Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisitte äidistä, joka laittaa lapsensa 2-3päiväksi
08.01.2010 |
yökylään ja lasten iät 5kk, 1,5v ja 5v? Siis jos ette tietäisi taustoja miksi näin tekee? Tuomitsisitko heti huonoksi äidiksi?
Kommentit (52)
Lapset ovat kokeneet suuren menetyksen, ja on onni heille, että löytyy paikka jossa murheen voi laittaa hetkeksi taka-alalle. Kotona se tuskin onnistuu, äiti ei voi tuskaansa kätkeä. Anna lasten olla siellä, jos jollekin ikäväkasvaa liian kovaksi, hae sitten kotiin. Voimia sulle ap, ota kaikki se aika mitä tarvitset ja saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta menetin mieheni kuukausi sitten ja kuukauden päästä syntyy kaksoset. Tuo kommenttisi on niin loukkaava kun olla ja voi. Miten ihmeessä kuvittelet, että juuri miehensä menettänyt etsisi heti uuden tilalle???
Ja ei se lastensuojeluilmoitus paljon auta. Perhetyöntekijä tulee tyyliin kerran tai kaks viikossa juttelemaan ja on muutaman tunnin.
En tiedä tulevasta, mutta luulen, että itsekin kaipaan jossain vaiheessa päivän tai kahden taukoa lasten hoidosta ja sen aion myös pitää. Tiedän mitä siitä seuraa, jos äiti yrittää väkisin jaksaa eikä apua saa mistään eikä hengähdystaukoa ym.
Sillä saat apua sinne kotiin.
Minulta kuoli isä, kun olin lapsi. Meidänkään äitiä ei kiinnostanut mikään muu kuin oma napa. Muista nyt sinäkin alkaa heti etsiä ensimmäistä isäpuoliehdokasta.
eri asia sit jos tämä alkaa olemaan tosi usein tapahtuvaa.. mutta ottakaa ihmiset aikaa itsellenne ja parisuhteillenne.. näin se aika minkä te annatte lapsillenne on paljon antoisampaa lapsillekkin
ja mikä siinä on että yh ei saisi enää haluta parisuhdetta ja miestä yhden epäonnistuneen suhteen jälkeen..
Ja siis kyse on 2-3vuorokaudesta, jonka lapset viettävät hoitajan kanssa, siis yhteen putkeen. Hoitaja on tuttu, koska on parina päivänä viikossa auttamassa, joko hoitaa lapsia tai tekee ruokaa tai siivoaa. Ja tämä on ensimmäinen kerta kun ovat hoidossa. Tähän asti olen jaksanut, vaikka suru painaakin mieheni kuolemasta, mutta nyt tuntuu, etten enää jaksa ellen saa hetken taukoa. Eikä tämä tule olemaan jatkuvaa, ainakaan siinä mielessä, että tietäisin jo millon seuraavaksi ovat hoidossa. Menen sen mukaan miten jaksan. Jos muutaman kk päästä tuntuu, että kaipaa taukoa, niin sitten lapset ovat jonkin aikaa erossa minusta.
ap
Kukin tyylillään, minä en olisi raaskinut viedä noin usein lapsia mihinkään. Ja kenelle voi viedä kolme lasta noin usein? On pitkämieliset isovanhemmatkin, jos heille.
yökylään ja lasten iät 5kk, 1,5v ja 5v? Siis jos ette tietäisi taustoja miksi näin tekee? Tuomitsisitko heti huonoksi äidiksi?
en itse kovin kevyesti laittaisi 5kk vanhaa hoitoon, ainakaan yokylaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä menetin mieheni ja jäin tosi monen ihan pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Minulla ei ollut minkäänlaisia tukiverkostoja, mutta en olisi edes pystynyt antamaan lapsiani kenellekään hoitoon, ainakaan yöksi. Halusin, että he ovat koko ajan näköpiirissäni, koska silloin aluksi pelkäsin,että heillekin tapahtuu jotain. Minua ei siinä tilanteessa kyllä kiinnostaneet yhtään kenenkään muun mielipiteet, kaikki aika meni selviämiseen. Voimia ap!
Sillä saat apua sinne kotiin.
