Mielipiteitä häistä!!!!!

miinuksia: häissä ei tanssia tai musiikkia ylipäätään, kimpun heittäminen ja sinkkujen väkisin värvääminen tuohon leikkiin



plussaa: ruoan pöytiintarjoilu, talvihäät, hyvä live bändi soittamassa tai vastaavasti ammattitaitoinen dj

odottelu, se, että vieraat sijoitetaan etäälle toisistaan, maalaistunnelma (tanssit ja pitopöytä), vapaa alkoholitarjoilu (känniset sukulaiset), hääleikit, kliseet, jotka markkinoidaan perinteinä...



Myönteistä:

arvokkuus, aikuismaisuus mutta rentous, tyylikkäät tarjoilut, alkoholi maljoina ja ruoan kanssa, ei sahteja ja booleja, kaunis juhlatila, tunnelma kuvastaa hääparia (ei siis maalaishenkiset)...

Ekaksi; jokaisen hääparin häät on heidän näköisensä, eikä vieraan kuulu valittaa. Kaikkia ei voi miellyttää, jokainen tehköön sitten omissa häissään kaikki kommervenkit mitä on halunnut. ;)



Mut, tässä myönteisiä asioita

+ pöydät/paikat on jaettu etukäteen ja lapsiperheet sijoitettu niin että syöttötuolit mahtuu ja että vessaan ja käytävälle on nopea pääsy. On tosi kurja, jos joku joutuu vieraaseen pöytään jossa ei tunne ketään - jos nämä muut ei sitten viitsikään olla kovin sosiaalisia

+ ruokailutilojen lisäksi on järjestetty vähän sivummalle tuoleja, jotta ihmiset voivat ryhmittyä tuttujensa kanssa rupattelemaan mukavia



Negatiivisia:

- liian paljon ihmisiä pienessä tilassa. Huono ilmanvaihto

- liikaa kynttilöitä joka paikassa; nostavat nopeasti ilman lömpötilaa, ja esimerkiksi pitkät kynttilät keskellä pöytää häiritsevät seurustelua ja niissä on aina oma riskinsä, että kaatuvat

- liikaa viinaa, ja erityisesti jotain sahtia. Sukuriidat syntyy ihan liian usein humalassa, häissä

- humalainen morsian, jonka häästressi purkautuu ikväillä tavoilla

- kreppipaperiin käärityt saippuakuplapullot; saippuakuplat jättivät jälkiä morsiamen pukuun, ja kreppipapereista liukeni väriä sormiin ja sitä myöten ihan kaikkialle

- huono äänentoisto

- liian pitkä väli ruuan ja kahvin välissä

- ei kunnon seremoniamestaria, joka kertoisi ihmisille mitä seuraavaksi tapahtuu. Hääetiketti ei ole hienostelua, vaan helpottaa kummasti juhlan kulkua, kun sadan ihmisen ei tarvi jatkuvasti miettiä, että mitähän nyt tapahtuu





Mut häät on onneksi vaan juhlat, eikä niistä pidä tehdä elämää suurempia asioita. Ainoastaan tuolla liialla alkoholilla (varsinkin jos tietää että osa vieraista ei osaa ottaa kohtuudella) voi pilata monen ihmisen tunnelman pitkästä aikaa.

Hyvä tunnelma tulee siitä, että hääparilla on häissä hyvä olla ja vieraat viihtyvät keskenään. Hääpäivänä tulisi siis stressattavien asioiden olla minimissään. Älkää tehkö liian suuria kompromisseja (esim. vieraslistaa koskien)



Itse en niin paljon kiinnitä huomiota esim. koristeluun, morsiamen vaatteisiin, meikkiin yms. Paljon enemmän juhlatunnelmaa tuo hyvä seura ja se, että kaikki on organisoitu ja otettu huomioon.

Hyvä seremoniamestari on kullanarvoinen.



Lahja-asia kannattaa miettiä. Edelleenkin monet saattavat loukkaantua, jos lahjaksi pyydetään vain rahaa. Lahjalista on minusta hyvä vaihtoehto vaikkakin sekin taitaa virallisesti olla etiketin vastainen.



Muistakaa häissä jutella kaikille vieraille (jos vaan suinkin ehditte)



Minusta ainakin on hyvä, jos kaikki vieraat mahtuvat samaan tilaan, ainakin jos häissä on ohjelmaa (niin kuin yleensä on, puheet nyt ainakin)



Itse olen myös leikkien ystävä, vaikka joku niitä moittikin.



