Yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajuus

Jos ero on vasta tulossa, ei tarvita välttämättä perusteluja, riittää kun vanhemmat ovat sopineet asiasta keskenään. Lastenvalvoja vahvistaa sopimuksen tai vahvistusta voi hakea käräjäoikeudelta samalla kun hakee avioeroa.



Jos eron jälkeisestä huoltajuudesta on jo mustaa valkoisella eli sovittu kirjallisesti, eikä toinen vanhempi ole halukas luopumaan huoltajuudesta, tilanne on täysin toinen. Jos asiasta joudutaan menemään oikeuteen, tarvitaan pitävä näyttö siitä, että yhteishuoltajuudesta on haittaa lapselle. Huom. lapselle, ei vanhemmalle.



Tilanne on erilainen myös, jos tarkoitat oikeasti lapsen asumisen siirtoa toiselle yhteishuoltajalle. Myös se on vaikeaa, mutta ehkä vähän helpompaa kuin yhteishuollon purkaminen.



Saatat myös oikeasti haluta tapaamismuutoksia, mutta niillä ei ole mitään tekemistä lapsen huoltajuuden kanssa.



On hyvin vähän ongelmia, jotka ratkeavat siirtymällä yksinhuoltoon. Tärkein kysymykseni sinulle ap onkin: mikä on se ongelma, jonka haluat ratkaista? Oletko varma, että se ratkeaa yksinhuollolla?

Otetaanpa uusiksi:



A) Ero on vasta tulossa.

Kaksi vaihtoehtoa:

A1: huoltajuusmuodosta on mahdollista päästä sopuun. Ei tarvita mitään perusteluja vaan keskinäinen sopimus riittää.

A2: toinen vanhempi haluaa yhteishuoltoa, toinen yksinhuoltoa, TAI molemmat haluavat yhteishuoltoa mutta sopua lapsen asuinpaikasta ole syntynyt. Yksinhuoltoa tai lapsen asumista itsellään haluava hakee käräjäoikeudelta huollon määräämistä yksin itselleen ja/tai lapsen asumisen määräämistä itselleen.



Tällöin oikeus pyytää yleensä sosiaaliviranomaisilta selvityksen molempien sopivuudesta huoltajaksi ja lausuntoa lapsen tulevasta asuinpaikasta. Sossut pitävät tärkeimpänä yleensä sitä, että lapsen olosuhteet pysyvät mahdollisimman pitkälti ennallaan (ei muuttoa, ei koulujen vaihtoa). Toinen tärkeä juttu on että lähivanhemman tulee tukea lapsen ja etävanhemman suhdetta eli käytännössä antaa lapsen tavata usein toista vanhempaa. Näitä asioita kannattaa korostaa.



Jos molemmat vanhemmat ovat kunnollisia, ratkaisu muistuttaa lähinnä arvontaa. Kuitenkin niin, että mitä pienemmät lapset, sitä todennäköisemmin äiti "voittaa".



B) Ero on jo tosiasia ja lasten asumiseen ja/tai huoltajuusmuotoon halutaan muutosta.



Ellei sopua synny, muutosta haluava hakee sitä käräjäoikeudelta. Jälleen tehdään sossujen selvitys. Koska asiasta kuitenkin on jo kertaalleen päätetty jotakin, viranomaiset ovat usein haluttomia muuttamaan tilannetta mitenkään. Käytännössä pitää osoittaa, että nykytilanteesta on jotakin konkreettista, mielellään mitattavaa haittaa lapselle.



Lapsi edellä mennään aina. Ei ole niinkään tärkeää, millainen vanhempi on eli perusoletus on, että esim. tasapainoton tai alkoholistikin pystyy olemaan hyvä vanhempi, etenkin, jos hän on äiti ja lapsi on pieni. Vanhemman vikojen pitää käytännössä olla sitä luokkaa, että lapsen henki tai terveys on vaarassa vanhemman takia.

Jos oikeasti haluaa yksinhuoltajuuden niin se on helpointa saada painostamalla toinen antamaan se vapaaehtoisesti jo heti ensi vaiheessa kun ekoja papereita tehdään. Suomessa yhteishuoltajuus on erittäin vahva normi. Oikeus ei myönnä yksinhuoltoa helposti, jos toinen vanhempi vastustaa sitä. On paljon helpompaa saada lapsen lähihuoltajuus kuin yksinhuolto. Usein nämä käsitteet menevätkin vanhemmilla sekaisin, vaikka ne ovat ihan eri asia. Useimmat jotka pitävät itseään yksinhuoltajina ovat oikeasti yhteishuoltajia, siis lapset ovat molempien vanhempiensa huollossa yhteisesti, vaikka asuinpaikka on vain toisen luona. Lähihuoltajuus onkin se juttu mitä useimmat oikeasti haluavat ja tarvitsevat, koska lähihuoltaja voi halutessaan tehdä kaikki lasta koskevat päätöksen aivan kuin hän olisi virallisestikin yksinhuoltaja.



