***MAALISMASSUT TAMMIKUU***

Joku oli kirjoitellut että oli ostanut vauvalle kotiutumis vaatteet, meillä esikoinen ja tuleva vauva kotiutuu samoissa vaatteissa kun pari lasten serkkua, minä ja mun siskot. Niitä vaatteita ei kylläkään olla muuten vauvoille käytetty paitsi sairaalasta kotiin. Ehkä hieman outo tapa mutta siitä on tullut perinne.



Meillä esikoinen ollut kipeenä, korvatulehdus ja siihen tietenkin kuuri mikä taas johti siihen että maha ihan sekaisin. Eikä ole poika suostunut mitään syömään onneksi on kuitenkin juonut hyvin.



Kävin yks ilta koirien kanssa lenkillä ja ne näki jotain mielenkiintoista kadun toisella puolella kummatkin nykäs oikein kunnolla hihnaa(enkä todellakaan ollut siihen varautunut), sen jälkeen alkoi kipeitä supistuksia tulee. Koko kävelymatkan kotiin tuli ihan muutaman minuutin välein kipeitä supistuksia, kun lopulta pääsin kotiin menin kuumaan suihkuun(olin varmaan reilu ½ tuntii suihkussa) onneksi supistukset loppuivat siihen, eikä ole ollut sen jälkeen mitään tuntemuksia, onneksi!! Kannattais varmaan olla hieman varovaisempi kun on lenkillä.



Hyvää yötä kaikille,

mamma86 31+1

...ja ei oo montaa nimeä tuohon listaan kertynyt. No laatu korvaa määrän :).



Emily kauheaa voida varmaan vieläkin pahoin. Toivotaan, että helpottaa tuo pahoinvointi pian!



Jänniä nuo sairaalasta-kotiin perinteet...Onhan se merkittävä hetki pienelle ja perheelle.



Aikas moni meistä tuntuu jo olevan jostain päin raihnainen... kolotusta siellä ja täällä. Mulla uusi kolotus löytyy pohkeista. Niin mahdottomasti vetää öisin suonta molemmista kintuista, ettei päivisin tahdo enää kävelemään päästä. Jännä juttu ettei pohkeiden suonenvetoa ole koskaan muulloin kuin raskaana. Supistukset täällä myös jatkuvat...keskiviikkona lääkäri, saa nähdä määrääkö saikulle. Itsellä on ainakin sellanen luovuttaja olo, ei millään enää jaksaisi töissä lyllertää ja suppareita kuulostella...



wilukisu ja pikkumyy

Lähinnä käynyt lukemassa muiden juttuja, mutta nyt voisi taas yrittää tsempata kirjoittelemaan.



Toinen siis tulossa, esikoinen täytti 26.12 3v, LA on nyt 10.3, TYKSiin mennään uusi tulokas ottamaan vastaan. Jännittää koska mahtaa tulla, esikoinen syntyi 37+5.



Tämä on ollut aika hankala raskaus, sairaslomalla olen roikkunut parin viikon pätkissä supistelujen takia jo viikosta 20 eteenpäin, aina olen töihin mennyt koittamaan ja 1-2vkoa pystynyt olemaan, sitten taas sairaslomalle kun paikat on pehmenneet ja kaula lyhentynyt.



Nyt olen ollut kotona 10.12 asti, tässä välissä oli tietty joulupyhät ja viime viikko talvilomaa.



Tänään tuli 2viikkoa taas sairaslomaa kun kaaduin viikonloppuna mökillä portaissa. Hetken supisteli ja maha sattui, selkä naksahti pahasti. Ottivat eilen osastolle tarkkailuun yöksi kun vauvan sydänäänet heitteli 110-150 välillä, mutta kaikki on nyt ok, supistelut jatkuu ja selkä on tosi tosi kipeä, hermosärkyä on toiseen jalkaan, mutta ikävä kyllä tuttua kun on iskiasvaivaa ennestään historiassa...



3 viikkoa olisi äitiysloman alkuun, saa nähdä miten viimeisen viikon kanssa käy. Hirveällä innolla en töihin olisi menossa kun pomo on heittäytynyt hankalaksi, alkoi pidättämään palkkaa ennakkoon vaikka ei edes tiennyt tulenko töihin vielä =/.



