Oletko noudattanut sitä, että 1v saa olla 1yön yökylässä, 2v 2yötä jne?
Jos olet niin miksi tai jos et niin miksi? Ja jos et ole niin minkä ikäinen teillä on ollut useamman yön erossa vanhemmista?
Kommentit (35)
molemmat ovat olleet vain yhden yön kerrallaan, ei ole ollut tarvetta ja lisäksi mummola nurkan takana, niin hölmöä olisi olla pidempään.
Jos mummola olisi vaikka 200km päässä, päästäisin vaikka viikoksi kesälomalla sinne jos lapset haluaisivat.Vanhempi on semmoinen että jäisi mielellään yökylään minne vain, koska vai ja kuinka pitkäksi aikaa vain. Koskaan ei ole ikävöinyt kotiin, päinvastoin haluaisi useammin kuin pääsee, nuorempi taas tykkää olla kotona, tosin viihtyy silloin kun on yökylässä, mutta ei itse niin paljoa pyytele kuin vanhempi.
Niin ja se piti lisätä, että molemmat ovat olleet yökylässä alle vuoden ikäisenä, joten en ole noudattanut tätä.
Meillä esim. 11 kk ikäinen oli yhden yön erossa (vajaa vuorokauden siis) ja 4-vuotiaana oli 5 yötä erossa. Nämä ainoat poikkeukset, kummassakin tapauksessa hoitajat ja paikka tuttuja lapselle.
Uskon, että tuo sääntö on tarkoitettu suuntaa-antavaksi ohjeeksi, ei niin että jos siitä poikkeaa vähän (tyyliin 11 kk on yhden yön erossa) lapsi traumatisoituu pysyvästi. Eri asia jos se 11 kk on erosa vanhemmistaan vaikka 3 viikkoa.
Kumpikaan lapsi ei ennen 1,5v ikää ole ollut yökylässä missään ja senkin jälkeen harkiten 1 yö/kerta, paitsi viime kesänä pääsivät 4 yöksi mummolaan, kun olivat 4v ja 6v. Ei ole tarvetta hoidattaa lapsia muilla, ja toisaalta mummoloihin on matkaakin yli 400 km ja isovanhemmat ovat kaikki töissä.
ei ole ollut missään vielä yökylässä. Mummolla voisi olla yötä, jos asiuis lähempänä ja uskon että viihtyisikin. Mutta kun ei asu.
jo nelivuotias, kun oli ensimmäisen kerran yökylässä. Ihan itse tahtoi. Kuopus oli suurinpiirtein nelivuotias, kun oli eka kerran. Omasta tahdostaan. Ja heti kerralla sen neljä yötä. Meille ei ole sattunut tilanteita, että ois tarvittu yökyläpaikkaa. Mummo, joka asuu lähempänä, ei ole kovin pienenä edes tarjoutunut noita ottamaan. Kauempana asuvaan taas oli ongelmana se välimatka.
Mutta tuo meillä on ollut, ettei nelivuotias ole neljää yötä pitempään meistä erossa ollut. Viisivuotiaana teki viiden yön reissun. Just sopivasti.
En tiedä, miten olisimme menetelleet, jos taloudellinen tilanne olisi eri tai elämä muuten erilainen. Jos olisimme voineet lähteä jonnekin viikonloppulomalle tosta noin vain mieheni kanssa. Ehkä lapset olisivat olleet nuorempana yökylässä, tai kotona hoitajan kanssa ilman meitä.
Enpä usko noiden menneen rikki, vaikka eivät ole yökyläilleet kovin pieninä. Osaavat nytkin siitä nauttia ja luottavat kyläilypaikkoihinsa.
meillä on kotona esim. 12-vuotias, joka ei ole koskaan ollut missään yökylässä. Lisäksi meillä on monta muuta lasta, useimmat eivät ole koskaan olleet yökylässä ja kaikkein pisin aika yökylässä on ollut yksi yö, ei kukaan ole ollut kauempaa milloinkaan.
10-vuotta on ollut ekan kerran hoidossa 2 viikkoisena yön yli=)1-vuotiaana viikon.
Keskimmäinen oli 1 yön silloin tällöin hoidossa,ja viikon 3-vuotiaana.Kuopus 2-vuotta oli 8kk ekan yön poissa,ja pisin aika on 4 yötä viime kesänä.
lapsi sai alkunsa tapailusuhteesta ja emme päätyneet sen kummemmmin yhteen. Isä tavannut aktiivisesti lastaan kokoajan, syntymästä saakka, ja yökyläily alkoi kun lapsi oli 10kk, nyt 1,5v on jo joka 2.vkonlopun isällään.
Muualla lapsi ei ole koskaan ollut yötä, yhden yön kummitädillään 10kk iässä kun tehtiin muutto ja siivottiin 2 asuntoa.
Pian neljä vuotiaamme ei ole ollut koskaan yökylässä, vauvastamme pian 7 kk nyt puhumattakaan.
Eikö se olisi kumminkin typerää sitten kun lapset on vaikka 12 tai vastaavaa? Olisivat kaverilla 12 päivää ja niin edelleen? Ei se kyllä toimisi enää siinä vaiheessa millään
Mun mies oli ensin kovasti vastaan, mutta kun näytin psykologin perustelut, niin kyllä hän sitten myöntyi, että kyllä mä voin hyvin olla kuukaudenkin yökylässä näin 34-vuotiaana.
Jep, meidän teiniä ei ole vielä tässä kuussa näkynyt. Kai se tiistaina kotiin tulee.
Olen juu, nyt tytär on 30, mut kyl se kk aika nopeasti menee.
Vauva ei ole kypsä olemaan erossa ensisijaisesta kiintymyssuhdekohteestaan ja vaikka kuinka aikuiselle näyttäisi, että kaikki menee ok, niin tutkimukset osoittavat, että vauva kokee erossaolon ikäänkuin samoin kuin aikuinen paniikkikohtauksen saadessaan. Hänen olemassaolonsa ikäänkuin lakkaa. Vauvat voivat reagoida asiaan eri tavoin, toiset itkien enemmän, toiset lamaantuen, mutta missään nimessä vauva ei ole kypsä olemaan erossa vanhemmistaan.
Ei meidän lapset ole olleet koskaan kuin 2 yötä putkeen yökylässä - tai ehkä vanhempi (nyt 6) on joskus ollut kolme yötä jossain reissussa isovanhempien kanssa.
Molemmat ovat olleet ekan kerran yökylässä joskus ennen kaksuvuotissynttäreitä. Mun mielestä vuoden ikäinen on ollut vielä liian pieni ja toisaalta se olisi mahdollisen yöheräilyn takia ollut isovanhemmillekin liian rankkaa.
Mun mielestä tässä vaiheessa useampi yö kuin 2 jonkun muun luona on palvelus, jota en kovin helposti pyydä...