Yhteishuollossa voi lähihuoltaja ilman toisen vanhemman lupaa tehdä tavalla tai toisella kaiken muun paitsi vaihtaa lapsen nimen ja uskonnon. Näin ollen yksinhuolto on aika turha, lapsen virallinen asuinpaikka on se ratkaiseva juttu.

erossa sovittiin yhteishuoltajuus, mutta se ei toiminut käytännössä, sanoin exälle että aion hakea yksinhuoltajuutta jos hän ei ala ottaa vastuuta omasta huolto-osuudesta, hän suostui ja menin lastenvalvojalle, joka kirjoitti paperit uudelleen ja ne lähetettiin miehen kaupungin lastenvalvojalle ja miehelle hyväksyttäväksi ja homma oli siinä.

erossa sovittiin yhteishuoltajuus, mutta se ei toiminut käytännössä, sanoin exälle että aion hakea yksinhuoltajuutta jos hän ei ala ottaa vastuuta omasta huolto-osuudesta, hän suostui ja menin lastenvalvojalle, joka kirjoitti paperit uudelleen ja ne lähetettiin miehen kaupungin lastenvalvojalle ja miehelle hyväksyttäväksi ja homma oli siinä.

että mentiin yhdessä lastenvalvojalle allekirjoittamaan. Hän on hyvä isä, mutta surkea huoltaja. Siksi olen nyt yh.

hakemiselle olisi juuri tuo isän välinpitämättömyys lapsia kohtaan. Aina ei edes vastaa pueluihin/viesteihin, miten siinä sitten asiota hoidat... Mutta sitä en usko että antaisi sen mulle, joten käräjille ei ton takia kannata mennä. Olemme siis jo eronneet ja silloin aikanaan tehtiin sopimus yht.huoltajuudesta. Lasten tapaaminen onkin sitten jo toinen juttu, johon tällä huoltajuudella ei käsittääkseni ole merkitystä. Sekin isälle niiin vaikeaa välillä, kyllä pistää niin vihaksi välillä, miten piittaamaton voi ihminen omia lapsiaan kohtaan olla!!



-Ap

isän välinpitämättömyys ei ole riittävä peruste saada yksinhuoltajuutta. Suosittelen, että alat tästä lähin käyttäytyä kuin olisit yksinhuoltaja. Lakkaat odottamasta että hän ottaa mitään vastuuta. Kyllä sillä tavalla voi ihan hyvin hoitaa asiat. Eikä yksinhuoltajuus siis parantaisi tilannettasi millään tavalla. Ei sinun tarvitse viestittää hänelle mitään. Miksi edes yrität?? Sopikaa tapaamiset kerralla kuntoon ja sitten vaan teet niin kuin olette sopineet. Ja jos hän luistaa sovitusta niin ota se annettuna eli lähde siitä että pystyt aina järjestämään lasten hoidon myös omin päin.

En ole ap, mutta tämä oli mielstäni hyvä ja selventävä ketju. Täällä myöskin mietin yksin/yhteishuoltajuutta ja taitaa olla niin että kannatta "pick your battle" eli ei turhaan kannata tapella.

ja silloin lastenvalvoja sanoi, ettei yksinhuoltajuutta kannata lähteä käräjiltä hakemaan, jos isä ei sitä vapaaehtoisisti anna, jos ei isä ole huumeidenkäyttäjä tai väkivaltainen. Isä oli ja on edelleen melkoisen huoleton lasten perusturvan ja perushoidon suhteen, mutta kuten tässä ketjussa on jo ilmennyt, ei sellaiset asiat yksinhuoltajuudella olisi ratkenneetkaan. Tapaamisoikeushan lapsella säilyy molempaan vanhempaan yksin -tai yhteishuollosta riippumatta. En nyt millään muista luetella kaikkia asioita, mutta on kylläkin 5 asiaa, joihin tarvitset yhteishuollossa lapsen toisen vanhemman suostumuksen. Uskonnon- ja nimenmuutoksen(ávioituessani otin nyk mieheni sukunimen, ex ei antanut ottaa lapsia samalle nimelle, vaikkeivät koskaan olleet hänen nimissään olleetkaan) lisäksi asuinpaikkaan(esim ulkomaille muutto tms) ja passiin ainakin tarvitaan konsensus. Yksinhuoltajana päätät näistä yksin.

Se, jonka luona lapsi on kirjoilla, voi vapaasti muuttaa Suomessa minne haluaa, kysymättä toiselta mitään. Myös passin saa ilman toisen allekirjoitusta, mutta silloin pitää selittää tilanne poliisille. Poliisi varmistaa, ettei ole esim. kaappausvaaraa, ja ellei ole, myöntää passin vähintään määräaikaisena.

Entä jos on yhteishuoltajuus. Saako lähihuoltaja muuttaa lapsen kanssa naapuripaikkakunnalle ilman toisen huoltajan lupaa? En tarkoita salaa. Mutta voiko toinen vanhempi estää muuton?

