G: Uhkaavin tai pelottavin hetki elämässäsi?

Potkut 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 05:25"]Näitä lukiessa voin vain todeta, että olen kiitollinen, etten ole koskaan kokenut tukistamista pahempaa perheväkivaltaa.
.
Pelottavin tilanne, jossa olen ollut oli keskellä talvea, kun kävelimme jäällä pääkaupunkiseudun edustalla ja kohdalle osui sula alue. Tunsin miten vajosin hitaasti ja kylmä vesi ylsi pohkeisiin. Jähmetyn täysin enkä pystynyt muuta kuin huutamaan miestäni apuun. Hänkin pelästyi suunnattomasti, eikä uskaltanut tulla avukseni. Muistin silloin Pikkukakkosen ohjeen kolmenkymmenen vuoden takaa, että kannattaa seurata omia jälkiä takaisin kantavalle jäälle. Takanani oli pari metriä sohjoa ennen kantavaa jäätä ja vettä pulppusi yhä enemmän vanhojen jälkien päälle. Yritin käskyttää itseäni liikkeelle, mutta raajat eivät totelleet. Lopulta sain itseni hitaasti liikkeelle ja seurasin veden peitossa olevia jälkiä takaisin kantavalle jäälle. Myöhemmin kävi ilmi, että vaikka jään paksuus oli muuten reilusti yli puoli metriä, niin juuri siinä kohdassa oli voimalaitoksen lauhdevesiputken aukko.
.
Uhkaavin tilanne sattui pari kuukautta sitten, kun kävin myöhään illalla hakemassa unohtuneen treenikassini auton takapenkiltä. Pysäköintialueella oli viiden hengen miesporukka, joiden hämäräkaupat ilmeisesti keskeytyivät kun saavuin paikalle. Miehet jäivät seuraamaan kävelyäni autoa kohti ja katselivat jonkin aikaa, kunnes "johtaja" antoi jonkinlaisen käskyn ja porukka rupesi kävelemään uhkaavasti minua kohti. Autojen takaa ilmestyi yhtäkkiä heidän vapaana olleet koiransa, rottweileri ja hieman pienempi, lihaksikas kamppailukoira, joiden huomio kiinnittyi minuun ja ne tulivat laukaten minua kohti. Totesin, etten millään pärjää miehille ja ainoa pelastautumistapa olisi tekeytyä ulkomaalaiseksi ja teeskennellä, etten ymmärrä heitä ja pakon edessä luovuttaa heille auton avaimet. Onnekseni koirat olivat kuitenkin saavuttamassa minut ensin ja päätin entisenä koiraihmisenä että suuntaan kaiken huomioni koiriin ja laitan kaiken osaamani käytännön koirapsykologian peliin. Rauhoitin koirat, tervehdin niitä ranskaksi ja komensin ne alas kun pyrkivät nuolemaan kasvojani. Tilannedynamiikka muuttui silmänräpäyksessä. Huomasin sivusta kuinka miesporukka pysähtyi, uhkaava kehonkieli muuttui ja he tyytyivät seuraamaan minua ja koiria. Otin treenikassini, annoin koirien haistella sitä ja komensin ne ranskaksi (eli oikeasti kehonkielellä) takaisin miesporukan luokse. Käänsin selkäni koko joukolle ja kävelin rauhallisesti pois parkkipaikalta. Kun pääsin naapuritalon kulman taakse juoksin kuin hullu kotiovelle asti.
[/quote]

wau, uskomattoman kylmähermoinen olet!

Ihan hirveitä tarinoita, varsinkin nuo synnytykset/pienten lasten kanssa tapahtuneet. Itse olen lapseton, enkä voi edes kuvitella miten kamalaa...

Oma uhkaavin tilanne oli, kun oltiin teineinä ryyppäämässä parhaan ystäväni kanssa. Hypättiin joidenkin jätkien kyytiin ja ajeltiin vaikka missä. Olin todella päissäni, ja yhtäkkiä tajuan että ollaan jossain metsätiellä. Ajettiin todella pitkään sitä metsätietä ja lopulta tien päässä oli talo. Talossa asui poikien "kaveri", vanha mies joka oli todella päissään ja uhhkaava. Esitteli meille jotain käsiasetta, "varokaa tytöt tää on ladattu". Yhtäkkiä tunsin olevani täysin selvinpäin ja täydessä paniikissa. Tajusin, etten voisi juosta pakoon koska olimme keskellä jotain metsää, joten istuin vain aivan hiljaa ja odotin. Tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta päästiin lähtemään ja ihan turvallisesti.

