Miksi hankit neljännen lapset ja miten rankkaa elämä on?

Jätä sitten väliin

"hankin" kuin nuo aiemmatkin. Ja en koe että siinä mikään olisi muuttunut enää siinä vaiheessa kun kaikki oli niin tuttua. Ja hei, 34 ei todellakaan ole mikään "mummoäiti" vaan aika tavallinen ikä alkaa lapsia tekemään. Itse olen 34 maaliskuussa enkä millään muotoa koe itseäni mummoäidiksi, vaan nuoreksi. Kuutosta on yritetty viime keväästä, saldona 2 keskenmenoa tosin, joten ehkä se ikä sitten siinä alkaa näkyä.

meilla neljas tuli vahingossa jota en todellakaan tuolloin olisi halunnut huonon elamantilanteemme vuoksi.

Nyt en voisi ajatella elamaani ilman tuota neljatta....niin aivan ihana paivan paiste...on siis nyt 2-vuotias.

sisarukset rakastavat hanta ylikaiken :) ja nyt jo kyselevat viidetta :D asumme ulkomailla joten meillakaan ei apua lahella ja itse kayn tyossa silla aikaa kun lapset koulussa ja pienin isansa kanssa.

elama ei pahemmin muuttunut,mutta onhan se valiin raskasta 4 pienen kanssa.

oli ihan samanlaisia ajatuksia kolmannen lapsen jälkeen, että nyt ei enään yhtään. Miehelläni oli ihan hirveä vauvakuume ja siitä keskusteltiin pitkään ja kun itsekin haaveilin neljännestä ja isosta perheestä, niin sitten päädyimme, että kokeillaan onko mahdollista vielä yksi saada. Ja sitä mietin itse, että jos nyt en edes yritä, niin mä kadun sitä sitten vanhempana! Onneksi yritimme ja onneksi saimme!! Meillä on nyt suloinen kohta 1,5 vuotias poika. Se on koko perheen ilopilleri!! Tosi hyväntuulinen ja iloinen poika. Että jos vähänkin asiaa miettii, niin kyllä mä itse yrittäisin!! :) Mulla on kaikki neljä raskautta ollu todella vaikeita. Siltikin halusin riskin ottaa ja nuorimman kohdalla jouduinkin täydelliseen vuodelepoon jo tosi aikaisin, ainakin 4 kuukautta makasin. Kun supisteluita oli ihan hirveästi ja alkuun vuosin verta. Mutta kaikki meni loppuun saakka ja synnytys oli kaikista helpoin!! Se tuntui mukavalta ja oli nopeakin. Mä en näe oikein mitään huonoa tässä neljännen kohdalla. Kaikki on niin samanlaista... Toi auton vaihto tais olla kaikista suurin juttu. Mä olin laittanu jo kaikki vauvanvaatteet ja tarvikkeetkin pois, kun olin niin varma asiasta! ;) Mutta kyllä ystäviltä ja kavereilta niitä on sitten lainaksi saatu! Mun mielestä on ihanaa, kun on nejä lasta!! Mutta täähän on vaan mun mielipide!! ;)

Ei elämä oikeastaan sen rankemmaksi tainnut muuttua. Isommista oli apua ja lapsiperheen arki jo tuttua kaikille. Varusteita ja vaatteita oli yllin kyllin. Auto piti meidänkin vaihtaa. Olen kokenut, että neljäs lapsi on sellainen nautiskelulapsi. Olen nauttinut hänen vauva-ajastaan ja leikki-iästään suunnattomasti tietäen, että hän jää kuopukseksemme. Ja 34 ei ole todellakaan mikään mummoikä!!! Itse oli reilusti sinua vanhempi, kun sain neljännen..

jos se nelonen ei tule ensin.... Meillä hankittiin jo hyvissä ajoin ennen nelosen yrittämisen aloittamista auto, johon sopii vielä se viides ja kuudeskin muksu kyytiin.



Elämä on ihanaa ja tapahtumarikasta. Lapsista paljon iloa ja seuraa niin toisilleen kuin meille vanhemmillekin.



Nelosen synnytys oli tähänastisista synnytyksistäni ihanin ja helpoin (vaikka tuota puskinkin pihalle pitempään kuin kakkosta ja kolmosta yhteensä...)



Sain nelosen himpun alle 34-vuotiaana, nyt pian 35 mittarissa ja se vitonen toiveissa.

paitsi, että olen nyt rv 14. Eli oikeastaan tilanne muutama kuukausi sitten. Ajattelin, että se ei pelaa, joka pelkää. Olen aina halunnut neljä tai viisi lasta ja ei ne tule kuin tekemällä. Nyt kyllä viides arveluttaa, mutta en uskalla tehdä sterilisaatiota, koska niin moni on vannonut, ettei lapsia tule enempää ja sitten kuin tullut. Nyt vaan on ensimmäinen kerta, kun ajattelen edes lopettamista. Aikaisemmin olen ollut raskaana ollessa varma, että kohta olen taas. Esikoinen on 5 ja puoli vuotta, kun kuopus syntyy. Jos olisin nuorempi huilaisin muutaman vuoden ja sitten tekisin iltatähden.