Minulta kuoli isä, kun olin lapsi. Meidänkään äitiä ei kiinnostanut mikään muu kuin oma napa. Muista nyt sinäkin alkaa heti etsiä ensimmäistä isäpuoliehdokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan esim yhdeksi vuorokaudeksi. Noin pieni ei voi käsittää että isä katosi elämästä ja nyt sitten vielä äitikin. Surullista mutta sun tehtävä olsi nyt niinkun lasten takia jaksaa. Eikö vuorokausi olisi jo "hetken tauko"? Mitä ajattelit tehdä yksinollessa, pyöritellä tapahtunutta mielessäsi ja rypeä itsesäälissä? Voi olla että tilanne menee vaan huonompaan kun ei ole niitä pakollisia arkirutiineja mitä lapset tuo.
se sureminenkin vaatii aikaa. Eikä ap:n lapset siitä rikki mene, jos ovat tutun hoitajan kanssa muutaman päivän. Voimia ap!
vaan esim yhdeksi vuorokaudeksi. Noin pieni ei voi käsittää että isä katosi elämästä ja nyt sitten vielä äitikin. Surullista mutta sun tehtävä olsi nyt niinkun lasten takia jaksaa. Eikö vuorokausi olisi jo "hetken tauko"? Mitä ajattelit tehdä yksinollessa, pyöritellä tapahtunutta mielessäsi ja rypeä itsesäälissä? Voi olla että tilanne menee vaan huonompaan kun ei ole niitä pakollisia arkirutiineja mitä lapset tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se sureminenkin vaatii aikaa. Eikä ap:n lapset siitä rikki mene, jos ovat tutun hoitajan kanssa muutaman päivän. Voimia ap!
vaan esim yhdeksi vuorokaudeksi. Noin pieni ei voi käsittää että isä katosi elämästä ja nyt sitten vielä äitikin. Surullista mutta sun tehtävä olsi nyt niinkun lasten takia jaksaa. Eikö vuorokausi olisi jo "hetken tauko"? Mitä ajattelit tehdä yksinollessa, pyöritellä tapahtunutta mielessäsi ja rypeä itsesäälissä? Voi olla että tilanne menee vaan huonompaan kun ei ole niitä pakollisia arkirutiineja mitä lapset tuo.
MINÄMINÄMINÄ. Ajatteletteko tosiaan että vain se aikuinen saa olla surullinen, hajalla?? Ne lapsethan kärsii myös, ja silloin on erittäin traumaattista, että se ainut jäljelläoleva aikuinenkin "hylkää", koska sellaiseksi lapsi sen kokee.
tosiaan näistä vastauksista. Tee niin kuin sinusta parhaalta tuntuu! Pidä vaikka viikko hoidossa jos hoitopaikka löytyy. Et ole huono äiti. Ne jotka sinut tuon vuoksi tuomitsee, käyvät läpi jotain omia traumoja huonosta äitiydestä. Lapsille tekee hyvää. Lapset suree eri tavalla kuin vaimo. Selitä lapsille niin kuin asia on, he kyllä ymmärtävät. Olet lastesi paras äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaks muuta lasta hoidettavana ja vielä lisäksi juuri menettänyt todella läheisen ihmisen. Vähemmästäkin uupuu ja tarvitsee lepoa/aikaa surra jne. Mistä tiedät millainen ap:n vauva on, valvottaako ym, nuokin vaikuttavat jaksamiseen, vaikkei olisi mitään surua.
Ap:lle sanon samaa kun nro 47 eli älä välitä näistä, jotka sinut tuomitsee. He eivät voi ymmärtää mitä käyt läpi eikä varsinkaan sitä, että joku ajattelee lasten parasta pitämällä omasta jaksamisesta huolta. Se ei tee huonoa äitiä, että on pari päivää poissa lasten luota. Selität lapsille ja he ymmärtävät aivan varmasti ja jaksat taas paremmin lasten kanssa kun olet saanut levätä.
se sureminenkin vaatii aikaa. Eikä ap:n lapset siitä rikki mene, jos ovat tutun hoitajan kanssa muutaman päivän. Voimia ap!
vaan esim yhdeksi vuorokaudeksi. Noin pieni ei voi käsittää että isä katosi elämästä ja nyt sitten vielä äitikin. Surullista mutta sun tehtävä olsi nyt niinkun lasten takia jaksaa. Eikö vuorokausi olisi jo "hetken tauko"? Mitä ajattelit tehdä yksinollessa, pyöritellä tapahtunutta mielessäsi ja rypeä itsesäälissä? Voi olla että tilanne menee vaan huonompaan kun ei ole niitä pakollisia arkirutiineja mitä lapset tuo.
MINÄMINÄMINÄ. Ajatteletteko tosiaan että vain se aikuinen saa olla surullinen, hajalla?? Ne lapsethan kärsii myös, ja silloin on erittäin traumaattista, että se ainut jäljelläoleva aikuinenkin "hylkää", koska sellaiseksi lapsi sen kokee.
Sinne pitäisi hakea nyt apua, jotta lasten arki pysyisi mahdollisimman muuttumattomana.