Millaisia rattaita/vaunuja olette hankkineet? Entäpä turvakaukalo? Me ostettiin kaukalo ja yhdistelmät jo pari kuukautta sitten kun sain huuto.netistä hyvät hudot kiinni, ostettiin 9kk vanha Graco Logico S kaukalo telakalla ja vaunuiksi löydettiin uudet Haberkorn 3-pyöräiset yhdistelmät pehmeällä kopalla. vaunut onkin niin isot, että mun pieneen autoon ei niitä ole toivoakaan saada, nyt ajattelin metsästää matkarattaat kauppakäyttöön.



Nyt poika kiukuttelee kun pitäisi kylpyyn päästä, täytyy taas siirtyä "töihin" =)



Jouhinen 31+5

Tänään on sitten ollut hiki päässä, ja tukea on pitänyt ottaa pöydästä kun alkoi supistaa kuuden maissa säännöllisesti ja kipeästi. Aikaisemmat ruttaukset ei tähän verrattuna ole olleet näin voimakkaita. Olen sitten makoillut vain ja otin anopin neuvosta "hömpsyn", sentin verran alkoholia, koska se kuulemma rentouttaa ja vaimentaa supistelua???



Kyllä ne siitä laantuivatkin onneksi, mutta nyt on alavatsa ja -selkä hellänä ja vähän jopa pelokas fiilis. Soitan varmaankin huomenna päivystykseen ja käyn tarkistuttamassa tilanteen. Vaikka näitä kun lukee, huomaa että monilla on supistelu ollut seuralaisena jo pidempäänkin. Luulisi että näin kolmatta odottaessa tietäisi miten homma sujuu, mutta näköjään joka kerta eri tavalla :O.



Jouhisellekin voimia töissä lyllerrykseen, tai siis kannustan reippaasti pyytämään saikkua äitiyslomaan saakka jos on noin hankalaa ollut jo tähänkin asti. Itsekin jäin pois töistä jo kolme viikkoa sitten, tosin mulla on freelance -työ.



Muutamat viikot vielä vähintään kasaan vielä pienten joukkueelle,



toivoo Berenike 30+

Ihana huomata et kun aika vähenee niin pino hieman vilkasutt ;)

Isot semppihalit kaikille jotka joutuvat vielä töissäkin painimaan tai muuten kipujen ja suppreiden kanssa elelemään!!! Itse olen todellakin nauttinut siitä ettei ole töissä tarvinnut käydä, alussa oli luuseri olo mutta se aika mitä saa olla pikkuneidin kanssa ja nauttia masuasukista niin ovat ehdottomasti olleet ihanaa aikaa ja saa aikatauluttaa päivänsä suht vapaasti,tehdä vain sen minkä jaksaa mut huomioiden tietty meidän koululaisten kuskaamiset.et aamulla ei voi jäädä nukkumaan vaikka välillä niin haluaisikin.



Berenike, toivottavasti illalla helpotti eikä saaneet mitään aikaan vielä ja sait yön levättyä!!!!



Sagas, huomasin et kun meillähän on sama LA sekä esikkojemme ikäero ainoastaan 0,5vuotta et omani täyttää elokuussa jo tuon 18v ;)



Mä olen asennoitunut et meillä tämä vauveli syntyy vasta yli La.n kun esikoinen meni 2pv yli, kakkonen 9pv ja kolmonen 8pv eli varaudun ainakin tuohon 8pv et olenkin jo miehelle sanonut et ei tää synny vasta kun 18-21.3 väliin



Ihanaa kun täällä meni pakkanen pyllylleen, saapi olla pikkuneidin kanssa taas kunnolla pihalla. Noilla kovilla kun ei oikein oltu kuin puolsen tuntia,muutenkin tuo yli -25 päivälläkin tuntu tosi rajulta kun ei enää moneen talveen ole ollut.

Sunnuntainakin olivat isosiskonsa kanssa puuhaamassa kolmatta tuntia, jäivät ulos kun lähdin koiran kanssa ja kun tulin olivat edelleen ja olivat löytäneet stigan niin se olikin kova sana:)



Jaahas, kaipa se pitäis mennä valmistelemaan pikkuneiti taas siskojen vienti reissuun, palaillaan. Yrittäkäähän jaksella hyvin mutta paksusti!



neljäs 31+3

Mut voi myös lisätä listoille, lueskelen kyllä pinoa mutta omalta osalta kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.