Pelottavin tilanne oli entisellä hevosellani. Oltiin ensimmäistä kertaa maastossa autotiellä. Oli talvi ja juuri satanut ihan mielettömästi puuterilunta. Oltiin pitkän suoran keskellä, kun kuulin hirmuista ääntä takaa. Tietä pitkin tuli iso lumiaura-auto, joka pöllytti lunta varmaan kymmenen metrin korkeudelle. Ajattelin, että onneksi olemme suoralla ja auto varmasti hidastaa. No, ei hidastanut. Luojan kiitos parinkymmenen metrin päässä kääntyi sivutie, kehoitin pelosta tärisevän hevosen laukkaan ja käänsin kovaa sivutielle. Kerkesimme juuri ja juuri alta pois, kun hevonenkin tajusi tilanteen ja oikein loikkasi pois edestä. Meni pitkään ennenkuin sain hevosen rauhoittumaan. En tiedä tajusiko aura-autokuski lainkaan että olimme siinä tiellä, vai tekikö sen tahallaan. En tiedä miten olisi käynyt jos hevonen olisi jumittunut tielle ja aura-auto ajanut päältämme todella kovaa vauhtia.

Eräänä äitinpäiväna auto lähti vesiliirtoon vastaan tulijoiden kaistalle ja iso rekka oli edessä. Mitään ei ollut tehtävissä, auto oli tavallaan ilmassa, oli kova tuuli ja rankka räntä-vesisade. Kokematon kuski sai onneksi jotenkin ohjattua auton ojaan. Siellä me oltiin nokka puoliksi veden alla.

97

Viestisi oli väärin lainattu, piti lainata varmaan viestiä 90, minä tuomitsen raiskaukset, tuo oksetus ei. Etkä näköjään sinäkään, oi lumppujen ja pedofiiliraiskarien kuningatar. Montako lasta olet murtanut raiskaamalla heidät toistuvasti? Toivon tosiaan että sinut raiskataan pahasti, niin ymmärrät mitä raiskatuista tuntuu. Et näköjään tiedä. Minä tiedän, ja toivon että koet niin paskaisen kohtalon kuin mahdollista. Edes lumppu ja lunttu eivät riitä kuvaamaan sairauttasi. Miksi loukkaat raiskauksen uhreja, häh? Eikö raiskaus ole rikos ja pahimpia asioita mitä voi tapahtua? Tuo on raiskaus, jos kun sanoo ei, niin toinen jatkaa ja se aiheuttaa oikeasti vakavat traumat, mutta eihän kaltaisesi paskaläjä tunne empatiaa.

Voisko yp poistaa keskustelun, niin voidaan aloittaa uusi, josta toivottavasti tuo psyko oksetus askaläjä pysyy poissa. Ja voisiko 90 ja 97 saada bännit jo siksi, että loukkaavat kaikkia raiskatttuja?

Uppista

Yö ennenn lapsenlapsen syntymää, jolloin pelkäsin menettäväni sekä tyttäreni, että tyttärentyttäreni-

http://www.viipaleita.net/blog/satu/2011/04/22/pietu-heikki-ja-tiiti-siivoavat

Vierailija kirjoitti:

tai en tiedä mikä se oli, muttä muutaman minuutin ajan sydän tärisi, ehkä jotain 300 kertaa minuutissa, sitten rauhoittui itsekseen. silloinen poikaystävä ei suostunut soittamaan ambulanssia vaikka pyysin.

Sulla on paska poikaystävä.

Tuntematon mies alkoi esitellä puukkoa bussipysäkillä, oli ilta ja oltiin ainoat ihmiset. Onneksi bussi tuli ja pääsin ehjin nahoin kyytiin eikä mies koettanut tulla perässä, kuski soitti sitten poliisille .