Huomasin yllä tekstin joka oli kuin omasta suusta. Meillä myös lasten isä on erittäin haluton kuulemaan lapsista tai lapsiin liittyvistä asioista. Näistä pitäisi kirjoittaa lappu jonka voi sitten antaa aina sunnuntaisin vaihdon yhteydessä.

En saa edes tekstiviestillä ilmoittaa tai kysyä mitään lapsiin tai lapsia sivuavia asioita. Ainoa syy soittaa tai viestittää on jos lapsilla on joku hätä esim. sairaala.



Tuntuu mahdottomalta tilanteelta. Tyttö menee syksyllä kouluun, eikä tästäkään ole päästy keskustelemaan vaikka olen asiaa yrittänyt nostaa esille eri keinoin....koskaan ei sovi, syitä en tiedä.



väsynyt äiti

tässähän tulikin ilmi se mitä kysyin. Jes!!

Lohdullisin siinä mielessä, että siis muitakin lastensa perushoidosta ja hyvinvoinnista välittämättömiä miehiä on olemassa. Kuvittelin, että omalle osalle on sattunut se maailman ainoa paskapää... No ei vainenkaan, kaikenlaisia hulttioita on olemassa, niin isissä kuin äideissäkin. Tuntuu todella väärälle, että oikeusjärjestelmä kuitenkin on monin eri tavoin myös sen "huolettoman" etävanhemman puolella - esimerkiksi juuri tuo yksinhuoltajuuden vaikea saaminen, vaikka etävanhempaa ei vähempää voisi kiinnostaa omien lastensa asiat. Lähivanhempihan se joutuu tarhalle ja koululle selvittämään, miksi etävanhemman kantaa ei välttämättä ole saatavissa, ja samalla lähivanhempi ehkä antaa itsestään vääränlaisen kuvan. Kaikkihan lähtökohtaisesti olettavat, että molempia huoltajia kiinnostaa kertoa näkemyksensä lasten hoidosta ja koulunkäynnistä, mutta niin ei vain aina ole.



Itse olen todella väsynyt tähän asetelmaan, että minulla on tiedotus- ja mielipiteenkysymisvelvoite, ja etäisä vastaa armollisesti jos häntä huvittaa. Toki monissa asioissa olen vain jättänyt kysymättä ja toiminut omin päin, jos etävanhemman allekirjoitusta ei ole vaadittu.



Etävanhempihan voi jättää tapaamisia väliin, hän voi piilottaa omaisuutensa (jos ei säännöllisiä palkkatuloja) ja välttyä maksamasta elatusmaksuja, hän voi kiusata lähivanhempaa monin eri tavoin. Lähivanhempi kantaa harteillaan kaikki ne ikävyydet, joita etävanhemman tapaamisesta tai tapaamattomuudesta seuraa.



Jonkun olisi oikeasti aika alkaa rettelöimään sekä lasten hyvinvoinnin että lähivanhemman oikeuksien puolesta niin, että hulttiomaiset etävanhemmat saisivat ansaitsemaansa kohtelua.

Itse olen todella väsynyt tähän asetelmaan, että minulla on tiedotus- ja mielipiteenkysymisvelvoite, ja etäisä vastaa armollisesti jos häntä huvittaa. Toki monissa asioissa olen vain jättänyt kysymättä ja toiminut omin päin, jos etävanhemman allekirjoitusta ei ole vaadittu.

Meilläkin on se tilanne, että sopuisassa erossa sovimme yhteishuoltajuudesta vuosia sitten. Isän on koko ajan ollut hyvin vähän kiinnostunut lapsistaan kuukausittaisten tapaamisten ulkopuolella. Alkuvuosina tunnollisesti ilmoittelin hänelle kaikki päiväkodin vanhempainillat ja joulujuhlat ja muut eikä miestä koskaan niissä näkynyt. Paras oli, kun syy esim. joulujuhlasta pois jääntiin oli se, että hänen nyk. vaimonsa lapsella on samaan aikaan juhla, jonne piti mennä...

Pikkuhiljaa olen lakannut ilmoittamasta lasten asioihin liittyvistä jutuista. Juuri mihinkäänhän ei oikeasti tarvita molempien vanhempien allekirjoitusta tai läsnäoloa. Nykyään lapset ovat jo isoja koululaisia, eikä isä juuri koskaan käy missään tapahtumissa. Koululle info-kaavakkeeseen täytän lasten isän tiedot häneltä sen kummemmin kysymättä, mutta laitan myös oman mieheni tiedot, koska hän todellisuudessa on mukana lasten arjessa. Joulu- ja kevätjuhlista lapset saavat halutessaan itse soitella isälleen, silloin hän sentään joskus yrittää tulla (paremmin kuin jos minä pyydän).

Kuinkas on tiedonsaanti oikeus toisin päin? Kuuluisiko minun lähivanhempana saada tietää, että etävanhemmalta on evätty ajo-oikeus päihderikkomuksen vuoksi? Kun tuo lapsi kulkee tapaamiset autoin.