Viikot ropisee vauhdilla eteenpäin, mulla tulee tällä viikolla 32 viikkoa täyteen. Mieli alkaa valmistautua vauvan tuloon, kovasti olen jo alkanut ajatella elämää vauvan syntymän jälkeen, etsinyt tietoa paikkakunnallani kokoontuvista perhekerhoista yms. En aio siis kotiin jäädä 24/7 vaan koitan löytää juttuseuraa muista äideistä, vaikka en juuri ketään muuta odottajaa samalta suunnalta tunnekaan. Ennestään mulla on 6- ja 8-vuotiaat lapset, joiden kavereiden äitejä kyllä tunnen, mutta kellään niistä ei ole enää pieniä lapsia eikä tulossakaan (tai mistäs minä sitä oikeastaan tiedän!). Jonkinlaista verkostoitumista siis kaipailisin livenäkin, vaikka nämä keskustelupalstatkin kyllä on omalla tavallaan kivoja.



Raskaus menee omalla painollaan, yllättävän vaivaton oon tällä hetkellä. Töissä vielä pitää kolmisen viikkoa olla. Fyysinen puoli jaksaa kyllä, mutta pää kaipaisi jo lomalle. :-D No, kuluupa aika paremmin kun on töissä, kotona saattaisi nämä viimeiset viikot käydä pitkäksi.



Supistuksia mulla ei ole ollut ollenkaan. Ensimmäisessä raskaudessa niitä ei ollut ennen synnytystä yhtään ja tokassa raskaudessa niitä alkoi olla loppuajasta, mutta ei häiritsevästi. Edellisestä raskaudesta on tosiaan jo 6,5 vuotta aikaa ja vähän mietityttää että muistaako mun kroppa enää sitä ja tajuaako että vauvan pitäisi maaliskuulla syntyä. En millään haluaisi joutua taas käynnistykseen, kuten esikoisen aikana kävi, kun synnytys ei lähtenyt spontaanisti käyntiin ollenkaan. Se lapsi olisi varmaan vieläkin mahassa, ellei sitä olisi keinotekoisesti sieltä savustettu pari vkoa lasketun ajan jälkeen. :D



Närästystä ja suonenvetoa löytyy häiriöksi asti, mutta Rennie auttaa närästykseen ja magnesium ainakin jonkin verran suonenvetoon, joten kyllä tämän mahan kanssa vielä jaksaa. Maha on ihan kohtuullisen kokoinen, sf-mitta menee keskikäyrällä. Painoa on tullut tähän mennessä n. 6 kg.



Hiihtämisestä joku kirjoitteli. Mä oon myös lasten vauhdissa käynyt laduilla muutamaan otteeseen ja se on itse asiassa ihan sopiva liikuntamuoto mulle tällä hetkellä. Kävellessä alkaa helpommin tuntumaan liitoskipuja, mutta hiihtäessä niitä ei tule niin paljon. Ihanaa kun on talvi, en kyllä yhtään haluaisi tämän mahan kanssa tuskailla kesähelteillä.



Adeliina

la 11.3.

3. lapsi

..ollaan. Ei o tullu kirjoteltua, mutta lueskellu aika ajoin.



Supparit muodostui ongelmaksi muutama viikko sitten ja nyt lepäillään kotona. Olivat saaneet aikaan lieviä muutoksia kohdunsuulla/kaulalla. Muuten menny tosi hyvin, nyt alkany väsymys ja närästys/pahoinvointi taas vaivaamaan.



Ensimmäistä odotellaan, la on 21.3. ja tarkoitus olis synnyttää Jorvissa :)

Viime viikon tiistainan siis kävin siellä ylimääräisessä ultrassa jossa mietittiin jo alustavasti murtuman takia synnytystapaa. Vauva painoi silloin 1600 gr, oli just keskikäyrällä...ihanne painossa :)Raivotarjonnassa meilläkin oltu jo parisen viikkoa, mutta voi kuulemma vielä kääntyäkkin. Lääkäri mietti siinä että ongelma ei ole se että murtuisko häpyluunkaari uudelleen vaan siinä et ei ehkä mahdu tulemaan koska murtumakohta luutunut sellaiseen asentoon. Nyt metsästetään armeija-aikaisia magneettikuvia ja viikolla 36 tulee lopullinen tuomio synnytystavasta. Itseäni vaan kauhistuttaa tuo mahdollinen sektio. Liikuntakielto tulee 3 kuukaudeksi ja sekin jo hirvittää...olen meinaa kova liikkumaan. Mutta pääasia kuitenkin että sekä minä että pikkuinen säilytään koitoksesta ehjin nahoin!!



