Lue keskustelun säännöt.
onko kellään miestä, joka pystyy TODELLA huolehtimaan lapsista ja kodista
03.01.2010 |
Mulla on ns hyvä mies, joka antaa mun nukkua, jos olen kipeä ja on kiva lapsille ja laittaa tiskit aina ja siivoaa enemmän kuin minä. Ja on mullekin yleensä kiltti. Tsemppaa töissä tosi paljon, että ehtii yleensä hakemaan lapset, koska tietää, että mulla on töissä vaikeampaa kuin sillä, ja selviän vähemmällä stressillä, jos saan olla rauhassa vähän yliyöissä. Jne jne. Silti mua tuskastuttaa välillä se, ettei se kerta kaikkiaan osaa organisoida tätä hommaa järkevästi. Yrittää kyllä tavallaan, mutta menee aina sieltä, mistä aita on matalin. Ei ikinä ala esim lasten kanssa siivota ennen nukkumaanmenoa leluja, vaan laittaa lapset nukkumaan sekasotkussa ja sitten laittaa tiskejä ja siivoaa leluja ja viikkaa pyykkejä kaappiin loppuillan. ja on sitten kärttyinen, kun ei vapaa-aikaa ole. Vaikka kotitöistä on sitten tehtynä kuitenkin vain ne ihan pakolliset, ei mitään projektiluonteista ikinä, ruoka on einestä tai pakastimesta jne. Miehellä ei siis ole sovelluskykyä. Jos itse ajattelen, että on pakko käydä kaupassa ja ulkoiluttaa lapset aamupäivällä, niin nykäisen lapsille esim täysjyvämurot, omenanpuolikkaat ja valmiit voileivät nenän eteen aamupalaksi, ja keskityn sitten kauppalista tekoon. Mies taas laittaa hartaasti aamupalapöytään kaiken puurosta kurkkuviipaleisiin ja useisiin leivänpäällysvaihtoehtoihin, siivoaa sitten kaiken pois, ja ihmettelee, kun lasten aamupesujen jälkeen on kello 10.30 ja mikään kotityö ei ole edennyt ja sitten ei ennen pienemmän päiväunia ehdi muuta kuin ulkoiluttaa ne ja lämmittää eineksiä. Ja mies varmasti ikuisesti keräilisi lasten vaatteita ympäri kämppää mieluummin kuin ikinä opettaisi lapsille mytyssä olevien vaatteiden oikomista ja pyykkiin/puolipitoisten hyllylle viemistä.
Siis ongelma ei ole siinä, että mies kohtelisi minua tai lapsia huonosti, van ettei se reppana kerta kaikkiaan tunnu kykenevän pyörittämmän tänä lapsiperheen arkea.
Ja jos joku kysyy, että mitäs minä sitten teen, niin olen viimeisilläni raskaudessa, jossa on ollut erittäin huono tuuri, sekä raskauteen liittyviä että liittymättömiä ongelmia toinen toisensa perään,olen ollut lukemattomia viikkoja viimeisen 8 kuukauden aikana vuodelevossa ja kykenemätön auttamaan. Menee jotenkin vaan hermot, kun katsoo toisen puurtamista, joka olisi niin paljon helpompaa,kun sitä vähän organisoisi. Ja siis mies ei ole ollut yksi vuorossa koko aikaa, minun äitini on ollut täällä välillä minun sairastaessani, ja mies on esim päässyt työpaikkansa illanistujaisiin ym aina kun on halunnut. Ja välillälapset ovat olleet mummolassakin. Mutta sairastamiseni on ollut sitä luokkaa, että toki miehelläkin on ollut rankaa,se myönnetään.
Onko yhtään kohtalonsisarta, joka ymmärtää, mitä tarkoitan, vai valitanko täysin turhasta, enkä ymmärrä iloita kiltistä miehestä?
