Lue keskustelun säännöt.
kotiäidit!
04.01.2010 |
millä saatte arjesta itsellenne mukavaa?
millä saatte päiviin iloa ja myös jotain itsellenne, kun itsellä helposti tuntuu että päivät kuluvat vain lapsia varten ja heidän ehdoillaan, sitten niitä iänikuisia kotitöitä joille ei loppua näy. ja miestäkin pitäisi jossain välissä muistaa, että on olemassa. koko ajan joku on haluamassa jotakin.
miten tästä oppisi nauttimaan? tämähän voisi olla loistava tilaisuus ottaa myös ilo irti kun ei tarvi aamulla herätä töihin, mutta millä saada mielekkyyttä päiviin kun on aivan väsynyt ja hermotkin katkeilevat.
antaakaa vinkkejä jos teiltä löytyy!
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vajaan vuoden...Se oli todella raskasta aikaa, illalla piti ehtiä tehdä kaikki ja väsynyt, kiukkuinen lapsi roikkui lahkeessa...Olin todella helpottunut, kun jäin äitiyslomalle ja SAIN olla lapsen kanssa kotona, koskaan ei ole kiire mihinkään ja lapsen sairastelutkin loppui siihen paikkaan...Töissä olon jälkeen osasin vasta arvostaa kotona oloa ja nyt aionkin olla kotona siihen asti, että kuopus tulee 3v.
Mutta se on ihan totta, että omaa aikaa on hyvä saada pari kertaa viikossa, tavalla tai toisella! Jos mies ei voi olla lasten kanssa niin palkatkaa joku hoitamaan muutamaksi tunniksi viikossa!
mutta ei siitä mitään tullut. lapsi on hoidosta niin stressaantunut että itkee illat, yöt ja päivät, ei nuku hoidossa ja kaikki on karmeeta. herätys aamulla kukonlaulun aikaan. koululainen koulun pihalle odottamaan ap kerhoa, illalla kävelee kotiin viiden aikaan jne. Lopetin työt ja menetin upean työn mutta nyt osaa arvostaa kotielämää, ihanaa alkaa laitella taas kotia ja pitää siistinä (työssäkäydessä ei ehdi), itse voi tehdä kunnon ruokaa (Ei tarvii turvautua eineksiin) jne. lapsen koulu alkaa taas sujumaan kun ehtii perehtymään hänen opiskeluihin jne.
Nauti! Aina se tuntuu kuin ruoho olis vihreämpää aidan tois puolella mut mikään ei voita kotielämää jos oikeasti välittää lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan.
nautin aamukahvihetkestä tietokoneella tarkistaen esim huuto.netin, että onhan kaikki siellä ok, sit sähköpostit ym tärkeän.
Se on mun jokapäiväinen rutiini aamuisin. Sit pyrin nauttimaan hetkistä lasten kanssa, kun hoksaavat jotain aivan älyttömän ihmeellistä ja uutta ja kun sitä innostuvat hokemaan.
Siis ota ilo irti siitä missä näet sen olevan mahdollista.
kotona ollessa ei kannata pingottaa siisteydessä ja kodin huollossa, muuten huomaat tekeväsi sitä kokoajan. Lapsia kun on, niin on myös sekaista. Se on vain muutamia vuosia sellaista. Sen sijaan voit miettiä joka päivälle jonkun kivan tekemisen poissa kodista. Esim. menette pulkkamäkeen, käytte perhekerhotapaamisessa, muskarissa, kauppareissulla jne. vaihtoehtoja löytyy kun on mielikuvitusta! Kannattaa muistaa että lapset ovat pieniä vain hetken ja nyt sinulla on mahdollista seurata heidän kehitystä, tutustua heihin kunnolla, ja pitää itsekin hauskaa siinä sivussa. Jos väsymys käy ylivoimaiseksi, nukut päikkärit lasten kanssa tai lyöt videot tunniksi päälle niin saat omaa aikaa. Muutenkin muistat ettei tarvitse olla täydellinen äiti ja vaimo, vaan riittävän hyvä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin ahkeraan kerhoissa lasten kanssa ja harrastuksissa, tutustuin äkisinkin muihin äiteihin. Kutsuin helposti meille leikkimään ja kahville, ehdotin ahkeraan yhteisiä lenkkejä ja retkiä.