Huomenna mennään ensimmäiseen ja ainoaan synnytysvalmennukseen Pohjois- Karjalan keskussairaalaan. Ensin kätilön kahden tunnin luento, lähinnä kivunlievityksestä ja sitten kiertokäynti synnytyssaliin ja lapsivuodeosastolle. Isukki on ihan fiiliksissä :)



Muuten täällä voidaan suht mukavasti. Yöt on menny nyt viikon verran huonommilla unilla selkäkolotuksen vuoksi. Olen huomannutkin että jos päivän yrittää puuskuttaa menemään ilman oikaisua sängyn päälle, se sitten juuri kostautuu selkäsärkyinä öiseen aikaan. Lepo kunniaan mammat!!!!



Vk 31+4

Vielä ehtii mukaan. Täällä odottelen esikoiselle 2v pikkusiskoa tai veljeä. Laskettu aika on 3.3. joten huomenna lähtee jo 33. viikko. Synnytyssairaala on SAS.

Kovasti nopsaan on odotusaika mennyt ja aika vaivattomasti kuten esikoistakin odotellessa. Kivuttomia supistuksia on päivittäin ja pientä muuta kolotusta, muttei mitään suurempaa vaivaa. Rauhallista on elämä näin kun esikoisen kanssa olen kotona hoitovapaalla ollut, mutta juuri mietin että kauankohan uskallan pulkkamäestä (loivasta) hänen kanssaa laskea ym. Ja kyllähän tuo tykkää kovasti olla paljon sylissä joten nostelua tulee. Mietityttääkin että miten sitten riittää syliä tarpeeksi molemmille.

Vauva ei taida osata päättää miten päin masussa olisi, kun vuorotellen on istumassa tai pää alaspäin. Nyt taas tuntuu potkut alhaalla joten on varmaan istumassa.



Sahrami, vk 32+6

Ajattelin taas kirjoittaa kun vaikuttaa tämä pino taas hieman hiljaiselta, alku oli lupaava mutta tahti hyyty taas.



Wilukissa, ett ole ainut jota suonenveto kiusaa öisin. =( Minulla alkanut noin viikko sitten joka yö hirvee suonenveto. Tietääkö joku minkä verran magnesiumia saa ottaa päivässä? Kun itse syön päivittäin kaksi multitabsia (raskaana oleville tarkoitettua), ja ne sisältää jonkun verran magnesiumia. Mietin vain että voisiko kuitenkin otta lisäksi vielä pelkkää magnesiumia vai ylittyykö saantisuositus silloin?



Jouhinen80, me hankittiin nyt vaan yhdet kaksostenvaunut, kun esikoinen vasta reilu 1,5v kun vauva syntyy joten ei itse vielä jaksa kävellä silloin pitkiä matkoja, ne tais olla Brion vaunut, saatiin onneksi halvalla ostettua yhdeltä puolituttavalta. Muuten meillä on esikoisen Brion yhdistelmävaunut sekä matkaraattaat on gracon, sitten meillä on kaukalona kans jonku gracon hieman vanhempaa mallia ja siihen sopiva lämpöpussi. Kaukalon saa kiinnitettyä matkarattaisiin, ihan kätevä systeemi. Nyt vaan mietin että kannattaisko vielä hankkia kaksostenmatkarattaat, vai pärjäiskö näillä?



Oma olo on ollut suht hyvä, paitsi että yöt ovat todella katkonaisia, ja sitten kestää puoli ikuisuutta ennen kuin uni tulee. Tavallisesti nukahdan heti kun pistän pään tyynylle, joten tämä todella ärsyttävää. Onneksi voi pojan kanssa mennä päikkäreille päivällä..

Ens viikolla taas neuvola kerron sitten taas kuulumisia.

Mamma-86 rv 32+2

Jeps, supparit lientyivät onneksi siitä maanantaista. Neuvolassa todettiin että sellaista se on...



Sain vähän muikkaria liian nopeasta painonnoususta, viime käynnin jälkeen 700g/vko. Nyt on tullut painoa lisää yhteensä 8 kg, eikä se musta ole kovin kummallista??? Terkkari määräsi ruokavaliolle, vaikka en ole diabeetikko enkä missään elämäni vaiheessa ollut lähelläkään ylipainoinen. Vetosi siihen että vauvasta saattaa kasvaa liian suuri. Tällä hetkellä vatsa keskikäyrällä, eikä tunnustelemalla vauvasta saatu kovin kookasta. Täytyy myöntää että jotenkin harmitti tuo syömiseen puuttuminen, vaikka hyväähän sillä tarkoitetaan toki.