Kommentit (37)
Eikä minulla ole juuri muuta lisättävää tähän keskusteluun, kuin että olen kyllä eri mieltä siitä, että "kukin tekee tyylillään" ja etteivät lapset arvostaisi "viikattua kotia". Kysehän tässä on pohjimmiltaan siitä, että pystyykö toinen puoliso tarvittaessa hoitamaan lapsiperheen asiat, vai eikö pysty. Kyllähän suurin osa pystyy muutaman päivän lyömään lapsille mikroeinekset eteen, eikä ne siitä kärsi. Mutta jos pysyvästi rahkeet ei päivän aikana muuhun riitä, niin ei siinä hyvin käy lastenkaan kannalta. Kyllä lapsille on kurjaa, jos heille ei esim ole jaksettu hankkia juhlavaatteita joulujuhliin tai asianmukaisia ulkoiluvaatteita. Tai jos esim. lasten harrastuksia koskevat tärkeät paperilappuset häviävät vanhemmilta koko ajan. Tai jos vanhemmat ovat niin saamattomia, että eivät esim huolehdi, että lapsi oppii uimaan. Meillä on myös erityislapsi, joka tarvitsee arkielämässä vähän koko ajan sellaista "kuntoutusotetta", että oppii itsenäiseen elämään. Rimaa hipoen meno lastenhoidossa ei siis pidemmän päälle riitä. Normaalejakin lapsia pitää kasvattaa ja ottaa joskus huuto vastaan karkin antamisen sijasta. Lasten turvallisuuteen liittyy myös monia asioita, joista ei saa lintsata. Sehän on niin, että autoasiat hoitaa suurimmassa osassa perheitä mies, ja miehet eivät lue ohjekirjoja, eli ei ihme, että on ihan fakta, että huomattava osa lasten turvaistuimista on väärin asennettu.Yksillä tutun tutuilla taasen juuri rakennettu omakotitalo paloi maan tasalle ja seuraukset olivat täysin katastrofaaliset perheen talouden kannalta, koska heidän "tyyliinsä" ei ollut kuulunut huolehtia vakuutuksen arvon nostamisesta rakentamisen edistyessä. On asioita, joista voi tinkiä (esim einesten syönti, imurointitiheys) ja sitten on esim. yllä mainittuja asioita, joista tinkiminen on huonoa vanhemmuutta, ja joita on mielestäni todella epäreilua jättää ainoastaan toisen vanhemman harteille.
Kyse on lopulta aika paljon ahkeruudesta ja aikaansaamisesta (jos nyt unohdetaan tämä tippaleipä-putkiaivoasia), ja kyllä yleensä aikaansava ihminen, jolla on käytännön elämä hallussa, pystyy tarjoamaan lapselle vähemmän stressaavan ympäristön, kuin sellainen, joka jollain defenssillä perustelee itselleen, että "rehto ote on kaiken a ja o", vaikka kaikki olisi rempallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä minulla ole juuri muuta lisättävää tähän keskusteluun, kuin että olen kyllä eri mieltä siitä, että "kukin tekee tyylillään" ja etteivät lapset arvostaisi "viikattua kotia". Kysehän tässä on pohjimmiltaan siitä, että pystyykö toinen puoliso tarvittaessa hoitamaan lapsiperheen asiat, vai eikö pysty. Kyllähän suurin osa pystyy muutaman päivän lyömään lapsille mikroeinekset eteen, eikä ne siitä kärsi. Mutta jos pysyvästi rahkeet ei päivän aikana muuhun riitä, niin ei siinä hyvin käy lastenkaan kannalta. Kyllä lapsille on kurjaa, jos heille ei esim ole jaksettu hankkia juhlavaatteita joulujuhliin tai asianmukaisia ulkoiluvaatteita.
Jos minä olisin pelistä pois, mies hoitaisi tasan varmasti lapset ja hyvin. Samoin kodin ja talouden. Hän pyykkää, kokkaa ja ostaa lapsille vaatteita, huolehtii harrastukset jne.
Jos olisin sairaalassa, tottakai mieheni väsyisi kohtuuttomasti siitä. Olisihan häneltä toinen arkea pyörittänyt ihminen pois siitä rinnalta. Kun mieheni oli sairaalassa, en itsekään jaksanut kaikkea tehdä. Ensinnäkin olin hirmuhuolissani miehestäni, toiseksi kävimme joka toinen ilta työ- ja hoitopäivän jälkeen miehen luona kylässä. Lapset eivät jaksaneet joka päivä vierailla siellä, sillä iltahan meni siihen kokonaan. Kyllä se aika meni aika sumussa. Vaikka miehelläni ei ollut mikään hengenvaarallinen tila, oli raskasta jatkaa "normaalia" arkea, kun toinen on sairaalassa.
Ihan älyttömän miehiä aliarvioivia juttuja täällä. Toki mieheni hoitaa asioita eri lailla kuin minä. Mutta vaikka puolisoni olisi nainen, hänkin hoitaisi asioita eri tavalla, kuin mitä itse haluaisin. Meillä on kyllä alunperinkin mies ollut kaikessa mukana tasavertaisena kumppanina. Lasten hoidosta ainoastaan imetys on ollut minun hommaa. Muutoin mies on tehnyt kaikkea. Valvonutkin öitä, vaikka kävi töissä.
Avioliiton alkuaikoina ehkä ei mutta nyt pärjäisi jo ihan mainiosti.
että kunnioitatteko te puolisonne vanhemmuutta ollenkaan?
Mun mielestä on täysin kohtuutonta olettaa, että toisen pitäisi hoitaa hommat samalla tavalla kuin itse hoitaisi.