Iltaisin mies hoiti myös lapsia ja mä pääsin jumppaan ja joogaan tai vaan shoppailemaan tai kahville.
Mä nukuin paljon, menen melkein heti nukkumaan kun lapset oli saatu nukahtamaan. elikkäs mä en ollut fyysisesti koskaan väsynyt vaikka yöllä joutuikin imettämään tai heräämään lasten ääniin.
suosittelen verkostumista!
on se, että ei tarvitse nousta aikaisin aamulla vaan voidaan rauhassa nukkua kymmeneen.
Muita tärkeitä juttuja on omien kavereiden tapaaminen (vauvan kanssa ja ilman), se että pääsen välillä jonnekin itsekseni (tai kavereiden/ miehen kanssa, siis ilman lapsia) ja se että käytän päikkäriajat omiin juttuihin. Jos vain mahdollista niin älä tee kotitöitä kun lapset nukkuu, vaan käytä se aika ihan laiskotteluun tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä otin ilon irti myös siivouksesta ja sisustamisesta, musta oli ihanaa siivota ja sisustaa ja kutsua ihmisiä kylään syömään mun laittamia ihanuuksia.*punastuu*
Et maininnut, miten pieniä lapsia sulla on, mutta pienetkin oppii kyllä viihdyttämään itseään jonkun aikaa. Vauvat taas nukkuvat päiväunia.
Silloin kun itselläni oli ihan pieniä, rauhoitin päiväuniajat niin, että kaikki tekivät jotain rauhallista. Esikoinen, joka ei nukkunut enää päivällä katsoi sillä aikaa jotain dvd:tä, katseli kirjoja tai piirteli itsekseen. Minä taas join kahvit ja luin lehteä/kirjaa tms.
Opeta lapset tekemään asioita itsekseen, ei kotiäidin tarvitse olla mikään viihdytysautomaatti.
Opettele itse kulkemaan lasten kanssa. Itse olen käynyt mm. babybiossa, taidemuseossa, shoppailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joillakin kuntosaleilla on nykyään lastenhoitomahdollisuus. Alleille kyytiä! ;)
Et maininnut, miten pieniä lapsia sulla on, mutta pienetkin oppii kyllä viihdyttämään itseään jonkun aikaa. Vauvat taas nukkuvat päiväunia.
Silloin kun itselläni oli ihan pieniä, rauhoitin päiväuniajat niin, että kaikki tekivät jotain rauhallista. Esikoinen, joka ei nukkunut enää päivällä katsoi sillä aikaa jotain dvd:tä, katseli kirjoja tai piirteli itsekseen. Minä taas join kahvit ja luin lehteä/kirjaa tms.
Opeta lapset tekemään asioita itsekseen, ei kotiäidin tarvitse olla mikään viihdytysautomaatti.
Opettele itse kulkemaan lasten kanssa. Itse olen käynyt mm. babybiossa, taidemuseossa, shoppailemassa.
Kotityöt eivät ole pakkopullaa, vaan mahtava juttu! koskaan aiemmin elämässä mulla ei ole ollut aikaa tai resursseja perehtyä esim.
-huonekalujen, mattojen ja lattioiden hoitoon
-siihen miten pyykki pitää oikeasti pestä niin ettei vaatteet mene pilalle (ennen tungin vaan kaikki 40 asteeseen)
-uusien reseptien kokeiluun
-päivien suunnitteluun sellaisiksi kuin minä haluan (ei koulu tai työpaikka)
Muista että kotiäitinä sinä olet koko perheen pomo! Mikään ei ole parempaa kuin se, kun lasten ja miehen silmäparit kääntyvät kysyvästi kohti: "mitäs nyt tehdään, äiti/kulta"?