Vatsassa pyristelee voimallisesti, ja vauva tuntuu olevan tiukasti pää alaspäin. Sopii mulle, pysyisi siellä vaan. Yksi huoli vähemmän mietittävänä. Nyt me ollaankin miehen kanssa ryhdytty kartoittamaan vaunumarkkinoita, ja huhhuijaa kun tuota tarjontaa on niin paljon! Käytettyinä kelpaisivat, mutta hintapyynnöt on melkoisia montakin vuotta vanhoista vaunuista. Ja mikä olisi mukavin malli? Viimeksi silloin vuosia sitten meillä oli jotkut rämät Emmaljungat, jotka on aikaa sitten siirtyneet eteenpäin. Nyt olisi kiva hankkia jotkut "vähemmän rämät"! Suosituksia otetaan vastaan....



Voimauttavaa viikonloppua kaikille!



Berenike 30+5

Heips!

Olin vanhassa pinossa mukana vaikken ole oikeastaan kirjoittelemassa kaynyt, lukemassa kylläkin.

Vielä pitäisi 3vk töissä jaksaa, jos ei jaksa niin sitten saikkua. Eilen lähdin kesken työpäivän, kun ei vaan jaksanut. On ollut joka ilta tällä viikolla vatsa pinkeänä(ei kai supistuksia, koska pinkeys kestää jopa tunnin putkeen) ja alaselässä kipu, siis sellainen supistuskipu tms. Masu vissiin kasvaa..Rasitus ei tee hyvää. Sanoin juuri miehelle, että esikoisen kohdalla en ollut näin rikki..Inhottavaa! Olis kiva nauttia raskaudesta, nyt vaan toivoo, että menis aika nopeammin, että neiti olisi valmis syntymään!!

Myös nukkuminen on ollut hankalaa, kun lonkkia särkee tosi paljon kylkiasennossa ja selällään ei voi olla...



Anteeksi valitus..pakko purkaa johonkin..=O)



Muuten miehen kanssa ollaan niin fiiliksissä tulokkaasta...Miehelle ensimmäinen lapsi(vaikka poikani on hänelle kuin oma.Ollaan oltu yhdessä kun poikani oli 1v)Hän kovasti tyttöä toivoi, kun poika on jo ja tyttö on tulossa...=O) Toiv. kaikki menee loppuajan hyvin!



Terkuin:



Mimmuska ja masuvauva 30+2

La 25.3 ja naistenklinikalle menossa, tosin neiti syntyy suunnitellulla sektiolla, eli tulee vissiin vähän ennen laskettua aikaa...

Tuli tilattua tuo Vauva-lehti niin pitihän se kahtoo, minkälainen sivusto on lehden ohessa... =)



Täällä toista odottelen. Esikoinen on jo 8-vuotias, joten tuntuu aivan kuin ensimmäistä odottaisi. Omaa aikaa tuntuu olevan reilusti, kun tyttö tuntuu tykkäävän kavereitten kanssa mennä. Ihan hyvältä se onkin tuntunut, kun tämän raskauden aikana on ollu niin väsynyt olo aina välillä... Eipä ole tarvinnut esikoinen kaitsemista, vaikka pikkutorkut olen ottanut sohvalla. =)



LA on 1.3. ja varmaan yritetään ainakin keretä KYS:iin ennen vauvan syntymistä. Esikoisen kohdalla olin jo valmiiksi sairaalassa, kun ilmaantui valkuaista virtsaan ja tuli viikkoon 3kg painoa lisää... =( Parin yön sairaalassa makoilun jälkeen vauva tulikin todella nopeasti maailmaan. Synnytyksen kestoksi oli merkitty neuvolakorttiin 2½h... Toivottavasti ei siis synny tämä kaveri matkan varrelle.



Pitääkin muistaa käydä täällä kahtelemassa, miten keskustelu etenee. =) Jaksuja kaikille! =)

Possutaudissa oireet tuli tosi nopiaa, yöllä vatsa löysälle ja aamuyöstä alko oksentaminen, seuraavana päivänä järkyttävät lihaskivut ja kuume nousi 39 ja puoleen. kolmantena päivänä sain tamiflu lääkkeet ja ne alko kyllä melko nopiaa tehoamaan. Olo oli vielä reilu viikon todella heikko ja vaikka olin yhteensä melkein 2 viikkoa sairaslomalla niin eka työvuoro saikun jälkeen oli melko tuskaa, hiki valui ja voin pahoin.