Jos lepäät kotosalla etkä sairaalassa ja jos mies on ohjeita ja ennenkaikkea keskytyksiä vastaanottavaa sorttia, niin pistä komentoa sieltä sängyltä käsin jos jaksat. Voit myös harrastaa erilaisia listoja paperilla. Aika tehokasta on kun paperilla on ne ns. isommat selkeät jutut joissa on se alku ja loppu. Siihen sit pistät väliin "hei kuule, laitakko äkkiä sen keittokattilan hellalle jääkaapista, kutoselle" ja sit hetken päästä; "joko se kiehuu, se keitto?, laitakko nollille ja lautaset pöytään ni syödään täs välis ja jatkat sitten" jne.
Voin vain kuvitella oman mieheni naaman tuossa tilanteessa... Ihan tasan tarkaan laittaisi makkarin oven rauhallisesti kiinni ja radion isommalle :D
Jos haluaa sen itsenäisen ja vastuuta luontevasti ottavan kumppanin, äitinä toimiminen ei tosiaankaan auta. Joillakin miehillä muu ei auta, mutta useimmat ovat ihan täysjärkisiä ja pystyvät hanskaamaan kodin ihan riittävsti, vaikkaan ei aina vaimokullan neuroottisen tarkkojen kriteerien ja prosessien mukaan.
Meillä muuten ap repisi pelihousunsa viikossa. Meillä tapahtuu juuri tuollaista tehotonta lojumista ja hidasta aamupalailua viikonloppuisin, ja ei-välttämättömät kotihommat on sijalla Ö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mutta tekee ne juuri sillä tavoin kuin moni täällä kertoo, eli putkiaivoisesti ja homma kerrallaan. Olen opetellut hyväksymään asian ja usein hoidan esimerkiksi ruoat valmiiksi jääkaappiin tai uuniin, jos lähden pois vähän pidemmäksi aikaa. Kun palaan, on kotona yleensä kaaos, mutta toisaalta kaikki ovat ulkoilleet ja syöneet sekä muutenkin iloisella mielellä. Joten pikku kaaos ei liene maailmaa kaada.
Jos lepäät kotosalla etkä sairaalassa ja jos mies on ohjeita ja ennenkaikkea keskytyksiä vastaanottavaa sorttia, niin pistä komentoa sieltä sängyltä käsin jos jaksat. Voit myös harrastaa erilaisia listoja paperilla. Aika tehokasta on kun paperilla on ne ns. isommat selkeät jutut joissa on se alku ja loppu. Siihen sit pistät väliin "hei kuule, laitakko äkkiä sen keittokattilan hellalle jääkaapista, kutoselle" ja sit hetken päästä; "joko se kiehuu, se keitto?, laitakko nollille ja lautaset pöytään ni syödään täs välis ja jatkat sitten" jne.
Voin vain kuvitella oman mieheni naaman tuossa tilanteessa... Ihan tasan tarkaan laittaisi makkarin oven rauhallisesti kiinni ja radion isommalle :D
Mieheni olisi tyytyväinen tuollaisesta ohjeistuksesta. Usein sellaista pyytääkin. Tai oikeastaan hän pyytää nimen omaan selviä suoria ohjeita, ei mitään vihjeitä. Me molemmat tiedämme, että jos mies laittaa sopan kiehumaan hän ei välttämättä huomaa sen kiehuvan täysillä hetken päästä vaikka seisoisi vieressä tekemässä jotain muuta. Lähes päivittäin huudan hänelle toiselta puolelta taloa että sun teevesi kiehuu yli kun mies on syventynyt aamulehteen.
Mieheni toimia seuratessa tulee heti mieleen ne monet ketjut äideistä joilla "hajoo pää" perhevapailla. He tekevät ja tekevät ja vuorokauden tunnit eivät riitä edes peruskodinhoitoon ja lastenhoitoon. Miehestäni ei siis olisi tehokkaaksi tai rennoksi koti-isäksi vaikka muuten hyvä isä ja mies onkin. Missään nimessä mieheni ei hoida asioita vasemmalla kädellä, vaan täydellisesti. Mutta kaikkea ei ehdi tekemään täydellisesti. Jostain pitää tinkiä.
Kotielämän jatkuvasti muuttuva kaaos on siis täysin erilaista kuin miehen erittäin analyyttinen ja pikkutarkka työ jossa pitää keskittyä samaan asiaan usein kuukausitolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulen kotiin illalla kun lapsi nukkuu jo, löydän miehen istumasta koneella- ympärillään kaaos. Jos kysyn asiasta, mies on vilpittömän hämmästynyt; "en huomannut että täällä olisi erityisen sotkuista".
