en perusta pelkästään pihan lasten puheisiin vaan olen itse useaan otteeseen nähnyt tilanteita.



En ole kontrollifriikki enkä päällepäsmäri, en yleensä puutu lasteni ystävyyssuhteisiin eikä niihin vaikuta kavereiden perhetausta. Mutta selkeästi väärin toimivan lapsen valtapiiristä ohjaan kyllä lapseni pois.

ohjailee kenen kanssa on toivottavaa olla kaverina jne, Ja kyse on normaalien perheiden lapsista, ei mitään hulttioita.

seura tekee kaltaisekseen, joten tottakai haluan lapselleni reilut mukavat kaverit.

No - yritän olla puuttumatta, mutta ohjailen niin, että ehdotan että hakeutuisi parempaan seuraan.

Ollessani lapsi meidän rivareissa asui paljon lapsia ja yksi tyttö oli aina sortamassa toisia, määräilemässä, tekemässä liittolaisia. Ei meidän eikä muidenkaan äidit tuleet siihen kyttäämään ja sanomaan, että tuon kanssa et sitten leiki, se on ilkeä. Huomasin ihan itse että se tyttö ei ole kiva leikkikaveri enkä siksi enää ITSE halunnut hänen kanssaan leikkiä. Opin siis että ihmiset on erilaisia, toiset kilttejä ja toiset ilkeitä, eikÄ minun ole pakko kaikkien kanssa leikkiä jos ne eivät ole minulle kilttejä. Ja seura ei todellakaan tehnyt kaltaisekseen.



Jo on aikoihin eletty jos mammat mennä posottavat lastensa perässä ja sanovat kenen kanssa ei saa leikkiä ja kenen kanssa saa. Kyllä ne lapset osaavat itsekin ajatella kuka on ok kaveri ja kuka ei.

leikkiin jne. En tosin arvostele kavereita lapselleni, ohjailen vaan taustalla. En halua hulluja riehujia kotiini tai opettamaan lapsille huonoja tapoja. Puistossa ym. voivat olla kenen kanssa haluavat. Riippuu varmaan miten vanha lapsi on.

kesken. siis tämän äidin mielipiteisiin ei vaikuta lapsi vaan tämän vanhemmat, tällä äidillä on kaksijakoinen suhtautuminen normaaleihinkin ihmisiin: pahoja tai hyviä

jos esim kyläillään. On hyvä tuntea vanhemmat ja olla samoilla linjoilla esim. mitä leffoja katsotaa, noudatetaanko pelejen ikärajoja, kauanko ollaan tietsikalla voiko lapsia jättää keskenään leikkimään yms. On niin paljon asioita millä on merkitystä, joten helpommin sujuu kaikki kun kavereiden vanhempien kanssa tulee hyvin toimeen. Näillä meillä on aina toimittu. Nyt kun vanhin on murrosiässä niin saan olla kiitollinen siitä, että on fiksut kaverit joilla on fiksut vanhemmat. Säästyy monelta murheelta.

Normiperheiden lapset raiskaavat, tappavat, kiristävät, uhkailevat, myyvät huumeita ja varastavat siinä missä kovan luokan kriminaalit.

kun puututaan noin voimakkaasti kaverisuhteisiin. Meillä poika valitsee itse kaverinsa, tykättiin tai ei.

Onhan sitten siedettävä naapurin add lasta, koska on meidän pojalle mieleinen kaveri. Ikäeroakin on reippaasti.

Poikani on suosittu kaveri ja en halua haavoittaa häntä. Keskityn enemmänkin oman lapseni kasvatukseen, vaikka toiset lapset tuokin niitä huonoja tapoja.

Kaveruus on myös kemiaa.

jatkuuko tuo puuttuminen sittenkin vielä kun se lapsi on nuori aikuinen ja rakastuu... hirviöanoppien alkuja?

Lähistöllä asuu ainoastaan yksi samaa ikää meidän lapsemme kanssa oleva lapsi. Tämä lapsi on arvaamaton ja saattaa muuten vain alkaa hakkaamaan omaamme tai pikkuveljeään. Leikit hänen kanssaan ovat aina remuamista keppien kanssa tai vastaavia, jotain sattuu usein. Lapsemme haluaisi leikkiä kaverinsa kanssa vaikka joka päivä, koska muutakaan ei ole tarjolla.

Rajoitan leikkihetkiä kovalla kädellä ja olen lähistöllä kyttäämässä kuinka leikit sujuvat.

että puututteko sitten myös mahdollisiin sulhaskandidaatteihin jos olette tottuneet pienestä asti lastenne seuran ja leikkikaverit määräämään?



Siinäpä sitten näette jäättekö ihan yksin oman persoonanne kanssa jos lastanne ei miellytäkään tapanne ohjailla hänen elämäänsä ja hän katkaiseekin välit vanhempiinsa/äitiinsä.



Tämä lasten leikkiminen ja leikkikavereiden valitseminen on minusta osa ihan normaalia lapsen itsenäistymisprosessia. Mielestäni lapselle on tärkeää voida päättää kenen kanssa haluaa leikkiä. Siinä samalla itse vanhempana kasvaa ja pikku hiljaa oppii antamaan hieman valinnan vapautta lapselleen, oppii itsekin hieman löysäämään kontrollia.



Joku edellä kirjoitti että on tyytyväinen kun on valinnut kaverit lapselleen ettei lapsi mene huonoihin juttuihin mukaan. Ihan tiedoksi vain että kyllä kiitos kuuluu lähes täysin kasvatukselle, ei sille kaveriporukalle. Itselläni oli iso kaveriporukka, johon mahtui nuoria laidasta laitaan. Minut on kasvatettu hyvin eikä todellakaan tullut mieleenkään tehdä jotain typerää jos toiset tai joku muu niin teki. Sama koskee tupakanpolttoa, meitä taisi olla porukassa 2 jotka eivät polttaneet vaikka muille maistui. Ikinä ei ole vanhemmat valinneet minun ystäviäni ja hyvä niin.