Viikolla käytiin neuvolassa ja näytti siltä että meidän pikkuinen istuskelee tuolla masussa vielä, eikä ole osoittanut kääntymisen merkkejä:) kolmenviikon päästä tarkistetaan ultralla mitenpäin se on ja jos edelleen istuskelee ni lähetään varmaan oys:iin yrittää käännyttämis hommia. Meillä alkaa olla kaikki tavarat vauvalle kasassa, odotan vain niin kovasti että pääsen laittamaan niitä paikoilleen.



Meillä mummo halusi pestä vauvan kaikki vaatteet ja en paa kyllä yhtää hanttiin:) viikolla se soitti 2 kertaa että haluaa ommella kastemekon itse... se hänelle myös suotakoon (eka lapsenlapsi). Se on nyt lähipäivinä vasta alkanu touhottaa... Varmaan tajunnu et mummo aika on lähempänä kun sanoin sille et enää 3vko töitä ja sit saa jäädä mammalomille.



Töissä alkaa olla aika raskasta ja yöllä närästää niin mahdottomasti. Kotona meillä nuo kisulit (3kpl) on taas jotenki hirviän huomion kipeitä ja hellyyden pulassa muka kokoajan... ne varmaan jotenki aavistelee tulevia muutoksia, sen verran paljon niiden käyttäytyminen on raskauden edetessä muutunut. Mulla meinaa olla ajoittain taas kovaa väsymystä niinku alkuraskaudessakin, mutta onneksi tuo meidän tuleva isukki on niin kova hoitaa mua, että välillä on jo morkkis siitä kuin paljo se passaa ja hoitaa mua.



Kuulemisiin Ninnukka RV 31+2

Meidän pikkuneidistä tullut kertaheitolla iso (2v4kk ihan juuri) niin ollaan jätetty nyt vaipat kokonaan pois, myös siis yövaippakin kun kuivana pysynyt ja illalla ollut sit tappelu siitä laitosta niin sit tultiin tähän ratkaisuun ;)



Berenike, hyvä ettö supparit helpottaneet:)



Yöt alkaneet olemaan levottomia, välillä näkee unta et tää tulokas on poika, enkä sit rakasta sitä eikä sekään tunnu musta välittävän et ei halua tisua jne. niin herään sit siihen et itkettää koko asia.......



Mä olen käynyt parina kertana hiihtämässä, siis ihan tasasella. Jokseenkin helpompaa kun ei tarvitse työntää rattaita tai vetää/ olla koiran vedettävänä kun hyvät hajut sattuu kohdalle ;)

Aamulla ollaan taas menossa pikkuneidin kanssa uimaan;) minä siis lähinnä lillun siel altaassa ja pikkuneiti polskuttaa;) Toivottavasti vielä pääsis mahdollisimman pitkään vaik isosiskot ovat luvanneet viedä pikkusiskonsa koulun jälkeen kun mamma ei enää pysty:)



Tiistaina oisi jälleen neuvola, alkanut siis tää kahden vkon välein.... eli viimeistään silloin palailen kertoilemaan kuulumiset. Pikkuneitini tuli syliin ja nukahti;)



Jaksuja kaikille ja tsemppiä vielä niille jotka jaksavat/pystyvät töissä käymään. Ja rohkeesti hakemaan saikkua jos vähääkään tuntuu ettei jaksaisi.



Palaillaan, neljäs 32+1

Keskiviikko/torstai välinen yö meni pyöriessä ja vatsaa ja selkää särki kokoajan. Aamulla sit huomasin, et oli tullut veristä vuotoa, joten ensin kävin sovitulla vastaan otolla neuvolassa ja sen jälkeen käynti kättärille.



Kättärillä sit ultrattiin ja todettiin, et kaikki on ihan hyvin ja vuotokin oli loppunut. Vauva sai kokoarviokseen 1900g ja hyvin näytti massussa polskivan.



Nyt riesana kovat liitoskivut ja alapäätä vihloo kummasti. Voi kun tämä loppuodotus menisikin nyt vaan todella nopeasti. Ei jaksaisi enää odottaa...



Tästä nyt tuli taas oma-napa viesti, mutta palailen taas paremmalla ajalla.



-voikaahan paksusti-

emily 32+4

Neuvolassa käyty ja voihan Grrrrrrrr........ painoo oli tullut yli kilo/vko, pissas protskut + ja hemppa enää 120. Terkka olisi lähettänyt mut äippäpolille jos verenpaine olisi ollut niissä lukemissa missä yleensä mut onneks verenpaine oli mitä ihanteellisin eli 130/67 siis ei edes lähtö ole ollut näin hyvä.

