Erikoislääkäri Kati Ojala vastaa synnytykseen liittyviin väittämiin.

Henkisesti 20-v. ei varmasti ole vielä ihanteellinen synnytysikä.

alkaen 22,6kkv-39v3kk iällä.



-Ensimmäinen ei meinannut syntyä käynnistyksellä,



-toinen kaksi viikkoa yliaikainen ja syntyi lähes vuorokauden koettelemuksella,



-kolmas lähes kaksi viikkoa yliaikainen ja vähän helpomi ajan suhteen, ulos ei meinanut ponnistus onnistua,



-neljäs syntyi aivan prismalleen laskettuna aikana, hedelmöityspäivä oli tarkkaan tiedossa miehen ollessa Suomessa vain sinä yhtenä vuorokautena kierron aikana josta sai laskettua tarkan ajan, ja joka ihme kyllä piti paikkansa,



-viides syntyi päivän lasketusta ajasta myöhässä, kaikki synnytykset olleet pitkiä, niin myös tämä viides illasta seuravan iltapäivään,



-kuudes oli yli viikon yiaikainen jolloin verenpaineen noususta käynnistettiin, ei onnistunut 8 tunnin tipalla ja seuraavana päivänä kalvot ja tippa uudelleen, joten synnytyssalissa päivän, yö kotona ja seuraavasta aamusta iltaan synnyttämässä ennen kuin syntyi.



Lääkäri väitti minulle kun kysyin viimeisessä raskaudessani mahdollista kivunlievitystä, jos tarvitsisin, että en muka tarvitse koska on niin monta synnytystä takana, on lääkärin mielestä jo rutiinia ja tulee tosta noin vaan. Ihan itketti noin ylimalkainen vastaus kysymykseeni, ja omasta mielestäni en kuulu mihinkään tilastoon. Jollain voi olla rutiinia, minulla ei.



Erilaisia synnytyksiä olen kokenut iästä riippumatta, synnytyksen lukumäärästä riippumatta.



Sama lääkäri joutui huomaamaan laitani, hän näki kuinka 8 tunnin tippa ei saanut supistuksia aikaan kun verenpaineesta piti synnyttää, ei auttanut seuraavana aamuna kalvojen puhkaisukaan, ja sama lääkäri laittoi uudelleen tipan kun synnytys ei vain edennyt. Loppuvaiheessa sain kivun lievitystä samalta lääkäriltä. Tässä oli rutiini kaukana.

Kuka on vastuussa siitä, jos äiti on pyytänyt sektion, jota ei anneta, ja B-kaksonen saa CP-vamman?

http://www.vauva.fi/artikkeli/synnytys/659/synnytys_totta_ja_tarua

Mikähän oli tämän aloituksen tarkoitus? Mistä tarkkaan ottaen halusit herättää keskustelua?

Kuka on vastuussa siitä, jos äiti on pyytänyt sektion, jota ei anneta, ja B-kaksonen saa CP-vamman?

Kuka on vastuussa sektiokomplikaatioista? Äidin verenvuodoista, vammasta, kuolemasta, lapsen vammautumisesta tai kuolemasta? Ainakin pelkosektiomuorit vierittävät nämä asiat AINA JA POIKKEUKSETTA lääkärien niskaan, vaikka itse ovat olleet sektiota vinkumassa. Poikkeuksena siis kuolleet äidit, joiden kanssa nyt en ole tekemisiin joutunut.