Ihmettelen lääkärin ja neuvolan asennetta. Heidän olisi pitänyt ilmoittaa sosiaalivirastoon.
Mutta tämän täytyy olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "sori, sulta meni nyt yksi vanhempi kokonaan ja toinenkin aikoo häipyä"?
Entä kun oma lapsi saa lapsen. Otatko lasta yökylään, vaaditko siihen lapsiltasi hyvän "syyn"?
Aiotko itse pyytää mummona lasta yöksi viihtymään päiväksi tai pariksi, ilman syitä?
Kouluikästä ehkä viikoksi pariksi?
Meillä on ihana mummola. Jonne lapset tykkää itse pyytää yöksi ja mummolasta kysytään yöksi.
Ei syitä.
Joskus meillä lapsien vanhemmilla on "syitä" miksi tarvitaan hoitoa, mutta minäkin ajattelen ettei siihen mitään hyviä syitä tarvita, voihan se syy olla että vaan viedään lapset muualle.
SAIRAALAHOITO ei ole mikään syy hoidolle!! :D "Otatko lapset hoitoon, kun menen sydänleikkaukseen?"
Säälittävää jos muuten ei voi mummolaa tai muuta lapselle läheistä pitää yöpaikkana.
Ja miltä tuntuu äidistäsi tai miehen äidistä jos yökylä ei "kelpaa" vasta kun olet sairaalassa?
Oletatko samaa lapsiltasi vanhempina?
Minulla ei lapsena ollut mummolaa jonne mennä yöksi. Arvostan miehen äitiä joka haluaa olla lapsiemme kanssa tekemisissä, se aika on erilaista kuin se että joskus mennään pariksi tunniksi kahvittelemaan.
jos olisin ap:n äiti, hommaisin apua yms. mutta en hyväksyisi sitä, että viisikuinen on yötä muualla tai muiden seurassa.
Tukisin vanhemmuutta, en vohkisi sitä.
mä olen ihan naiivi ja jaksan uskoa että tämäkään ei ole provo, vaan joku halusi vain tietää mieltään askarruttavaan kysymykseen vastauksen muilta äideiltä - ehkä peläten naapurien tms. reaktioita. Ja se mitä paskaa täältä tulee vastauksiksi; tyrmäämisiä, haukkumisia, arvosteluja ja mitä vielä. Tämä palsta pitäisi kieltää, ainakin itse olen sen oppinut että vaikka en mitään täältä koskaan kysy, en näköjään pysty edes lukemaan tuntematta surua niiden äitien/naisten puolesta jotka todella hakevat täältä apua ongelmiinsa.
Voimia sinulle ap.
Minä ainakin ymmärrän mitä puhun!:D
Kun mummola on läheisiä, niin ei heitä HYLÄTÄ!
Se, että olet kasvattanut lapsistasi takiaisia jotka ei voi olla edes mummolla niin sääli.
Varmaan he kokee hylkäämisen?!
Joten kaikki kokee saman? No kun ei ole noin!
Koita jo tajuta että SINUN tapa ei ole ainoa, meillä isovanhemmat on HYVIN läheisiä lapsiemme kanssa; käy tämä selväksi aina kun tapaavat toisiaan. Lapset PYYTÄÄ mummolle yöksi kun oppii puhumaan.
En sano mikä on teidän tapa olla ja elää. Mutta meillä on ihanan läheiset välit mummolla ja papalla lapsiemme kanssa ja itse toivon että saan saman tarjota joskus poikieni lapsille.
Sinä varmaan et?
Mikä siinä on että täällä äitien pitää olla marttyyrejä jotka elävät 24/7 lapsilleen..
sitten muutamien vuosien päästä kupla puhkeaa kun parisuhdetta käytännössä ei ole on vain nainen ja mies jotka asuvat samassa osoitteessa ja hoitavat lapsia.. tulee loppujen lopuksi ero ja sit ihmetellään missä meni vikaan kun lapsien jälkeen parisuhteesta on kadonnut kaikki yhteinnen aikuisten välinen kanssakäyminen.
toki kaikkien äitien ja isien pitää välillä ajatella itseään, parisuhdettaan ja omaa jaksamistaan.. pysyy perhe pystyssä ja parisuhde kunnossa
samoin kuin yh-äitien ja isienkin pitää ajatella välillä omaa itseäänkin ja hoitaa omaa jaksamistaan..
varmasti henkisesti hyvinvoiva vanhempi jaksaa myös olla parempi vanhempi lapsilleenkin..
tuolla marttyyrimeiningillä päädytään joko yh-vanhemmaksi tai sit pöpilään ja sit 80 kymppisenä keinutellaan ja mietitään mihin se elämä oikein katosi..