Vauveli ilmeisesti edelleen perätilassa eli ensviikolla uusi aika jolloin yrittää hahmottaa tuon tarjonnan ja jos edelleen sitä mieltä et perätila niin seuraavalle viikolle tilaa mulle äippäpolin jossa katsovat sen ultralla.

Mä en edelleenkään käsitä tuota painonnousua kun vielä perjantaina mulla vaaka näytti kiloa vähemmän ja viikonlopun aikana se nousi tuon toisen kilon, tuli kyl vedettyy juustonaksui ja muita herkkuja mut olen mä kuitenkin liikkunut, eilenkin olin hiihtämässä 5km lenkin. Ei auta kuin tarkkailla kunnolla syömistä, pienentää annoksia ja yrittää liikkua vielä enemmän. Anteeks tää omanapasuus mut nyt vaan alko niin ahistaa ja itkettää

Neljäs70 ja "pikkukakkonen" 32+3

No...niinhän tässä sitten kävi, että su alkoivat tosi kipeät supistukset. Ennen panadolin vaikuttamista huusin muutaman kerran ääneen. Sitten kun kipeimmät helpottivat niin jatkuivat harkkareina jopa 3min välein. Seuraavan yön valvottuani oli pakko myöntää, ettei minusta ole enää töihin. Onneksi oli kohdunsuu lähtenyt pehmenemään, että sain siitä "syyn" jäädä 3vkoksi sairaslomalle ennen varsinaista lomaa. On minulla tosi huono omatunto ja pidän itseäni aikamoisena luuserina...

Lääkäri oli aika sympaattinen, kommentoi, että "kyllä hän missä tahansa muussa ammatissa kirjoittaisi suoraan 3vko sairalomaa, mutta tietää, että alallani lomailu on tosi vaikeaa". Pyysin hoitamaan ihan kuin potilasta hoitaisi :-).



Minusta kuulostaa Bernike tosi oudolta tuo terkkarisi kommentointi. 8kg tähän vaiheeseen raskautta ei ole paljoakaan. Ja jos vauva on normikäyrällä, niin eihän silloin ole mitään huolta. Minusta voisit pistää terkkarin käytöksen ammattitaidottomuuden/nuoruuden innon piikkiin. Harmi vain, että paha mieli on jo ennättänyt tulla.



Neljäs, painosi varmasti nousee turvotuksen eli niiden proteiinien takia. Siihen et itse voi vaikuttaa. Tietysti suolaista kannattaa koettaa välttää, se kun kerää nestettä ennestään. Joku muu kirjoittajista kertoi juuri muutama kommentti ylempänä kuinka hänellä nousi paino 3kg/vko toksemian takia (=proteiinit + verenpaine +turovotukset).



Noh..nyt kirjoittelen varmaan aika tiuhaan. Minulla on hiukan omia projekteja tehtävänä, muuten aion vain siivoilla/lueskella/tavata tuttuja/käydä leffassa yms.lomailla. Ja köllötellä sohvalla :-).



Hyviä vointeja!



t.Elo 33

... sairaslomalla. Kaaduin tosiaan pari viikkoa sitten ja nyt olen saikulla maanantaihin asti. Viikko olis sitten vielä töitä, mutta katotaan mitä sanovat ylihuomenna neuvolassa kun menen kontrolliin.



Eilen olin ihanassa uhmassa olevan herra 3v kanssa kaupassa. Jäi se kauppareissu lyhyeen, alkoi yhtäkkiä supistelemaan tosi kovin ja esikoinen vai kiukutteli ja juoksi joka paikkaan. Otin sitten pojan kainaloon ja lähdettiin saman tien kotiin. Poika onneksi nukahti kotimatkalla niin pysähdyin kotimatkalla lähikauppaan ostamaan edes välttämättömät kun supistelutkin helpotti.



Tänään vei esikoisen hoitoon ja ajattelin mennä uimaan pitkästä aikaa. Uiminen sujui kivasti, 0,5km uin rauhassa eikä selkäkään vihlaissut kuin muutamaan otteeseen. Tuli tosi hyvä olo, mutta kun ylös nousin ja menin saunaan alkoi taas kipeät supistukset. Supistukset kun saunan lämmössä rauhoittui niin vauva riehaantui! Pikkuinen mylläsi oikein kunnolla, en tiedä mikä tuli kun sellaisen möykkäämisen aloitti. Ja siihen sitten supistuksia päälle... Noh, kotiin lopulta selvisin kunnialla ja nyt olenkin maannut rauhassa sohvalla, mies ja poika tuleekin kohta kotiin.