On hyvä kuunnella monenlaisia mielipiteitä, mutta tosiaan pitäkää omat päänne minkänäköiset häiden pitää olla. Se on ihan sama järjestättekö morsiamen ryöstön vai ette, toisten mielestä se on tyhmä vanha perinne ja toisten mielestä häät eivät ole mitään ilman morsiamen ryöstöä. Aina joku on tyytymätön teetpä niin tai näin.



Naimisiin.info -sivuilla oli paljon hyviä juttuja, joita luin ennen omia häitä. Siellä monesti nämä "kauhutarinat" olivat hauskimpia. Ja kyllä sieltä aika monta hyvää vinkkiä tuli omiinkin juhliin.

sijoitettiin samantyylisiä ihmisiä keskenään. väärin. Häissä ei kukaan tutustu uusiin ihmisiin. Tutut keskenään samoihin pöytiin.

haluttiin kutsua paljon ihmisiä ja kaikille ei ollut avec paikkaa. Tuntui typerältä pyytää 17 v serkun 2 vkoa vanha poikaystävä. Lopputulos serkkutyttö on kaikissa kuvissa tosi pahalla päällä. Yksi - kaksi lisähenkilöä ei paljoa haittaa.

meillä oli saumaa saada nimekäs bändi, hinta ... Kohtuullinen mutta päädyttiin perinteiseen. Kaikki bändit osaa soittaa perinteistä ja musiikilla on iso osa häissä, olis pitänyt treffata nimekäs ja pyytää soittaa perinteistä ja heidän omia juttuja.

Pienet lapset huusi paljon kirkossa ja puheitten aikana. Itse en ollut silloin äiti mutta todellakin olisi etukäteen pitänyt käydä kaikki lapset läpi ja sanoa vanhemmille jos lapsesi alkaa huutamaan kirkossa tai ohjelman aikana, toivottavasti poistutte takavasemmalle siksi aikaa.

Kaikkein tärkeintä on ettei aikataulu ole liian kiireinen. Antaa ihmisille aikaa siirtyä paikasta toiseen/ohjelmanumerosta toiseen. Seurustelu ns. "väliajoilla" muiden vieraiden kanssa on olennainen osa onnistunutta juhlaa.

Tärkein että teette mieleisenne!! Unohdatte anopit ja muut mielipiteineen. Ne on TEIDÄN, ei suvun häät.



Ne väkisin väännetyt tai nolaus leikit pahimpia.

Valitettavasti toinen vaihtoehto näitä pelätessä, ettei ohjelmaa juuri lainkaan...



Ja unohda ne pakolliset istumajärjestykset! Jos ei jutun juurta löydy tai kielimuuri, niin ei siinä oikein viihdykään.

Jos jollain leikillä sotkisi järjestyksen tai laittaisi tutustumaan?

ja ns. suomalaista pitopöytää.

se jos on jouduttu odottelemaan hääparia kauan tyyliin 1-1,5 tuntia hääpaikalla ilman mitään ohjelmaa ja tarjoilua. Toinen oli kun yksissä häissä tarjottiin ainoastaan keittoa ja sekin loppu kesken. Osa vieraista lähti sitten viereiseen pizzeriaan syömään.



hyvänä asiana häissä on seremoniamestari, joka oikeasti on tilanteen tasalla ja erityisen iloinen olin kun yksissä häissä oli erityisesti huomioitu lapsivieraat. Oli lasten leikkihuone ja siellä lastenhoitaja. Vanhemmat pääsi hetkeksi juttelemaan toisten vieraitten kanssa.

Minä vihaan tuota vieraiden pakkotutustuttamista. Minä kyllä tutustun niihin toisen puolen sukulaisiin ihan omalla tahdillani. En tarvi mitään kaitsijaa käskemään, että nyt sun pitää tutustua.



Minä pidän siitä, että vieraille annetaan seurusteluaikaa. Eli ei liikaa ohjelmaa. Yksi ohjelmanumero on ihan riittävä. Toki jotenkin voi huomioida sitten nekin ihmiset, jotka eivät tunne ketään. Vaikka toisaalta olen itsekin ollut sellaisissa häissä missä en itse tunne ketään, ja hyvin oon niissäkin viihtynyt, vaikkei mitään erityisjärjestelyjä minulle ole ollutkaan.



Bändiin on melko turhaa tuhlata rahaa. Tosin itsekin palkattiin omiin häihin humppabändi, ja oltiin siihen oikein tyytyväisiä. Mutta on ollut myös sellaisia häitä, missä hääpari on kasannut oman kappaleohjelman levylle tai tietsikalle, ja musiikki on soitettu sieltä. Jos löytyy kalustetta tällaisen järjestämiseen, niin vähintään yhtä hyvät tanssit syntyy kuin oikean orkesterin kanssakin.