Asenne ratkaisee tässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lue, harrasta ainakin pari kertaa viikossa jotakin omaa yksin. Huolehdi itsestäsi myös lasten lisäksi.
lepää kun mahdollista tai tee jotain muuta mistä pidät
ota välillä omaa aikaa ilman lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten tilanne helpottuu, sisällä leikkivät jo itsenäisesti.
Minusta paljon helpompaa kotiäitinä, kun oli pienten (alle 3-vuotiaiden lastetn kanssa)
Lapsille keksin kyllä kivaa tekemistä, ja tokihan olen iloinen, että lapseni ovat iloisia, tyytyväisiä, terveitä ja kasvavat hyvin. Olen opetellut uusia asioita, kuten ruuanlaittoa, mutta totuus taitaa olla, että koskaan tuskin tulee sellaista päivää, että nauttisin ruuanlaitosta. Mä en ole koskaan kokenut olevani mikään kotihiiri, enkä todellakaan sen kummemmin nauti kotona olemisesta, kokkailusta, kodin hoitamisesta tai vastaavasta. Koti on olemassa sitä varten, että siellä asutaan, nukutaan ja eletään, ei sen tarvitse eikä kuulu olla mikään näyttelykappale. Kotoa lähdetään kouluun ja töihin, ja sinne palataan illemmalla. Tavallaan se on mun ajatusmaailmassani eräänlainen tukikohta - mutta sen ei pitäisi olla koko elämän sisältö. Ruuanlaiton funktio taas mun mielestä on saada pöytään syötävää, eikä kokkailujen vaativuusasteella tai ulkonäöllä ole sen suurempaa merkitystä, kunhan syötävältä näyttää. Lapsista kyllä tykkään, niin omista kuin vieraistakin, vaikka ajoittain rassaakin pyörittää koko elämää ja arkea aina ja vain lasten ehdoilla. Mulla lapset ovat 4v. ja 8kk. tällä hetkellä mun koko elämän sisältö on koti ja lapset, mitään muuta ei ole. Kukaan ei kaipaa mua yhtään missään kodin ulkopuolella, minnekään ei ole tarvis mennä eikä kukaan soittele perään. Kukaan ei edes huomaisi, vaikka muumioiduttaisiin tänne, minä ja lapset (mieheen se ei päde, hänellä on oma elämänsä töissä ja opiskeluissa). Minusta tämä ei ole oikein eikä normaalia, enkä todellakaan tiedä, miten ihmeessä tästä nyt jotain nautintoa pitäisi repiä olematta kovemman luokan masokisti, mutta minkäs teet. Ei ole ketään vahtimassa lapsia, miehellä on töitä ja opintoja niin ettei hän ehdi lapsia hoitamaan juuri yhtään. Ei mitään puhetta, että voisin lähteä harrastuksiin tai lenkille, hyvä jos kauppaan pääsen lauantai-iltapäivinä yksin.
Kaikkein eniten mua rasittaa nimenomaan se, että vuorokaudessa ei tunnu olevan hetkeä, ettei joku ole jotain vaatimassa. Vasta 10 minuuttia sitten sain kuopuksen nukkumaan, ja kävin vielä peittelemässä esikoisen (joka aina iltaisin odottaa, että äiti tulee sanomaan hyvää yötä, ei ole koskaan nukahtanut ennen sitä). Lastenhuoneesta matkalla olkkariin tulivat vastaan kaksi kissaa ja pupu, jotka nekin haluavat oman osansa hellimistä, ne kun tajuavat että kun lapset ovat sängyissään, mulla on syli vapaana. Sohvalla istuu mies ja alkaa heti utelemaan, mitähän hänelle vielä olisi luvassa tänä iltana. Ja minä kun haluaisin vain istua pienelle takamukselleni, juoda siiderin ja selata vauva.fi:tä... Kieltämättä ärsyttää, että jatkuvasti on joku vinkumassa milloin mitäkin, mitä mun pitäisi toteuttaa ja saada aikaiseksi, mutta koskaan ei kukaan kysy, mitä minä haluaisin.