Miehelle tuli koulutusmatka helmikuun puoleen väliin, lähtevät laivalle lauantai-iltana ja tulee kotiin sunnuntai-iltana. Vähän jännittää jos mies lähtee, silloin mennään rv 37 jo, ja laiva on kurja että sieltä ei sitten pois pääsekään jos huono tuuri kävisi ja synnytys käynnistyisi. Sovittiin nyt niin, että mies pitää matkan avoinna ja katsotaan sitten viime tingassa jos mies lähtee. Meillä on nyt lähipiirissä paljon syntynyt vauvoja 3-4vkoa etuajassa ja itsellä kun on supistellut jo puolesta välistä asti niin pidän mielen avoinna koska tulokas päättää tulla =)



Elo, mitä teet työksesi? alkoi vain kiinnostaa juttusi perusteella kun kerroit sairaslomastasi.



Kovin tekisi jo mieli laittaa pinnasänky kuntoon ja käydä vauvanvaatteita läpi, mutta vielä koitan malttaa,ettei loppuodotus käy liian pitkäksi =D



Hyviä vointeja kaikille!



Jouhinen 32+6

Täällä vaihteeksi iloisempana ja reippaana! Niinhän se alkaa olla tämä loppuraskaus, että tunnelmat vaihtelee nopeasti ja ahdistuksesta voi ponkaista käsittämättömiin fiiliksiin kertarykäyksellä. Mun oloa kyllä helpottaa näistäkin keskusteluista saatu vertaistuki, joten kiitos kaikille siitä!



Elolle kiitokset kannustuksesta. Mun terkkarin pitäis olla aikasta kokenut jo, mutta luulen että hänellä oli ns. huono päivä tuolloin. Olen itsekin sitten järkeillyt, että ei mulla mitään hätää ole painon kanssa, jos paineet on hyvät ja käyrillä pysytään. Toivottavasti olet itse voinut paremmin, mutta jos jäit saikulle, ole ihan syyttä ja surutta vain! Mikään luuseri ole! Minä jäin jo ennen joulua.... (viheltelyä).



Neljäs, voi kurjaa kun on paha mieli! Aina tuosta painonnoususta syyllistyy, vaikka luulen että Elo on ihan oikeassa. Et sinä itse voi kaikkeen vaikuttaa, ja joskus täytyy sallia itselleen juustonaksu ja salmiakki, kun kohtuudessa kuitenkin pysyy! Mullakin on muuten ollut poikaunia, mutta ihmeekseni tällä kertaa ei sellaisia tyyppipainajaisia, joissa vauva jää heitteille tms. Sen sijaan erilaiset vaunut ovat ahdistelleet, sekä vaununmyyjät! Mutta nyt niistäkin painajaisista päästään, koska eilen ostimme uudet Brio Joyful -vaunut, kepeät yhdistelmät jotka on musta itsestäni ihan sikahienot! Saatiin edullisesti, ja sehän miestäni miellytteleepi.



Jouhinenkin sitten supistelee siellä edelleen. Voimia sairaslomalaiselle, mukavaa jos silloin tällöin voi kuitenkin uida ja puuhailla muutakin kuin odottaa ja odottaa. Ja lohtu laiha: mun mieheni lähtee kuudeksi viikoksi ulkomaille huomenna, joten tiukka määräys on täälläkin vauvelille pysyä aikataulussaan!



Emily, varmaan säikäytti se verinen vuoto. Onneksi kaikki hyvin. Kokoakin oli vauvalla jo sen verran että eipä hätiä mitiä! Tietenkin on aina parempi että asiat menee säännöllisesti ihan sinne laskettuun saakka. Näin sitä itselleen tolkuttaa aina kun kärsimättömyys alkaa vaivata.



Käyn välillä hipelöimässä uusien vaunujen kankaita ja älliköimässä, onko tämä kuitenkaan ihan totta? Niin monta vuotta on viime raskaudesta, että kaikki tuntuu uudelta ja jännittävältä taas. Isot siskot leikkivät vaunuilla ihania äitejä ja marisivat että haluavat vauvan jo kotiin. Koko perhe odottaa onnellisesti tällä haavaa!



Terveyttä ja iloa!



Berenike 32+3