-että vieraat on just niitä jotka ite haluatte kutsua. Ei pakkosukulaisia, olen useamman kerran nähnyt kun morsiuspari kyselee toisiltaan, että kuka tuo on. Mielummin suututtaisin jonkun kumminkaiman kun kutsuisin paikalle väkisin.

-enemmän kavereita, vähemmän sukulaisia

-mielummin vähän vieraita ja hyvät juhlat missä kerkeätte seurustella kaikkien kanssa kuin isot juhlat joissa ei kaikkia näe edes kättelyn jälkeen.

-kun on vähemmän vieraita voi panostaa hyvään ruokaan.

-mielummin vähän parempi ruoka kuin 1000 litraa boolia

-hyvä seremoniamestari

-valimiit paikkakartat ja pöydissä paikkakortit

-yhtenäinen tila juhlia, ei moneen huoneeseen jaettu

-oman näköistä musiikkia, jos olette hevipari niin ei humppayhtyettä vaan jotain muuta

-selkeä juhlien loppumisaika etukäteen tietoon



Tälläisissä juhlissa minä viihtyisin. Vihaan yli kaiken isoja sukuhäitä joissa tunnen olevani vieraana vain lahjan takia. No onneksi nykyään osaan jo kieltäytyä kutsusta.



Painajaisimmat häät ovat olleet oman veljeni häät jotka morsiaamen äiti halusi järjestää. Siellä oli paikalla kaikki kummin kaimat yms. Sellaiset sukulaiset joista jo etukäteeen tiedettiin että eivät voi sietää toisiaan. No, poliisi kävi häissä hakemassa vieraita säilöön pariinkin kertaan. Morsian itki. Äitinsä itki, raivosi, huusi ja lopulta vietiin pois miehensä toimesta. Oli melkoiset zembalot!!! Jostain syystä niistä häistä ei pahemmin puhuta. Ja haluan vielä sanoa, että sekä morsian että äitinsä ovat aivan ihania ihmisia ja pidän heistä kovasti. Häissä oli vaan liikaa yritystä ja sinne haluttiin ihan kaikki..

Jos siellä on kymmeniä alle kouluikäisiä, niin on hommattava paikalle paljon syöttötuoleja. Ja niille tuoleille paikat.



Meillä oli lapsia kutsutuissa kymmeniä, joten raahattiin paikalle telkkari ja sinne lasten videoita. Ja leluja ja piirustusvälineitä kannattaa myös olla. Vaikka ei olisi palkattua lastenhoitajaa, niin tällaiset jutut on helppo toteuttaa ja helpottavat vanhempia paljon.

Mutta kun ruoka oli vasta kahdeksan maissa illalla, niin ei ollut ihme, että lapset jo itkivät nälkäänsä. Ei sitten toisaalta lähdetty muualtakaan etsimään ruokaa, kun kysyttäessä meille sanottiin, että ruoka on ihan kohta. Kuitenkin siinä meni vielä kaksi tuntia, ennen kuin ruoka oli edessä. Voi lapsiparat.



Olisi pitänyt olla lapsille evästä mukana.

että on jotain evästä lapsille. Esikoisen vauva-aikana opittua jo...

Ei siis mitään tyylillä jauhelihakastike ja ananas herne-maissi-paprikasalaatti. Jossain ketjussa täällä (vuosi pari sitten) kysyttiin että oisko hyvä ruoka häihin. suurin piirtein jokainen tyrmäsi sen ruoan. Ja varsinkin kun muuten häät tuntui olevan hienot, esim. sormustyynystä alkaen jne, sitten ruoka oli samaa kökköä mitä jokainen osaa kotona vääntää...

On hyvä muistaa että yli puolet avioliitoista pääättyy eroon. On aivan turtha tuhlata rahaa hääjärjestelyihin. Maistraatti ja pizzalle. Kokemusta on.

Erityisesti tuo eka kohta. Ennemmin maksaa itse häät eikä ota vanhemmilta rahaa kustannuksiin koska silloin monesti pitää kutsua just niitä pakkosukulaisia. Minun ja mieheni häissä äitini yritti just samaa, että koska he joutuu ne maksamaan niin sitten sinne kutsutaan nämä ja nämä sukulaiset ja tutut ja heidän ystävät (ystäviä joita ei ikinä oltu edes tavattu). Itsellä huvitti koska missään vaiheessa ei edes vanhempia pyydetty osallistumaan häiden kustannuksiin, juurikin siitä syystä että tiesin että sitten niistä tulisi äitini näköiset häät eikä sellaiset kuin me haluttaisiin. Itse maksettiin ja omanlaiset häät saatiin...

-että vieraat on just niitä jotka ite haluatte kutsua. Ei pakkosukulaisia, olen useamman kerran nähnyt kun morsiuspari kyselee toisiltaan, että kuka tuo on. Mielummin suututtaisin jonkun kumminkaiman kun kutsuisin paikalle väkisin.