Oli 5v pojan yksihuoltaja kun tavattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lienee, että lapsilla on turvallinen aikuinen ympärillä ei se sotkuisuus. Eli itse arvostan eniten sitä kuinka mies on lasten kanssa en siivousta. Toisaalta tiedän, että jos minulle jotain kävisi, niin mies kyllä pärjäisi lasten kanssa yksinkin.
Tietenkin moni asia useasti omassa mielessään ärsyttää, mutta parasta vain pitää suu kiinni jossain pikkuasioissa.
Mitä sitten jos hän tekee asiat eritavalla/hitaammin kuin minä? Pääasia on että ne hoituu. Löysätkää vannetta ja antakaa miestenne tehdä asiat omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikesta, talonrakennuksesta ruuanlaittoon:) Tuskin tuollaisia miehiä on ihan pilvin pimein eikä välttämättä pysty anoppiakaan kiittämään tästä asiasta. Ihan on itse kiinnostunut kodinhoidosta meidän yhdessäolon aikana. Ainoa minkä minä hoidan yksin ihan käytännön syistä on rahatalous. Mutta varmasti mieskin osaisi maksaa laskut ja lainat jos joutuisi sen tekemään
Ei pipo kiristäis niin pahasti enää kellään, jos kaikki vanhemmat alkaisi noudattaa kirjan ohjeita :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehiä ei vaan kiinnosta niin paljon, kun tietää että tulette kuitenkin siihen viereen nalkuttamaan. Aivan taatusti jos kuolisitte, niin mies osaisi ja viitsisi tehdä nuo asiat väh. puolen vuoden jälkeen. Jaa että mies varmaan osaisi maksaa laskutkin jopa? Kukahan ne on maksanut silloin kun hän asui yksin? Pyykkiäkään hän ei varmaan ole tajunnut pestä, vaan on ostanut uusia vaatteita likaisten tilalle?
Aika monessa perheessä (niin kuin meilläkin) tuntuu olevan tilanne, että kaikki hoidetaan periaatteessa atsan, mutta silti asioiden hoitaminen on loppukädessä naisen vastuulla. Juurikin tuo eskarin paperilappuset, joulujuhlavaatteet, lämpöisten rukkasten ostaminen, uimakouluun ilmoittautuminen, Kelan papereiden täyttäminen, hammaslääkäri- ja neuvolareissut... Siis käytännöässä kaikki se muistamista ja huolellisuutta vaativa arkirumba. Mies siis pystyy hoitamaan periaatteessa päivittäisen huolenpidon, mutta kaikki muu jää naisen muistamisen ja aktiivisuuden varaan.
Itse olen kaiken lisäksi todella hajamielinen ja epäkäytännöllinen. Kun asuin yksin oli laskujen maksaminen ja kirjaston kirjojen palauttaminen ajoissa itselleni jo ylivoimaista. Nyt sitten olen kantapään kautta oppinut hoitamaan kaiken tuon ja vielä muunkin. Eniten ärsyttää, että tuo organisointi on miehen silmissä jotain ihme "metatyötä", turhaa hössötystä. Jos yritän ottaa esim. puheeksi, että koska esikoinen menisi uimakouluun tai että pitäisi päästä kaupungille ostamaan juhlakengät tai että päiväkotiin pitäisi ilmoittautua, mies sulkee korvansa ja kieltäytyy keskustelemasta tai kuulemasta koko asiaa, kun nämä ovat hänen silmissään ilmeisesti niin tyhjänpäiväisiä asioita. Ei siis näe ollenkaan, eikä ymmärrä miten paljon efforttia viisihenkisen perheen luotsaaminen minulta vaatii.
Vituttaa ottaa edes puheeksi noita asioita kun miehen suusta pääsee vain "no MITÄ". Ihankuin asiat sillä hoituisivat, että ainakaan EI PUHUTA NIISTÄ!!
Niinpä minä sitten hoidan Kelan paperit, maksan laskut, varaan hammaslääkärit, suunnittelen ja toteutan ruoanlaiton...90% kotitöistä jää minulle ja tuo 10% on miehelle haasteellista, harvoinpa saa hoidettua ilman että nalkutan.
Tuossa ylempänä joku halveksi naisten tapaa nalkuttaa jne. mutta hänelle sellaisia terveisiä, että KUKAAN EI NALKUTTAISI, JOS MIES HOITAISI HOMMAT A.) AJALLAAN, B.) KUNNOLLA!
Uskomatonta mitä työleirejä teidän kodit tuntuu olevan ;-) Vähemmälläkin pääsee eli ota löysin rantein..Muisteleeko lapset aikuisena viikattua kotia vai iloista rentoa ilmapiiriä?