Olin yksin kotona noin kahdeksan aikaan illalla kun ovikelloa soitettiin ja ovea koputettiin mutten mennyt avaamaan koska en vain jaksanut keskeyttää GTA:ta😅 ehkä viisi minsaa myöhemmin nousin hakemaan limsaa ja käymään kusella ja kun sytytin valot päälle keittiöön ulkoa kuului askelia ja auto peruutti pois talon edestä. Ulko-oven kahvaan oli sidottu paksu noin 150cm köysi ja kahva oli hiukan vääntynyt joten ilm jotkut yrittivät murtautua sisään tietämättä että olin kotona kun vanhempieni auto ei ollut pihassa ja talo oli pimeänä, kun valo syttyi keittiöön jonka ikkuna on etupihalle luvattomat vieraat lähtivät pois eivätkä ehtineet ottaa köyttä. Olin tuolloin niin nuori ja tyhmä että vain avasin köyden solmun ja heitin jonnekin sen sijasta että olisin kertonut porukoille, ajattelin etteivät kuitenkaan uskoisi ja kuumottelin asiaa ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olin yksin kotona noin kahdeksan aikaan illalla kun ovikelloa soitettiin ja ovea koputettiin mutten mennyt avaamaan koska en vain jaksanut keskeyttää GTA:ta😅 ehkä viisi minsaa myöhemmin nousin hakemaan limsaa ja käymään kusella ja kun sytytin valot päälle keittiöön ulkoa kuului askelia ja auto peruutti pois talon edestä. Ulko-oven kahvaan oli sidottu paksu noin 150cm köysi ja kahva oli hiukan vääntynyt joten ilm jotkut yrittivät murtautua sisään tietämättä että olin kotona kun vanhempieni auto ei ollut pihassa ja talo oli pimeänä, kun valo syttyi keittiöön jonka ikkuna on etupihalle luvattomat vieraat lähtivät pois eivätkä ehtineet ottaa köyttä. Olin tuolloin niin nuori ja tyhmä että vain avasin köyden solmun ja heitin jonnekin sen sijasta että olisin kertonut porukoille, ajattelin etteivät kuitenkaan uskoisi ja kuumottelin asiaa ihan yksin.

Tää aiheutti mulle joksikin aikaa painajaisia ja joidenkin viikkojen ajan tämän tapauksen jälkeen lukitsin myös täyspuisen välioven ihan vain varmuudeksi öiden ajaksi vaikka en uskonutkaan että nää hiipparit enää palaisi ja jos olin viimeinen talossa niin ennen kouluunlähtöä etenkin pimeinä talviaamuina jätin just sen keittiön valon päälle

Sain taannoin hengenvaarallisen sairaskohtauksen. Ne hetket kun yritin saada henkeä ja ahdisti ennen tajunnan menetystä olivat pelottavimmat. Ajattelin että nyt se on menoa ja seuraavaksi elvyttivät.

Se kun olin varmaan 9-10vuotiaana yhen silloisen samanikäisen kaverini kotona, hänen isänsä oli äkkipikasen oloinen ja kaverini oli kieroutunut ja valehteli mun sanoneen ja tehneen asioita joita en oikeasti ollut tehnyt enkä ikinä tekisi, hän kiusasi minua myös muuten esim pudottamalla kateudesta uuden kännykkäni alas parvekkeelta ja särkien siitä näytön, kerran sitten heidän kerrostaloasunnossaan hän taas valehteli mitä kauheaa mä olin muka tehnyt ja kertonut tehneeni ja tää kaverin isä sai silmittömän raivarin ja vain häntä otteessaan pitelevä vaimo sai hänet pysymään aloillaan, juoksin äkkiä asunnosta ulos ja portaat ykköskerrokseen enkä enää pitänyt tähän perheeseen mitään yhteyttä. Itse olin ikäiseksenikin melko lyhyt ja hintelä silloin ja tää kaverini isä oli noin kaksimetrinen eikä muutenkaan pienikokoinen mies, ulos päästyäni en saanut henkeä koska minua ahdisti tilanne niin paljon

Ex uhkasi veitsellä.

Nuorempana harrastin yhdenillanjuttuja.

Kerran kundi alkoi kuristaa kesken seksin ja minulla oikeasti pimeni jo silmissä, kunnes päästi irti . Ihmetteli vielä mikä minulla on hätänä!

Pakenin kengät kädessä rappuun ja kundi vaan huuteli että oisit jäänyt yöksi.