-enemmän kavereita, vähemmän sukulaisia

-mielummin vähän vieraita ja hyvät juhlat missä kerkeätte seurustella kaikkien kanssa kuin isot juhlat joissa ei kaikkia näe edes kättelyn jälkeen.

-kun on vähemmän vieraita voi panostaa hyvään ruokaan.

-mielummin vähän parempi ruoka kuin 1000 litraa boolia

-hyvä seremoniamestari

-valimiit paikkakartat ja pöydissä paikkakortit

-yhtenäinen tila juhlia, ei moneen huoneeseen jaettu

-oman näköistä musiikkia, jos olette hevipari niin ei humppayhtyettä vaan jotain muuta

-selkeä juhlien loppumisaika etukäteen tietoon

Tälläisissä juhlissa minä viihtyisin. Vihaan yli kaiken isoja sukuhäitä joissa tunnen olevani vieraana vain lahjan takia. No onneksi nykyään osaan jo kieltäytyä kutsusta.

Painajaisimmat häät ovat olleet oman veljeni häät jotka morsiaamen äiti halusi järjestää. Siellä oli paikalla kaikki kummin kaimat yms. Sellaiset sukulaiset joista jo etukäteeen tiedettiin että eivät voi sietää toisiaan. No, poliisi kävi häissä hakemassa vieraita säilöön pariinkin kertaan. Morsian itki. Äitinsä itki, raivosi, huusi ja lopulta vietiin pois miehensä toimesta. Oli melkoiset zembalot!!! Jostain syystä niistä häistä ei pahemmin puhuta. Ja haluan vielä sanoa, että sekä morsian että äitinsä ovat aivan ihania ihmisia ja pidän heistä kovasti. Häissä oli vaan liikaa yritystä ja sinne haluttiin ihan kaikki..

- Sitä, että juhlat alkoivat vasta klo 17. Itse oltiin huolissaaan, onko tämä liian myöhään, mutta moni sanoi, että oli mukavaa, kun ei ollut sellaista ylipitkää päivää, jossa joka välissä odotellaan jotain.

- Rentoa tunnelmaa. Luovuttiin kaikesta sellaisesta, joka ei tuntunut oman näköiseltä. Ihan alkaen siitä, että ei polkaistu kakkua leikatessa, morsiamen isä sanoi vain kippis eikä pitänyt mitään ylipitkää puhetta jne.

- Istumajärjestystä. Ei ollut kenenkään pakko tutustua keneenkään, kun olimme varmistaneet, että tutut pääsevät samaan pöytään.



Moitetta sai se, että juhlatilassa oli liian kuuma. Ilmastointi piti olla, eikä porukkaa ollut liikaa (puolet siitä mitä ko. tilaan olisi voinut sijoittaa), mutta kun oli kesän kuumin päivä, ei tälle oikein voinut mitään... Onneksi ulos pääsi :)

Liian pitkä odottelu hääparia valokuvasta, pahimmillaan odotimme 2 h ilman edes vesilasillista :( Samoissa häissä tarjottiin pelkkää keittoa ja hääpari pyysi kutsussaan rahaa.... Siitä jäi kyllä rahastuksen maku.



Myönteistä:

Parhaat häät olivat ne, joissa ei ollut pakkoleikkejä. Ohjelmaa kuitenkin: hääparin lapsuuden ja nuoruuden kuvia ja bestman ja kaaso kertomassa kuvista/tapahtumista.

Huonoa:



- Odottelu kaikissa muodoissaan. Menkää hääkuvaan ETUKÄTEEN, älkää pitäkö vieraita odottamassa vihkimisen ja juhlan välistä aikaa.

- Vierasmäärä mieluummin pieni kuin suuri, tämäkin vähentää jo odottelua.

- Yhtenäinen tila, ei sokkeloista monen huoneen systeemiä. Taas kerran, mitä vähemmän vieraita, sitä helpompi järkätä yhtenäinen tila.

- Leikit: jättäkää pois.

- Ei boolia, mieluummin pöytiintarjoiluna viiniä (tai olutta, voi kelvata vaikka miesvieraille viiniä paremmin)





Hyvää:

- Olkaa rohkeita ja järjestäkää kaikki asiat oman mielenne mukaisesti. Jos joku "näin se vaan on aina ollut" asia ei miellytä, jättäkää se pois. Ei ole pakko olla valkoista pukua, ei ole pakko ottaa miehen nimeä, ei ole pakko kutsua jotain ärsyttävää tätiä/setää vaikka kaikki muut tädit ja sedät kutsuttaisiinkin.